maanantai 2. elokuuta 2010

Siitä tietää että on

Tunteita ja mielikuvitusta kutittelevat sanoitukset ovat Maija Vilkkumaan vahvuus. Siksi petyin kuunneltuani pari ensimmäistä biisiä Kunnes joet muuttaa suuntaa -albumilta. Ai jaa, että nyt eletään tätä vaihetta, jossa nuorena muistellaan vielä nuorempana oloa, pakataan touhukkaasti laukkuja ja uhkaillaan lähteä, kun asuntolaina ja pakastaminen ovat kauheinta mitä on − kun ollaan ikuisesti nuori ja rock. Nyt tätiä jo haukotuttaa.

Mutta kun nämä oli saatu käsiteltyä, musiikki ottikin vallan: Lottovoittohan on ihan mahtavaa musiikkia - sanoista huolimatta. Tarttuu ja takertuu soimaan päässä. Ja sen jälkeen vasta säihke alkoikin. Heräteltiin, herkisteltiin, rokattiin, annettiin anteeksi, haaveiltiin. Ajelutti tunteesta toiseen ja vei ihan täysin mennessään. Ja musiikki vain kasvaa komeaa loppua kohden. Laulutyyliäkin Maija on muuttanut hieman matalammalle ja rauhallisemmalle asteikolle, mikä toivottavasti tuo lisää niitä kuulijoita, joita laulu on karkottanut itse asian ääreltä. Kiitos Maija, hienosta kokemuksesta! Mihin vielä yltääkään, näillä lahjoilla.

3 kommenttia:

  1. Mulle heräsi prikulleen samoja ajatuksia kuunneltuani uutta Maijaa. Tuumasin, että kuuluuko se vähän niin kuin asiaan, että tuossa iässä, tuossa vaiheessa rokkarin uraa juuri äidiksi tultua pitää kirjoittaa tuollaisia sanoituksia, vaikkei ehkä ihan oikeasti sitä mieltä asioista olisikaan. Olen saman ikäinen kuin Maija, ja mielestäni pakastepussit, kaverijussit ja vadelmamousset on ihan jees :)

    Mutta edelleen samat sanat kuin sinulla: Lottovoitto on ihanan tarttuva, melodialtaan huikean hyväntuulinen kesäbiisi. 9-vuotiaankin päähän on tarttunut torvensoitto, aamunkoitto, lottovoitto...

    VastaaPoista
  2. PS. Huhtikuun Soundissa arvioitiin Maijan levy. Viimeinen lause kuuluu näin: "Mies, jos puolisosi innostuu tästä levystä, suhteenne kaipaa Samarinia."

    :-)

    VastaaPoista
  3. Joku sanoi että biiseistä tuli muistumia joihinkin tuttuihin entisiin, mutta ei osaa sanoa mihin. Eikös "Mistä tietää..." ainakin tuonut mieleen Musen Supermassive blackholen... samanlaista hersyvyyttä. Ja "Rakkautta vaatteet ruokaa", siinä taas oli Hiuksissa hiekkaa -kohtia. Tuuli kulkee kaislikossa, hiljaa huokaan.. komeaa, komeaa. Ei taida meillä tarvita kuitenkaan Samarinia.

    VastaaPoista