sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta


Novellikokoelma Kadonnut ranta on tekijänsä esikoiskirja, mitä ei uskoisi, niin hienoja, kypsiä ja valmiita tekstit ovat. 14 novellia luo jokainen omanlaisensa tunnelman, joka tarttuu ja viipyy lukijassa. Milloin se on haikeus, milloin suru, milloin toivo, hämmästys tai  huvittuneisuus.
En ensi lukemalta keksinyt varsinaista yhteistä tekijää novellien aiheille: esittelyn mukaan lähdetään ja jäädään, etsitään kiintopistettä, tehdään valintoja  - no, tämä sopii varmaan lähes kaikkiin kirjoihin, joten rajaus on turhan väljä. Tarinoita yhdistää lähinnä kahden maailman rajalla liikkuminen, maantieteellisesti tai henkisesti. Monessa tarinassa on tehty matka tai ollaan matkalla. Joissakin järkkyy mieli, osassa järisevät perheen sisäiset suhteet. Henkilöinä on naisia, miehiä, lapsia - ruotsalaisia, suomalaisia, maahanmuuttajia. Tarkkanäköisesti Laitila Kälvemark tekee havaintoja ja luo kaikista osuvia kuvia.
Muutamassa novellissa toistuu samoja ihmisiä, useimmiten ei. Elämänpiiri on ruotsalainen ja suomalainen, kuten kirjailijan itsensä. Hän on kotoisin Kärsämäeltä - joka sekin pääsi tarinaan mukaan - ja nykyisin tukholmalainen.
Eräässä ollaan Ruotsin-laivalla, jossa perinteistä suomalaisuus-ruotsalaisuus-junttius-hienostelu-vastakkainasettelua vilahtaa myös, aika herkullisesti. Toisessa maahanmuuttaja-pizzerianpitäjä miettii tilannettaan ja syömässä kävijöitä: eipä ole tullut mieleen, että siitä kulmasta katsottuna meistä asiakkaista näkyy kaikenlaista, mitä emme edes itse ole huomanneet.
Niminovelli kertoo tuoreesta avioparista, joka matkustaa häämatkalle kaukaiselle saarelle. Tarinasta muodostuu mysteeri, kun vaimo katoaa. Ehkä paras novelleista on Jänis, naisen kertomus eräästä kesästä perheen kanssa mökillä. Sen vahva tunnelma sai aikaan kylmiä väreitä. Hetki piti vetää henkeä sen lopuksi. Mutta moni muukin on tehokas.

Tämä pitää lukea vielä uudestaan; ensiahminnalla jäi varmaan hienouksia huomaamatta. Kaunis ja tunnelmallinen kokonaisuus, antoisa tuttavuus.
Susa kertoo kustakin novellista tarkemmin. Suosikkimme on näköjään sama!

 

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta. WSOY 2012.  

2 kommenttia:

  1. Sain tämän eräällä kurssilla toviksi käteeni ja luin juuri tuon Jäniksen, joka muistaakseni on ollut mukana jossakin novellikilpailussa (ja menestynytkin?). Hieno novelli, mutta nyt aika moni on myös arvioinut sen kokoelman parhaaksi. Kannattaako loppuja enää lukeakaan? :)

    VastaaPoista
  2. Ilmeisesti Jänis on tosiaan paras, jos muutkin niin ovat todenneet :-) Mutta kyllä, ilman muuta kannattaa lukea muitakin, voi hyvin nousta muitakin suosikkeja. Vaikkapa mieslukija saattaisi nostaa jotain aivan muuta, näin äkkiä arvioituna. Tunnelmat ovat niin kovin erilaiset kussakin! Niminovelli oli myös tehokas, mutta hieman liian pitkä - viimeisen luvun olisi minusta voinut jättää pois. Tosin eräs lukijalle tarjoiltu vihje sitten olisi jäänyt puuttumaan, joten kirjoittaja teki ratkaisunsa näin.

    VastaaPoista