torstai 3. heinäkuuta 2014

Schroder

Hankala nimi kirjalla, pikavilkaisulla ei tajua, kuka on kirjoittaja ja mikä on kirjan nimi. Outoja minulle molemmat, mutta mökkimatkalla sopivasti käteen osui, joten tuli luettua.

Alun outouden jälkeen teksti alkoi vetää mukaansa. Kysessä on kirje, jonka Erik Schroder kirjoittaa vankilasta vaimolleen Lauralle. Ex-vaimolle, tarkkaan ottaen, sillä asumuserosta kaikki alkoi. Kuusivuotias tytär Meadow jää äidilleen, ja pian isä huomaa, kuinka vähän hänellä on oikeuksia tyttöön ja kuinka harvoin hän saa tätä tavata. Ikävä on suuri, joten Erik ottaa käyttöön oman käden oikeuden ja lähtee tytön kanssa luvattomalle matkalle. Puolivahingossa oikeastaan, ilman suunnitelmaa.

Erikin elämä ei ole siihen astikaan kulkenut tavanomaista latua. Hänen isänsä loikkasi pojan kanssa DDR:stä Bostoniin, kun Erik oli pieni. Toistaako hän tajuamattaan oman lapsuutensa kuviota?

Kirja on alkuun jännäri, mutta laajenee psykologiseksi tutkielmaksi Erikin mielestä ja motiiveista. Perheistä, taustoista ja pärjäämisestä. Muut henkilöt, jopa rakastettu ja ikäisekseen hieman epäuskottavan älykäs Meadow, ovat sittenkin sivuseikkoja, kun mies taistelee omia menneisyyden kasvattamia demoneitaan vastaan. Hän on perusyksinäinen, suuri identiteettivalhe - joka on hänen vaimolleenkin yllätys - on erottanut hänet muista niin, ettei hän itsekään tunne itseään, vaan heiluu kaikkivoipaisuuden ja surkeuden välillä kuin lastu laineilla. Onko Erik hullu, olosuhteiden uhri vai vain mies, joka yrittää selvitä, pärjätä tuossa menestyjiä yli kaiken arvostavassa maassa? Murtuuko Erikin rakennelma kuten Berliinin muuri ikään?

Vetävää jännitystä, ei liian rankkaa herkillekään, enemmänkin pohdiskelevaa ja ajatuksia herättävää. Lukija saa miettiä niin elämänvalheita, menestyksen edellytyksiä kuin isän oikeuksia lapseen erotilanteessa. Alaviitteitä käytetään tehokeinona kerrankin toimivasti, vaikka joitakin turhiakin niissä on. Viihdyttävää ja fiksua kesälukemista. Mukava yllätys.

Muualla: Karoliina haastatteli kirjailijaa itseään, joka sanoo Erikistä: "Hän kertoo omasta mielestään totuuden. Ihminenhän voi olla valehtelija, vaikka puhuisi mielestään totta." Lukuneuvoja suosittaa kirjaa vetävistä kesäkirjoista, vanhemmuudesta ja amerikkalaisesta nykykirjallisuudesta kiinnostuneille.

Ja bingossa rasti "tänä vuonna julkaistu" -ruutuun.

Amity Gaige: Schroder. Schildts & Söderströms 2014. Suomennos Jaakko Kankaanpää.
Kustantajan lukukappale.

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista, tämän pistän korvan taakse, kiitos Arja!

    VastaaPoista
  2. Kirjasta saa epämääräisen kuvan, sillä minusta Amity Gaige sopisi kirjan nimeksi yhtä hyvin kuin Schroder. En tykännyt päähenkilöstä. Voisin lainata vanhaa sanontaa eli minkä taakseen jättää sen edestään löytää...Erikille kävi niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kantta on hieman hankala hahmottaa. Erik ei ole ollenkaan miellyttävä minunkaan mielestäni. Ehkä puhuu totta, ehkä ei - ehkä vain sitä, minkä itse uskoo todeksi.

      Poista