torstai 10. heinäkuuta 2014

Sielut kulkevat sateessa

Tapaus PIJ alkoi puhuttaa kirjabloggareita ja muita lukijoita, kun Lumikko ja yhdeksän muuta ilmestyi 2006. Myöhemmin Harjukaupungin salakäytävät räjäytti pankin tai ainakin monen lukijan tajunnan. Kirjaa hehkutettiin niin, että se alkoi jo vieraannuttaa. Olin myöhästynyt ensimmäisestä lukija-aallosta, koska jyväskyläläinen maaginen realismi ei kiinnostanut. Mutta kollegoita kiinnosti, ja Jääskeläinen kertoi julkisesti arvostavansa kirjabloggareita ja kiitti huomiosta.

Pidin kaveria taitavana markkinoijana, koska hän peräti omisti seuraavan kirjansa kirjabloggareille. Jopa hiukan kosiskelun makua - tai ehkä ihan aitoa kiitollisuutta, mistä minä tiedän. Joka tapauksessa laitoin kirjan odottamaan rauhallisempia aikoja, jotta voisin lukea sen tuorein silmin. Se aika koitti nyt.

Olen todella, todella iloinen, etten lukenut kirjaa heti, koska väistämättä nuo taustakohinat olisivat vaikuttaneet lukukokemukseen, eivätkä välttämättä myönteisesti. Nyt saatoin vain nauttia itse fantasiasta. Se on hulvaton mielikuvitusmatka realismin, magian ja uskon pyörteisiin. Samalla se tarjoilee uutta käsitystä tuon- ja tämänpuoleisen rajoihin ja näkemystä siitä, mitä ihmiset pohjimmiltaan ovat. Tai heidän sielunsa, jos niihin uskoo.

F-Remedium on hoiva-alan yritys, johon keski-ikäinen Judit pääsee töihin, johtotasolla työskentelevän ystävänsä, kummipoikansa äidin, avulla. Yritys tarjoaa fyysisen hoivan lisäksi myös sielunhoitoa, ja sen asiakkaina ovat pääosin varakkaat hoidon tarvitsijat, jotka ovat valmiita maksamaan laadukkaasta palvelusta eivätkä vierasta yrityksen uskonnollista suuntautuneisuutta. Yksi on poikkeus: kuuluna ateistina tunnettu Moreau, josta tulee Judithin asiakas.

Judit itse on perusagnostikko ja käytännön ihminen - tässä saatoin samaistua. F-Remediumin palkkalaisena hän törmää kuitenkin merkillisiin ilmiöihin. Ja haasteita riittää: Miten suhtautua ystävättären vahvaan uskonnollisuuteen? Pystyykö Judit hoitamaan ateistin sielua, jos tämä ei edes usko sellaisen olemassaoloon? Suurin huoli hänellä kuitenkin on kummipoikansa kuolemaan johtava sairaus, joka korostaa kirjan elämän, kuoleman ja uskon peruskysymystä.

Tarina on erikoinen paketti mielikuvituksen lentoa, realismia vessakäynteineen (niitä kuvattiin oudon tarkasti - vastapainoksi kaikelle muulle surrealistiselle?) ja viitteitä sinne sun tänne, usein kirjallisuuteen. Ihailen kirjailijan hillitöntä ideatykitystä ja tapaa näppärästi kietaista suuri määrä mitä kummallisimpia aineksia osaksi tarinaa. Sekä ikivanhoja myyttejä että modernia yhteiskuntaa, kuten työelämä ja hoiva-ala. Itse juoni ei ole järisyttävä eikä edes mieleenjäävä, mutta viihdyin oudossa keitoksessa ihmettelemässä hyvin sen aikaa, kun yli 500-sivuisen kirjan lukeminen kesti.

Kenelle? Fantasiafaneille, rennoille agnostikoille, ahdistuneille ateisteille, kirjaviitteistä innostuville, erilaista etsiville.

Muualla:  Taika luonnehtii kirjaa lovecraftiaaniseksi uuskummaksi, Leena sanoo Jääskeläisen kieltä täydelliseksi. Susa rakastui Jääskeläisen aiempiin teoksiin, mutta huomauttaa, että tämä on eri kirja - erilainen ja enemmän. Sallaa ärsyttivät tietyt yksityiskohdat, eivätkä hänen ennakko-odotuksensa täyttyneet. (Minäkin noteerasin taksiajelut Rautatieasemalta Kaisaniemeen, minusta se oli hupaisaa.) Taas olen tyytyväinen siihen, että maltoin antaa kirjan odottaa. Ehkä luen vielä Jääskeläisen aiemmatkin.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa. Atena 2013.

Ja fantasiakirjan myötä bingo! Kirjabingon starttasi Le Masque Rouge. 





12 kommenttia:

  1. Kiva, että tykkäsit! Minä pidin tästä kovasti. Juoni ei ollut mitään ennalta-arvattavaa perushöttöä. :)

    Itsekin vierastan kirjoja, joista hälistään vallan kamalasti joka paikassa, ja luen niitä mieluummin sitten kun kohut ovat laantuneet. PIJ on minun kotimaisia lemppareitani, ja niistä aiemmista Lumikko-kirja on suosikkini. Sille olen miettinyt uusintalukuakin, kun ensimmäinen lukukerta meni aika hotkaisemalla. Harjukaupunki oli hiukka liian hempeä minun makuuni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmästyttävä kirja tämä on, takuulla omanlaisensa. Arvostan persoonallisuutta, vaikkei tajuntani räjähtänytkään. Vai on Harjukaupunki hempeä, mielenkiintoista. Ehkä sekin pitää tosiaan lukea vielä.

      Poista
  2. Onnittelut bingosta! Itsellä kasassa vasta sekalainen kasa rasteja, mutta tämän kuun loppuun mennessä olisi tarkoitus saada ainakin yksi täysi rivi. :)

    Yritin lukea Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin saloja joskus vuosi sitten, juuri hehkutuksen myötä, mutta kirjan alku ei vienyt mukanaan ja jätin sen lopulta kesken. Ehkä annan sille myöhemmin uuden mahdollisuuden tai kokeilen jotain muuta kirjailijan teosta, vaikuttavat ne kuitenkin sen verran mielenkiintoisilta kokonaisuuksilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä Tiina, selailin joskus Harjukaupunkia, mutta siihen jäi, ja vähän jäi kutkuttelemaan, pitäisikö sittenkin...

      Poista
  3. Hulvaton ja hillitön! Hauskat sanavalinnat sinulta, jotenkin ihan erilaiset kuin omat mielikuvani :) Siitä huolimatta minäkin pidin kirjasta ja Jääskeläisessä olen aina pitänyt erityisesti siitä, että hänen iadeanas ovat kovin erilaisia kuin kotimaisessa kirjallisuudessa on valtavirtana. Tartu siis ihmeessa muihinkin teoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo ideoiden, ja ällistyttävien sellaisten, tykitys on aika hillitöntä. Virkistävää poikkeamaa valtavirrasta, kuten sanot. Kiitos suosituksesta, taidan ottaa onkeeni.

      Poista
  4. Minä rakastuin Lumikkoon siksi, että se lähestyi niin outoa reunaa, Harjukapunki tasapainoili sillä reunalla ihan hurjan hienosti mutta Sielut sateessa putosi jo yli. Niin kauan kuin kamaluuksia saattoi vain aavistaa, kirja kiinnosti, mutta lopun kauhukohtaukset oli minusta tylsiä.

    VastaaPoista
  5. Loppuosa on aikamoista kauhuleffaa! Viitteellisempi jännityksen luominen riittäisi minullekin, tämä meni yllättävänkin konkreettiseksi.

    VastaaPoista
  6. Minullakin tämä (ja muutkin PIJ:n teokset) odottelee edelleen lukuvuoroaan juuri tuon mainitsemasi hurjan hehkutuksen vuoksi. Aion kyllä tutustua kirjailijan tuotantoon jossain vaiheessa, ja tyytyväinen arviosi kyllä toimi taas hyvänä muistuttajana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kannatti tosiaan odottaa. Lumikko ja Harjukaupunki vielä mulla listalla, joskus tulevaisuudessa.

      Poista
  7. Nyt tuli sellainen olo, että tämän voisi vaikka lukea uudelleenkin. Luin tämän vuoden lopulla, pidin, tavallaan, ja sitten en. Lumikko on oma henkilökohtainen suosikkini Jääskeläisen teoksista.

    Onnea bingosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea! Lumikkoon täytyy tutustua minunkin. Ja arvioosi tästä Kujerruksista.

      Poista