perjantai 29. elokuuta 2014

Sydänystävä

Kaikki pienet ja isotkin tytöt haluavat sydänystävän, bestiksen, jonkun, jonka kanssa ei tarvita aina edes sanoja, joka ymmärtää, joka tuntee sinut läpikotaisin, joka on aina samalla puolella muuta maailmaa vastaan. Ihanaa. Vai onko sittenkään?

Minnalla on sellainen ystävä, Kaisa. Koulut, opiskelut äidinkielenopettajiksi ja perheenperustaminen oli hoidettu samaa tahtia, yhdessä. Nyt kun molempien lapset ovat murrosiässä, Minna havahtuu huomaamaan, että ystävyys ei ole enää pelkkää iloa. Onko Kaisa muuttunut, vai herääkö Minna nyt vasta tajuamaan oman roolinsa ystävyydessä? Myötäilevänä osapuolena hän suostuu usein päällepäsmäävän Kaisan ideoihin, mutta se ei poista vastuuta ja osallisuutta ystävyyden laatuun. Jos hän ei olisi niin suostuvainen, olisiko Kaisa toisenlainen?

Outoa olisi, jos ihminen ei muuttuisi vuosikymmenten mittaan. Yhteiseen paritaloon muutto kärjistää Minnan pohdinnat siitä, miten ystävyys elää vuosien mittaan. Haluammeko enää samoja asioita ja pitäisikö haluta? Annammeko toisen olla oma itsensä ja ystävä senkin jälkeen, kun on aika ottaa etäisyyttä? Voiko ystävyydessä "kasvaa erilleen" ja ottaa eron?

Sydänystävä kuvaa todenmakuisesti ystävyyden muuttumista ihmisten itsensä muuttumisen myötä. Niina Hakalahdesta on kehittynyt taitava ja varma kirjailija, jonka tekstiä on ilo lukea. Se on sujuvaa, selkeää ja konstailematonta arkisen elämän kuvausta. Lukemiseen se ei anna suurta haastetta, eikä siitä löydy tippaakaan maagisuutta, salaperäisyyttä tai monimutkaisia tasoja - sen enempää kuin arjesta yleensä. Mutta mukavaa luettavaa yhtä kaikki. Tällaista kirjallisuutta tarvitaan henkireikänä, jalat maassa pitäjänä ja vastapainona taiteellisesti kunnianhimoisempien teosten seassa.

Päähenkilöt ovat eläviä, ja heihin on helppo samaistua, jopa Kaisa on ymmärrettävä, vaikkei miellyttävä. Siksi kirja koskettaa myös tunteita ja saa miettimään omia ystävyyssuhteitaan. Naseva teksti on helppolukuista, mutta palkitsevaa, puhutaanhan tärkeistä asioista. Hyvä aihe ja kirja, joka kannattaa lukea.

Kenelle? Bestiksille, ruuhkavuosissa kamppaileville, naisen mielenmaisemasta kiinnostuneille, helppolukuisuutta arvostaville.

Muualla: Sujuvasti kirjoitettu ja kiinnostava lukukokemus, sanoo Ulla. Annika K. kuvaa kirjaa välipalaksi, joka on sellaisenaan ravitseva ja lukunälän täydellisesti tyydyttävä. Kaurapuuroproosaa, tiivistää Tuijata. Jaana sanoo Hakalahden yhdistävän sujuvan kerronnan ja arjen kipeät solmut. Kristan kirja yllätti myönteisesti.

Niina Hakalahti: Sydänystävä. Karisto 2014.

4 kommenttia:

  1. Kas, tämähän kuulostaa hyvältä! Hakalahti on minulle tuntematon kirjailija, mutta aihe kyllä kiinnostaa. Arkisuus voisi myös olla ihan tervetullutta tänne ya-fantasian sekaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin Kristan tavoin iloisesti yllättynyt, pidin kovasti, suosittelen!

      Poista
  2. Bingo! Tämä on sitten juuri oikea kirja minulle : ruuhkavuosissa kamppailevalle, naisen mielenmaisemasta kiinnostuneelle, helppolukuisuutta arvostaville (kun se aika on kortilla). Mielenkiintoisesti esitelty, laitanpa hankittavien listalle tämänkin. On tosi hienoa, että on sydänystävä ja bestis, joka pitää ulkosuomalaisen Suomen kirjallisuuden kartalla. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, sydänystäväni! Tulit monesti mieleen kirjaa lukiessa, siis hyvällä tavalla, pitkän ystävyyden vuoksi. Pidät kirjasta varmasti. Mutta pian tulee arvio kirjasta, josta ehkä pidät vielä enemmän...Se yhdistää useammankin rakastamasi asian. Ei seuraava arvio, mutta sen jälkeen.

      Poista