keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kurganin varjot

Hieman on ollut vilkasta viime illat. Olen huuhtoutunut myrskyävään mereen hajoavasta purjelaivasta, ratsastanut hurjaa vauhtia pitkin laakeaa aroa, laskeutunut sukelluskellolla satojen metrien syvyyteen, ajanut aurinkoenergialla pörräävällä maastoautolla pitkin viemäriä henkeni edestä, tiedottanut maailman päättäjille ihmiskunnan henkeä uhkaavista vaaroista, löytänyt kolmetuhatta vuotta vanhan haudan luineen ja aarteineen, nähnyt taisteluja ja lukemattomia ruumiita...

Eli lukenut Risto Isomäen uusinta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puutu, ja Isomäen tapaan kirja nappaa mukaansa heti niin tiukasti, ettei nukkua malttaisi. Jälleen kerran maailma on vaarassa ja jälleen kerran kyseessä on luonnonkatastrofi, jota kukaan ei osannut ennakoida, mutta joka olisi mahdollinen myös reaalimaailmassa. Erittäin epätodennäköinen ehkä, mutta mahdollinen. Ja kuten kirja synkästi toteaa, suurimmat katastrofit tapahtuvat äkkiä, ennakoimatta, epätodennäköisinä.

"Tässä maailmankaikkeudessa asiat nyt vain usein tapahtuvat juuri tällä tavalla."

Päähenkilö Irina on meribiologi ja hänen miehensä Alex arkeologi. He tekevät uskomattomia löytöjä tahoillaan selvittäessään Mustanmeren outoa käyttäytymistä, jonka seuraukset uhkaavat paisua ennennäkemättömiksi - ikävässä mielessä ihmiskunnan kannalta.

Tarinan mausteeksi on sijoitettu historiaa, sekä erillisinä lukuinaan että Alexin tutkimusten myötä. Tutustumme 500 vuoden takaisten tutkijoiden outoihin havaintoihin Välimerellä samoin kuin amatsonien, naissotureiden, valtakuntaan Euraasiassa, kirjassa Ukrainassa. Kirjan nykyisyys on jossain reilut parikymmentä vuotta meidän nykyisyydestämme eteenpäin, eivätkä Venäjä ja Ukraina enää sodi; ilmeisesti jälkimmäinen on osa edellistä, vaikkei sitä suoraan sanota, tai ainakin rajat lienevät toiset kuin nyt. Muinaisten amatsonien väitetään asuneen Mustanmeren rannoilla, ja muun muassa tätä tietoa Isomäki käyttää tarinassaan.

Irina on kuvankaunis, Alex kiehtova, ja molemmat ovat äärimmäisen älykkäitä. Nukkemaisista hahmoistaan ja satumaisuudestaan huolimatta tarina on vetävä; siinä on riittävästi elementtejä (ja tietysti niitä tapahtumia) pitämään kiinnostuksen yllä ilman syvällistä ihmiskuvaustakin.

Luonnonystäviä kiinnostanevat tarkat ilmiöiden kuvaukset etenkin meren käyttäytymisestä saasteiden vaikutuksesta. Minua kiinnosti erityisesti kielten synnyn pohdinta, jota Alex harrastaa. Miksi ja miten indoeurooppalaiset ja uralilaiset kielet erosivat toisistaan? Voiko syy olla maisemassa, jossa silloin elettiin? Loputon aro versus metsät, joet, notkelmat, pienet tilat. 

"Kielemme ja ajattelumme rakenteet heijastavat ulkoista maailmaa." 

Luotettavaa ja vaikuttavaa Isomäkeä: hän saa lukijan aina pohtimaan niin suuria asioita, että melkein tuntee itsensä viisaaksi. Miten paljon meihin vaikuttavat tuhansien vuosien takaiset tapahtumat? Miten maapallo kestää kaiken tämän ihmiskuorman? Jos ekokatastrofi tapahtuu, onko mitään tehtävissä - ja mikä on poliittisten päättäjien vastuu? Isomäen seurassa voi turvallisesti pohtia ja jännittää, ja unohtaa sitten autuaasti kaikki viisaat varoitukset. Loppusanoissaan hän avaa faktojensa taustaa, kiitos siitä.

Muualla: Kiehtovaa ja tanakkaa jälkeä Isomäeltä, sanoo Mummo matkalla. Ilkkaremesmäisen helppolukuisia jännitystarinoita, toteaa KirjabrunssiMikko ei suosittele kirjaa matkalukemiseksi syksyiselle purjehdukselle. Booksyn kanssa olen tasan samaa mieltä: mikään ei voita kunnon katastrofia.

Kenelle: Ympäristökiinnostuneille, ekoseikkailujen ystäville, katastrofien harrastajille, faktan ja fiktion sekoituksesta nauttiville.

Risto Isomäki: Kurganin varjot. Tammi 2014.

10 kommenttia:

  1. Kurkkasin jutun vain alkuosaltaan, sillä eilen aloittelin tätä, äänikirjana. Olen muistaakseni vain yhden Isomäen lukenut aiemmin, ja tämä muistuttaa sitä kovasti (Sarasvatin hiekkaa siis). Minua alku ei napannut lainkaan mukaansa, vaan ekan levyn haukottelin menemään, kun kirjailija luennoi 'keskustelun' muodossa milloin mistäkin. Mutta kunhan päästiin merelle, alkoikin jo tapahtua :D Kai tämä tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti äänikirjana :-) Kyllä, Isomäen kirjat ovat hyvin samantyyppisiä aina, luento-osuutta on mukana. Tässä kirjassa käytettiiin entistä enemmän yhden sanan lauseita, unohdinkin mainita. Jokin termi tai tärkeä sana heitetään vaikuttavasti esiin näin. Toimii tehokeinona, mutta tässä vähän liian tiheään.

      Poista
  2. Isomäki vissiin tykkää kirjoittaa meribiologeista, sillä luin hiljattain Con Rit -kirjan, jossa on myös meribiologi pääosassa (bloggaustakin tulossa on tällä viikolla). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merien vaikutus maailman tilaan on niin suuri - tai pitäisikö sanoa ihmisen vaikutus maailmaan ja sitä kautta meriin - että aihetta ei voine välttää ekokatastrofeista puhuttaessa. Ja merissä on paljon kiehtovaa ja tuntematonta, edelleen. Postaustasi odotellen!

      Poista
  3. Tykkään Isomäen seikkailuista, mutta paperinmakuiset henkilöt tökkivät joka kerta. Luulen, että tämän uudenkin luen, kun se joskus tulee sopivasti vastaan ja kaipaan kunnon katastrofia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, luen myös aina kun tulee vastaan, mutten etsi aktiivisesti. Ainakin tietää, mitä saa. Ja arvostan faktaosuuksia.

      Poista
  4. Oi, kylläpäs tästä kirjasta löytyisikin mitä vain! Vain tuo tuo henkilöhahmojen nukkemaisuus sai minut mietteliääksi: tarttuako syöttiin vai ei..Hienon syötin kyllä heitit! Arviosi sai minut kiinnostumaan, kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nukkemaisuus ei vaivaa ja muut ansiot voittavat, niin. Itse menin tuolla asenteella. Henkilöt eivät ole tämän kirjan tai kirjoittajan juju. Näinkin voi olla! Kokeile?

      Poista
  5. Olipas mukavan raikkaasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu bloggauksen alkusanoitus! Luin Kurganin varjot joululomalla ja pikkuhiljaa näppäilen siitä juttua blogin puolellekin. Historiavälähdykset olivat mielenkiintoisia, muurahaisvertauksineen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina, tuohon vauhtiin vain niin tempautuu mukaan. Sana pikkuhiljaa ei sovi tähän kirjaan ollenkaan .-) Minä pidin erityisesti kieliä koskevista pohdinnoista tässä. Juttuasi odotellen.

      Poista