keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta


Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla kuvan valitsemansa kirjaston liepeiltä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille.

Luen vuodessa noin 150 kirjaa, joista noin 90 % haen kirjastosta. Tuollaista määrää ei olisi varaa ostaa eikä tilaa säilyttää, joten kirjasto on aivan ehdoton harrastuksen mahdollistaja. En halua säilyttää kotona kirjoja kuin sen verran, että lukemista on käsillä, ja tärkeät kirjat tietysti (joita niitäkin riittää). Valitsin jopa asuinpaikan sen mukaan, että kirjasto on lähellä, ja nyt se on:

Kannelmäen kirjasto Helsingissä on kotikirjastoni, jossa käyn vähintään kerran viikossa. En lakkaa kiittelemästä Helmet-palvelua ja etenkin sen varausmahdollisuutta, joka toimii loistavasti. Kirjat ovat saatavissa nopeasti, kun pysyy hereillä ja sormi varausnapilla uutuuksien ilmestyessä.

Siitä taas saa tietoja kustantajien luetteloista ja verkkosivuilta ja tietysti kirjakavereilta ja blogeista. Kuvassa Kanneltalo, jossa kirjasto sijaitsee, minä haahuilen oven luona.



Toinen tärkeä kirjastoni on Rikun kirjasto, jossa piipahdan silloin tällöin, välillä tutkailemassa Helsinki-kokoelmaa, välillä vain fiilistelemässä upeaa vanhaa rakennusta (Helmet-kuva ylimmäisenä) ja pläräämässä hyllyjä.

Taidelainaamo Richardinkadun kirjastossa on loistoidea - ilman isoja investointeja saat seinällesi valitsemaasi taidetta. Sisäkuva: Anneli Salo. 






Kolmanneksi nostan
kirjaston jostain muualta: pienillä paikkakunnilla kirjastojen merkitys on jos mahdollista vielä suurempi kuin kaupungeissa. Ajanvietettä ja vilskettä voi olla vähemmän ja harrastukset harvemmassa, samoin saattaa olla varojen laita. Ehkä nyt asia on maallakin toisin kuin silloin, kun olin pieni - kirjasto oli ainoita mahdollisuuksia harrastaa. Mäntyharjun kirjaston kortti minulla on, hätävaruiksi mökkireissuja varten. Kirjasto on hieno, laaja ja tarjoaa uusiakin kirjoja yllättävän hyvin: joskus olen lukenut sieltä opuksia, joihin Helsingissä on pitkä jono.


Paikalliskirjailijat ja -historia tuovat tietysti oman kiinnostavan lisänsä kunnallisiin kirjastoihin. Niiden on oltava lähellä lukijoita fyysisestikin: maalla jo kirkonkylän keskustaan saattaa olla kymmenien kilometrien matka. Entä jos kirjastoon pitäisi lähteä kauemmas, kaupunkiin asti? Raaskisivatko ihmiset piipahdella, sillä ajaminen ei ole halpaa eikä julkista liikennettä kaikkialla ole. Lasten, vanhusten ja varattomien kirjastokäynnit harvenisivat radikaalisti. (Mikä säästöjä ajavien poliitiikkojen mielestä tulkittaisiin merkiksi, etteivät kirjastot kiinnosta, joten niistä voitaisiin säästää lisää?) Vähempiosaiset jäisivät entistä vähemmälle, eriarvoisuus kasvaisi.

Lukutaidon merkitys on ihmiselle olennaisen suuri, pienestä pitäen. Ilman sitä on vaikea pärjätä koulussa tai töissä ja kääntäen: sitä helpompaa on opiskelu ja työskentely, mitä paremmin ihminen osaa lukea ja ymmärtää tekstiä. Tämä fakta ei katoa mihinkään verkon myötä. Suomen kielen säilyttämisen tärkeydestä puhumattakaan, tai kirjoista taiteena, empatian ja tunteiden kasvattajina ja ajatusten avaajina.

Kun suomalaiset kerran ovat lukijakansaa ja haluavat lukea, on kirjastolaitos paikkansa ansainnut ja ansaitsisi vähän enemmänkin, jos minä saisin päättää. Onneksi päättäjät ovat tähän asti asian viisaasti ymmärtäneet, ja vaikka säästöjä haetaan, nousee Helsinkiin pian keskustakirjasto, joka on todella tarpeen sekä houkuttelemaan ihmisiä lukemisen pariin että nostamaan lukemisen ja suomalaisen taiteen profiilia yleisesti. Mutta mitä tekee Juha Sipilän hallitus, jää nähtäväksi. Ethän Juha murra suomalaisten kirjallista selkärankaa! Ei meillä ole siihen varaa tässä maailman- ja kilpailutilanteessa - jäädä niiksi, jotka katselevat mieluummin vain kuvat.

Yksi suuri epäkohta kirjastotoiminnassa on: kirjailijoiden ja kääntäjien lainauskorvaukset ovat surkeita. Onneksi ne ovat nyt hieman nousemassa, mutta silti laahaamme naapureita jäljessä. Kirjastokäynti on silti teko kirja-alan hyväksi, ja siksikin niitä lämpimästi kannatan ja toivon lisää kaikilta. Yleistä tyhmistymistä vastaan, osaamisen puolesta.

Lisää aiheesta: Matti Karjalainen: Minne matka, kirjastolaitos? Lukulampussa.

Enemmän bloggarien tempauksesta ja linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice -blogista.

12 kommenttia:

  1. Maalla matka kirjastoon voi olla myös vaikka 500 metriä, kuten oli minulla ja se ehkä ratkaisi kaiken!

    Vaikuttavat nuo kirjaston kierreaput ja kiva kuulla erilaisista kirjastoista!

    Tärkeä aihe ja pitää muistaa käydä allekirjoittamassa myös adressi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, matka on olennainen tekijä varsinkin maalla siinä, kuka palvelua voi käyttää. Jos matka olisi 50 km, se jää monen ulottumattomiin. Surullinen skenaario, jolla olisi arvaamattomat surulliset seuraukset, uskon. Rikun kirjasto on niin kaunis ja tunnelmallinen, vaikka rappujen kiipeily ei niin kivaa olekaan (hissitkin on) .-).

      Poista
  2. Täyttä asiaa, Arja! Ilman kirjastoja, ei olisi bloggaamista. Ilman kirjastoja ei suomalainen kirjallisuus ja lukeminen olisi tällä tolalla. Ykköskirjastosi on minunkin ykköskirjastoni (ja monesti kohtaamispaikkamme). Kuvaani otin Pohjois-Haagan kirjaston, jotta erikokoiset, pienetkin, kirjastopisteet näkyvät ja elävät - jatkossakin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että on monia kirjastoja mukana! Pohjois-Haagan kirjasto oli kotikirjastoni ennen Kantsua, hyvin tuttu sekin.Jatkaisin tuosta toisesta lauseestasi eteenpäin vielä: Ilman suomalaista kirjallisuutta ja lukutaitoa ei olisi yhtenäistä kieltä, kulttuuria eikä välineitä viestiä tai pärjätä viestintään painottuvassa maailmassa.

      Poista
  3. Hyvä teksti, Arja! Kirjastot ovat tuikitärkeitä ja niiden merkitys on suurempi kuin niiden aktiivinen kävijämäärä. Suomalaiset kirjastot ovat ainakin vielä maailman parhaimmistoa, toivottavasti jatkossakin.

    Rikun kirjasto on kaunein, jonka tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos; juuri noin, kirjastojen merkitys on paljon isompi kuin kävijämääristä voi lukea, niin monin tavoin. Kuntien kuluista se on kuitenkin vain todella pieni osa. Toivotaan hyvää jatkoa ja ihaillaan kauniita kirjastoja, vaikkei kuori ratkaisekaan .-)

      Poista
  4. Hieno teksti! Ja näitä kuvia on niin kiva katsella, tulee moni kirjasto tutuksi. Vaan toki pitäisi päästä paikan päälle itsekin joskus :)

    Kiitos, että olet mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos itsellesi tärkeän aiheen nostajana! Ja siitä vain kirjastoturistiksi :-) Yritän itse aina käydä kirjastossa, kun liikun jossain vierailla paikkakunnilla; vähintäänkin käydä katsomassa paikan ulkoa päin. Tiedän muuten erään kirjabloggarin, joka keräilee kirjastokortteja, ja hänellä taitaa niitä olla jo useampi sata!

      Poista
  5. Hyvä huomio tuo, että jos kirjastojen määrää vähennetään, käynnit saattavat vähentyä, ja sitten taas vähennetään kirjastoja... Toivottavasti koskaan ei käy noin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta Margit. Joskushan se menee noin, kun säästöjä aletaan hakea, mennään helpoimman kautta ja säästetään lopulta kuoliaaksi tarpeellisetkin toiminnot - ja sitten ihmetellään seurauksia, kun lapsi on mennyt pesuveden mukana. Anteeksi kyyninen asenne, sanoo 30 v työelämässä ollut.

      Poista
  6. Kauniit kuvat kirjastoista! Harmi, että Kanneltalon kirjastopuoli on aina ehtinyt mennä kiinni kun olen sinne ehtinyt. Pitänee tehdä uusintavisiitti aukioloaikojen puitteissa, harjoittaa sitä jo kommenteissa mainittua kirjastoturismia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan kirjastoturismia! Juttuja lukiessa tajusin, miten monta kirjastoa pelkästään Helsingissä onkaan, missä en ole ikinä käynyt. Muusta maasta puhumattakaan. Kuhmon kirjasto on yksi hienoimpia!

      Poista