lauantai 18. heinäkuuta 2015

Sarah Waters: Parempaa väkeä




Upeaa päästä hehkuttamaan! Waters vain on niin mahtava! Ja sopii monessa mielessä - kuten aiheen, päähenkilöiden ja kohderyhmän osalta - kuin valettu kirjabloggareiden Naistenviikon lukuhaasteeseen, jonka käynnisti Tuija, lue lisätietoja viikosta. Ja onnea viikon nimipäiväsankareille!

Sarah Waters on kerronnan ja koukutuksen mestari, jonka kirjoja on äärettömän vaikea laskea käsistään. Kirjailija kuvaa vanhaa aikaa, tässä kirjassa 1920-lukua Lontoossa, ja jo aika ja paikka saavat aikaan tyytyväistä hyrinää. Mikä ihme niissä onkin niin kiehtovaa? Tarpeeksi kaukana, mutta ei liian kaukana?

Frances asuu äitinsä kanssa perheen vanhassa, rapistuvassa talossa hienostoalueella - he ovat parempaa väkeä, mutta niukoissa varoissa. Siksi taloon on pakko ottaa vuokralaisia, paremman väen hienostelevaan tapaan sanottuna "maksavia vieraita". Yläkertaan muuttavat Len ja Lilian Barber, nuoripari, joka on haltioissaan päästessään hyvälle alueelle, vaikkeivat itse ole yläluokkaisia.

Alun yhteentörmäyksien - luonnollisesti erittäin korrektien - jälkeen ylä- ja alakerta alkavat sopeutua uuteen asumisjärjestelyyn, tai paremminkin myöntyä pakon edessä. Francesin tausta käy pian ilmi: miksi aikuinen nainen elää kahden äitinsä kanssa? Yksi syy siihen on se, että perheen isä on kuollut ja kaksi poikaa kaatunut sodassa. Vain naiset ovat jäljellä.

Lukijaa huvittaa, kuinka mammamaisen huolekkaasti Frances suhtautuu äitiinsä, kuin vanhukseen, vaikka tämä on vasta 55-vuotias. Tosin äiti on ikänsä elänyt palvelijoiden palveltavana, ylhäisönainen kun on, eikä ole tottunut fyysisiin tai muihinkaan töihin, ja on kokenut suuria järkytyksiä sodan vuoksi. Frances tietää sen, ja on ottanut huolenpitäjän ja huushollerskan roolin, paitsi kiintymyksestä ja velvollisuudesta - rahapulassa oli pakko - myös huonon omantunnon vuoksi, tulkitsen, sillä hän on järkyttänyt äitinsä sovinnaista maailmaa pahasti aikaisemmin.

Francesin ikää ei taideta mainita suoraan, mutta hän on jossain 25-28 vuoden välillä, luulisin. Hän on älykäs, suorasanainen ja käytännöllinen ihminen, joka ei siedä turhia sievistelyjä, ja myös hyvin fyysinen. Koska Frances näiden ominaisuuksiensa vuoksi ei ole mikään seurapiiriperhonen, vaan sekä pakosti että omasta valinnastaan yksinäinen, hän on altis, kun vastaan tulee uusi, kiehtova ja täysin erilainen ihminen kuin hänen aiemmat ihmissuhteensa. Altis rakastumaan. No, lyhyesti: Frances ja Lilian rakastuvat toisiinsa, ja siitä seuraa tapahtumia, joka johtavat arvamattomaan suuntaan. Jopa oikeussalidraamaaan, jännittävän rakkaustarinan osana.

Watersin kirjat ovat tarkkanäköisiä, mielikuvitusta kutkuttavia, älykkäitä ja vietteleviä. Lisäksi ne kuvaavat aikansa yhteiskuntaa ja ihmisiä asenteineen nautinnollisen uskottavasti - lukija voi elää mukana täysillä. Puhun tähän asti lukemistani, eli tämän lisäksi kirjoista Yövartio ja Vieras kartanossa, jonka kirjabloggarit äänestivät 2011 vuoden parhaaksi käännöskirjaksi.

Henkilöt ovat niin eläviä, tunnelmat käsinkosketeltavia ja tapahtumat yllättäviä, ettei tylsiä hetkiä tule. Koskaan en osaa päätellä Watersin tarinan loppua etukäteen, mikä on suuri ilo. Noloja itsestäänselvyyksiä ei tarvitse pelätä. Ja vaikka kirjassa ei tule ruumiita kasakaupalla, jännitys on kihelmöivämpi kuin rajuissa dekkareissa. Sekä tunne- että tapahtumapuolella kirjailija osaa nostattaa kierroksia niin, että lukija on tiukasti koukussa. Loistavaa, fiksua viihdettä. Ja ajattoman romaanin malliesimerkki - uskon, että Watersin kirjat kestävät aikaa: kun perusasiat ovat kohdallaan, ei lukemisen vuosikymmenellä ole väliä. Ehkä näitä mieluiten lukevat aikuisina me, jotka olemme Anna-kirjamme ja muut nuorten klassikot aikoinaan ahmineet. Myös Waters on klassikkoainesta.

Kenelle: Juonivetoista kunnon romaania kaipaavalle, rakkautta ja jännitystä etsiville, koukuttumaan innokkaille, uppoutumisesta nauttiville, brittikirjojen ystäville.

Muualla: Leena Lumi vertaa Watersia Virginia Woolfiin. Kaisa Reetta arvelee jumalten antaneen brittikirjailijoille Midaksen kultaisen kosketuksen. Rakkaudesta kirjoihin alleviivaa kirjailijan taitoa kertoa intohimosta. Waters luo upean ajankuvan, sanoo Ulla. Waters taitaa juonivetoisen epookin, sanoo Lumiomena ja pidättelee henkeään. Omppu kuvaa innoittuneena romaanityyppiä laajemmin.

Sarah Waters: Parempaa väkeä. Suomennos Helene Bützow. Tammi 2015.

16 kommenttia:

  1. Minulle tämä ei ollut niin hyvä kuin muut Watersit, lievä pettymys siis. Silmänkääntäjä ja Vieras kartanossa ovat suosikkini, sitten Yövartio, ja vasta neljäntenä tämä uutuus. Hassua, minä taas pidin kirjaa erittäin ennalta arvattavana ja henkilöhahmoja aika tasaisen harmaina. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö, Irene, ja minä olin aivan haltioissani, enkä yhtään arvannut käänteitä! Silmänkääntäjää en ole vielä lukenut, odotan yhä suuremmalla jännityksellä sitä kokemusta.

      Poista
  2. Kuulostaa herkulliselsta ja taatulta Watersilta. Olen jo päättänyt, että tästä tulee yksi kesälomakirjoistani. Voisiko olla mitään ihanampaa kuin lukea Watersia kesämökillä, uppoutua tarinan vietäväksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, juuri sitä se on, herkullista. Täydellistä uppoutumista varten. Hyvää lomaa ja mökkeilyä!

      Poista
  3. Arja, niin täysin samaa mieltä kaikesta <3 Hienosti myös analysoit Francesin luonnetta, joka oli juuri niiin ätysin eri kuin hänen rakkautensa kohteen. Äiti oli selvästi avuton uudessa tilanteessa, jossa yläluokankin oli myönnettävä monta asiaa ja palvelijat eivät enää tulleet soittokelloa nykäisemällä.

    Kertakaikkiaan,...että osasin aavistaa aloittaa Watersin lukemisen juuri tästä kirjsta...Kiitä etiäisiäni ja kiitän sinua tämän ihanuuden jakamisesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hyvä juttu Leena, sinulla on niin hyvä maku <3 Ainakin tässä olemme tasan samoilla linjoilla. Waters kuvaa herkullisesti noita erilaisia luonteita, vaikka ennemmän tämä on juonitarina kuin psykologinen tutkielma - mutta riittävästi sitäkin.

      Poista
  4. No nyt kyllä kiinnostaa! Kerrot kirjasta niin houkuttelevasti, että teen varauksen Helmetiin oitis!

    VastaaPoista
  5. Luulen, että sinua odottaa upea lukukokemus Silmänkääntäjässä ja sen käänteissä. Vieras kartanossa on minulle Watersin paras kirja, mutta pidin, pidin tästäkin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mitä onkaan edessä! Säästelen Silmänkääntäjää johonkin hyvin otolliseen lukuaikaan, vaikka seuraavalle lomalle. Kiva kuulla, että pidit tästäkin; minä ehkä tästä jopa enemmän kuin Vieraasta kartanossa.

      Poista
  6. Sait minut vakuuttumaan, Arja! Olenhan lukenut Watersin ylistyksiä paljonkin, mutta nyt tuli tunne, että asialle pitäisi vihdoin tehdä jotain ja ruveta lukemaan edes jokin taiturin kirjoista.

    VastaaPoista
  7. Vau, hyvä Elina! Meillä matsaa joskus ihan nappiin (kuten Sauri), joskus taas ei sinne päinkään (en vaan kestä H Väisästä), joten tosi mielenkiintoista kuulla, mitä pidät tästä. Ja tiedoksi muille Elinan blogi http://luettuaelamaa.blogspot.fi/ jonne odotellaan nyt Watersia :-)
    Muillakin kommentoijilla on omat kirjablogit, tiedoksi vain, mutta muutkin kuin bloggaajat ovat enemmän kuin tervetulleita kommentoimaan kirjaa tai arviotani siitä.

    VastaaPoista
  8. Minä juuri aloitin tätä, ihan vielä en ole päässyt kunnolla mukaan. Mutta samoin kävi muistaakseni myös silloin kun luin Vierasta kartanossa, alku ei napannut, mutta sitten loppujen lopuksi kun kaikki oli luettu, pidin kirjasta hurjasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että se vielä vie mukanaan, Erja. Kerronta taitaa olla tosiaan melko verkkaista, ainakin alussa, mutta pidin kovasti ajankuvauksesta, joka ilmenee näinkin. Ja hitaasti avautuvista taustoista.

      Poista
  9. Luin itse äskettäin Vieras kartanossa -romaanin, jonka parissa viihdyin ihan hyvin. Varsinkin loppu (myös itselleni ennalta-arvaamaton) tarjosi paljon pohdittavaa siitä, mitä tarinassa olikaan oikeasti tapahtunut. Kuitenkin kirjan tempo ja varsinkin jännityksen rakentuminen olivat omaan makuuni liian hitaita. Tästä huolimatta ajattelin kokeilla Watersilta vielä yhtä tai kahta muuta teosta, ehkäpä juuri tätä Parempaa väkeä, sillä tätä on kehuttu paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina kommentista, onpa kiinnostavaa. Olen ihan ällistynyt siitä, että Watersia pidetään hitaana - olen aina pitänyt itseäni kärsimättömänä lukijana, mutta minulle ei hitaus tullut mieleenkään! Mutta tarkemmin ajatellen, kyllähän niissä kuvataan toimia yksityiskohtaisesti eivätkä tapahtumat räisky. Kuitenkin ainakin tässä mennään aika nopsaan suoraan asiaan. Jonkinlaista hitautta on loppupuolella, oikeudenkäynnin aikana, mutta jännittää jo kovasti siinä vaiheessa, miten käy, tunnelma pitää lukuvirettä yllä.

      Poista