torstai 20. elokuuta 2015

Maan vihat

Kauniin ja viisaan Kerten tarina 1100-luvun Suomessa jatkuu. Tuulen vihoissa Kertte päätyi pakomatkalle aikana, jolloin kristinusko alkoi ulottaa lonkeroitaan maan syrjäseuduillekin ja piispa Henrik tapettiin.

Kertte on ikiaikaisen uskontomme tytär: hän taitaa yrtit ja parannuskeinot, taiat ja loitsut, eikä kuvittelisikaan toimivansa ennusmerkkejä vastaan, maan, ilman tai veden jumalia loukaten. Hengenvaarallista sellainen, tuumii Kertte, kun saa ihmetyksekseen kuulla, ettei uusi jumala suvaitse moisia tapoja ollenkaan.

Merimatkalla Turunkylästä Tokholmiin Kertte oppii paljon, niin merenkäynnistä kuin uudesta miehestään, tokholmilaisesta Arimosta, joka vahva ja väkevä kauppamies ja purjehtija. Kertte vaihtoi Larrin Arimoon erään surmatyön salaamiseksi, mutta mies ei ole vastenmielinen. Arimo on kastettu piispanuskoon, ja enemmän bisnes- kuin aatemielessä hän haluaa myös Kerten samaan lahkoon. Jopa avioliittoon, mikä on yksi Kerten hämmästelemistä uusista tavoista.

Jos jo Turunkylä näytti pienessä kylässä kasvaneesta Kertestä suurelta, valtava Tokholmi vasta on ihme. Piispanlinnan kaltaista kivirakennusta Kertte ei ole osannut kuvitellakaan. Vaaroja kyllä, joita käskijöiden taholta saattaa kauniiseen naisihmiseen kohdistua. Eikä anopin kanssa mene ihan putkeen uudessa kodissa. Ystäviä onneksi löytyy, vaikka kieli on este.

Pidän kovasti Kertestä: hän on niin käytännöllinen eikä haihattele. Kertte toimii tilanteessa kuin tilanteessa sen mukaan, mitkä ovat realistiset vaihtoehdot. Hän ei ota turhia riskejä eikä halua näyttävää asemaa, mutta varmistaa, että saa haluamansa eikä alistu typeryyksiin. Ja on monesti miestään näppärämpi, vaikkapa kaupanteossa markkinoilla, mutta ei ylvästele sillä. Viisas nainen.

Naisen asemalla on tarinassa vahva rooli. Ehkä Havaste haluaa sanoa, että viisas pärjää missä ja milloin vain. Valitettavasti eri yhteiskuntajärjestelmissä vielä nytkin on syrjiviä tekijöitä, joita yksittäinen nainen ei pysty sivuuttamaan.

Havaste kuvaa upeasti ajan tapoja Kerten kautta tavalla, jonka nykynainen voi ymmärtää. Suuren osan tarinasta muodostavat vanhat uskomukset, loitsut ja taiat, jotka kiehtovat nykyihmistä. Voisiko niissä kuitenkin olla jotain perää... Luomuaatetta puhtaimmillaan, yrtteineen ja ruuanlaittoineen. Puunhalaamiseen on historialliset perusteet, ja nyt tiedän myös, mistä juontaa juurensa nuorison joku aika sitten harrastama tapa sitoa villalanka ystävän ranteen ympärille. Kolmella solmulla!

Aiemmissa Havasteen kirjoissa vaivannut lievä luentomaisuus on poissa; teksti soljuu yhtenäisenä ja historialliset faktat kutoutuvat luonteviksi osiksi tarinaa. Hömppäromaani - ehkä, määritelmästä riippuen. Itse arvostan historiatietoja niin, etten osaisi tätä sellaiseksi luokitella. Utriolla on vakava kilpailija! Havaste on muutaman asteen asiallisempi ja tiukempi rajauksissaan, vaikka romantiikka toki on ohjaava ja lukijaa koukuttava elementti tässäkin. (Ei huolta, sisältää myös seksiä. Ja muita naiselämän asioita. Miettikää kuukautisia ilman kertakäyttösiteitä. Vaikka pitkällä laivamatkalla, joka on kirjassa huima kuvaus luonnosta ja purjehtimisesta.) Sujuvan kerronnan ja tapahtumakylläisen tarinan Havaste taitaa, asiaosaamisen lisäksi. Nautin lukemisesta suuresti.

Lopussa on loitsulista, joista lukija voi valita itselleen sopivimmat. Tarkempia taikoja löytyy itse tekstistä. Mietin seuraavan kirjan nimeä: ihmiselle voi siis langeta tuulen vihat ja maan vihat. Taisivat vilahtaa myös veden vihat. Mutta kirjassa mainitaan myös v-tun vihat...  Jos ei otsikoksi asti rohjeta, aiheesta irtoaisi naisille oppeja myös tähän päivään? Herkullista ajatusleikkiä. Kirjan voi lukea myös itsenäisenä, aiempaa tarinaa tuntematta.

Kenelle: Historiallisen romanttisen romaanin rakastajille. Uppoutumaan haluaville. Suomalaisuuden juurista kiinnostuneille. Luomuaatteesta innostuville. Meren yli kaipaaville.

Muualla: Notkopeikko sanoo Havasteen ylittäneen itsensä. Sivutiellä-blogin Sirri on ihastunut ikihyviksi, vaikka huomauttaa muutamasta päälleliimauksesta. Suvaitsevaisuuden sanoma on kirjassa vahva, sanoo Amma luottokirjailijastaan.

Paula Havaste: Maan vihat. Gummerus 2015.


4 kommenttia:

  1. Upeasti Arja kirjoitat kirjasta ja ihan samoja ajatuksia itsellänikin. Minustakin tämä puhutteli nykynaista, Kerten elämän kuvaus on niin konkreettista ja elävää.
    Mikähän tosiaan mahtaa olla kolmannen kirjan nimi??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma! Havaste on aika velho yhdistämään vanhoja asioita ja nykynaisen elämää. Ja yllättävästi niissä on paljon samaa. Seuraavan kirjan nimeä odotellessa :-)

      Poista
  2. Minua kiinnostaisi kovasti tuollaiset vanhojen tapojen juuret ja arjen historia, joten taidanpa laittaa tämän lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kuulostaa siltä, että Havaste olisi juuri sinun kirjailijasi. Hän ei kirjoita hömppää, vaikka laji onkin historiallinen ja romanttinen viihde.

      Poista