keskiviikko 2. elokuuta 2017

Antti Tuomainen: Parantaja. Kirjametron kyydissä.

Normilukemistoni ohessa tutustun kotimaisiin dekkareihin, hitaasti, nyt vasta luin Vuoden  2011 johtolankapalkitun. Antti Tuomainen on kahden kirjan verran tuttu ennestään: ne ovat Mies joka kuoli ja Kaivos.

Parantaja läväyttää lukijan silmien eteen heti monta erittäin kiinnostavaa elementtiä ja nostaa uteliaisuuden: Tulevaisuus. Helsinki. Sanomatalo. Kadonnut vaimo. Mitä näistä kehkeytyy?

Jännitystä kehkeytyy. Dystopiat kiehtovat minua aina, ja kun maisema on kotoinen, se nostaa innostusta entisestään. Ilmastonmuutos on edennyt nopeasti, ja Helsingin rantakaupunkiosat ovat veden vallassa. Pakolaiset ovat vallanneet asukkaiden hylkäämät talot, rikkaimmat rakennuttaneet aidattuja ja raskaasti vartioituja asuinalueita. Väkivallan uhka kaduilla on arkea, kun eloonjäämisestä taistellaan.

Tapani Lehtisen vaimo Johanna on toimittaja, joka ei ole palannut työkeikalta. Mies saa selville tekeillä olleen jutun aiheen; jäljet viittaavat Parantajana tunnettuun, vaaralliseksi rikolliseksi epäiltyyn henkilöön. Poliisi ei ehdi tutkia kuin murto-osan rikoksista, joten Lehtinen tekee tutkimusta itse ja törmää asioihin, joita ei olisi halunnut tietää.

Tarina on selkeä, kieli kirkasta sekä ajanmukaista mutta dekkariperinteitä kunnioittavaa. Sitä on helppo lukea sotkeutumatta langanpäihin tai suureen henkilöiden joukkoon, kuten dekkareissa helposti käy, ainakin minulle. Kovapintaisuuden ohella mukana on lämpöä ja tunnetta, miehen kaivatessa rakkaintaan ja pohtiessa elämän kummallisuuksia. Ihmisistä ei tehdä idiootteja sen enempää kirjassa kuin lukijan roolissa. Ehkä siinä joitain kirjan jättisuosion syitä: Parantaja on käännetty jo 26 kielelle.

Postauksella hyppäsin Kirjametron kyytiin. Kirjametro on Oulun kirjastojen loistoidea metrokartasta, jossa linjat on nimetty teemoittain, pysäkkeinään teemaan sopivat kirjat. Houkutteleva ja todistetusti toimiva tapa lukuvinkata! Parantaja sijoittuu Murtuneiden maailmojen ja Oi maamme -linjan risteyskohtaan. Juttulinkkejä löytyy Kirjametron facebook-sivulta tänään 2.8. lisää.

Kenelle: Laadukasta ja helppolukuista kotimaista dekkaria etsivälle, dystopian ystäville.

Muualla: Tuomainen teki Kirsiin vaikutukseen jo ensikosketuksella. Myös Elina vaikuttui tulevaisuuteen tempaavasta kirjasta. Jorin korkeat odotukset eivät ihan täyttyneet, vaikka hän pitikin kirjasta ja tarjoaa lisää linkkejä.

Antti Tuomainen: Parantaja. Helsinki-kirjat 2011. Kansi: Tommi Tukiainen

4 kommenttia:

  1. Dystopiat eivät oikein ole minun juttuni (vaikka luinkin tosi kolean kalsean dystopian kirjametroon hypättyäni :D), mutta kun mukana on dekkarijuoni, voisi kirja ollakin minun makuuni. Minunkin pitäisi vähän tsempata näiden kotimaisten dekkaristien suhteen. Tuomaiselta en ole lukenut vielä mitään, mutta tämä alkoi nyt vähän kiinnostamaan. Kiitos vinkistä ja kiva, että kokeilit kirjametroa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjametro kuljetti karmeaan tulevaisuuteen sinutkin! Eipäs törmätty pysäkillä? Juu, tämä on dekkari kuitenkin, rikosta selvitellään. Yritän myös osaltani tsempata kotimaisten dekkaristien kanssa ja luen niitä pikku hiljaa ja välillä salaa. Otan kiinni vuosien dekkarilukemattomuutta, mutta kyllä se tästä. Tuomainen on erinomainen valinta tsemppaajaksi.

      Poista
  2. Mulle tuli nyt kauhee himo lukea tää toiseen kertaan :D Parantaja on ensikosketukseni Tuomaisen tuotantoon ja tiedäthän sie, nalkissa ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, yksi syy miksi tämän luin, oli juuri sun innostuksesi Tuomaisen tuotantoon. Kiitos Annika!

      Poista