maanantai 7. elokuuta 2017

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

Nimen perusteella arvelin kirjaa muistisairaudesta kertovaksi. Olihan Ahava käsitellyt muistamisen vaikeuksia jo aiemmin Eksyneen muistikirjassaan. Mutta ei, nyt on kyse aivan täysin muusta. Todella jostain muusta!

Mitä miettisit, jos puolisosi päättäisi vaihtaa sukupuoltaan? Vaimostasi sukeutuisi partaansa ajava miehekäs kaveri, miehestäsi nainen, joka lainailee hameitasi ja opettelee meikkaamaan. Pysyisikö rakkaus ennallaan?

Tosielämässä tätä joutui Ahava pohtimaan, kun hänen miehensä ilmoitti halunneensa aina olla nainen. Ilmoitus on pommi, joka räjäyttää liiton palasiksi, voinee sanoa. Niin iso muutos ja yllätys se kirjoittajalle on.

Ahavan teksti on ahdistunutta ja ahdistavaakin, ymmärrettävistä syistä. Hän kuvaa nimenomaan omaa järkytystään tilanteessa, jota ei osaisi edes kuvitella etukäteen. Miehen motiiveja hän kertoo myös, muttei mene tämän tuntemuksiin vaan pitää tiukasti oman näkökulmansa. Erinomainen valinta; tätä näkökulmaa - puolison tai muiden läheisten - ei yleensä kerrota, kun sukupuolenvaihdoksista puhutaan.

"Mietin: Mitä hänestä jää, kun mies hänessä menee pois? Mitä hänestä jää minulle? Hän sukeltaa takaisin luokseni, samat tikkuiset silmäripset. - En minä halua sinua jättää. - Mutta sinä et halua olla minun mieheni."

Nainen menettää miehensä. Siten tilanne hänelle näyttäytyy. Hormonihoitojen myötä katoavat yksi kerrallaan miehen piirteet, joita nainen rakasti ja jotka tunsi läpikotaisin. Lihakset, parta. Tutut tavat kylpyhuoneessa. Vaatteet. Jopa nimi muuttuu. Mies katoaa, häntä ei enää ole, siis mies kuolee.

Nainen yrittää pelastaa muistonsa miehestä. Hän pihistää vanhoja paitoja, jotka mies on heittänyt tarpeettomina pois, ja hautaa ne. Jos mies kuolee, hän haluaa edes hautajaiset! Kotiinsa muuttanutta uutta - toista - naista hän vierastaa.

"Hän on sähköä täynnä, hän värisee kuin rakastunut tyttönen. Kun on hyvä päivä, jaan hänelle vaatteitani. Kun on hyvä päivä, haluan katsoa. Hän pyrähtää luokseni, kuuntelee neuvojani, pyörii peilin edessä ja etsii kuvasta itseään. Jokin osa minua lämpenee, sillä näen, että tämä tekee hänelle hyvää."

Ehkä eniten naista loukkaa se, ettei hän tiennyt miehensä ajatuksista aiemmin. Hänet on yllätetty housut kintuissa, häntä on petetty - rakastiko mies lainkaan vai opetteliko vain hänen kauttaan naisena olemista? Ovatko edes muistot totta? Viettikö hän toistakymmentä vuotta uppo-oudolla mantereella, vaikka luuli tietävänsä sijaintinsa tarkkaan?

Ahava vetää tarinaan komean rinnastuksen Kolumbuksen Amerikan löytämiseen. Mies luuli olevansa Intiassa, vaikka oli maapallon toisella puolella. Hukassa, vaikkei tiennyt sitä itse. Kartat hän sovitteli täsmäämään omiinsa, purjehdusajat väärensi suunnitelmiinsa sopiviksi, koska ei halunnut myöntää muuta totuutta kuin omansa. Tekikö nainenkin niin miehensä suhteen? Hän tunsi kaikki yksityiskohdat kuin Kolumbus karttansa, muttei saanut nähdä kokonaisuutta.

"On päiviä jolloin en vain saa katsetta tarkentumaan. Näen monta kuvaa, monta aikaa ja lausetta päällekkäin. Niin kuin joku puhuisi vierasta kieltä, josta ymmärrän vain sanasen sieltä täältä, niin kuin olisi jotain mitä minun tulisi ymmärtää tai osata selittää, mutta keskustelu käydään aina seinän takana, aina toisessa huoneessa, enkä erota siitä kuin muminan."

Ihailen kirjailijan rehellisyyttä ja taitoa ilmaista monisäikeiset ajatukset ja tunteet tiiviisti, koherentisti ja kauniisti. Symboliikka toimii, samoin tekstin kuljetus; kyse ei ole trilleristä, joka rynnistää eteenpäin vauhdilla, vaan ajattelusta, tuntemuksista, jotka voivat myös viipyä ja pysähdellä - ja lennähtää äkkiä muualle. Näin juuri voi aivojen kuvitella toimivan järkytyksen jälkeen.

Kipeän koskettava kertomus ja tunnemyrskyn kuvaus tilanteesta, josta ei juuri puhuta. Ahava on taitava, sen jo tiesimme. Edellinen kirja Taivaalta tippuvat asiat sai EU:n kirjallisuuspalkinnon ja oli Finlandia-ehdokkaana, joten sikäli suurin yllätys nyt on ravisteleva aihe. Vaikuttava ja mieleenpainuva teos, jonka lukemisen jälkeen illalla katselin miestäni pitkään. Kuinka hyvin hänet oikeastaan tunnen?

Kenelle: Sukupuolirooleja miettiville, parisuhdetarinoista kiinnostuneille, elämää järisyttäviä muutoksia kokeneille tai niitä pelkääville.

Muualla: Julkaisupäivä on tänään 7.8, joten blogeista löytyy.

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Gummerus 2017. Kustantajan ennakkokappale.

10 kommenttia:

  1. Minä en lukiessa tiennyt että naisen tarina perustuu omiin kokemuksiin, ihmettelin vaan että ompa todentuntuista tarinaa. Yhtään ei kyllä vähennä arvostusta tuo tieto, päinvastoin, kunnoitan kirjailijan rohkeutta kertoa ja samalla ihailen tyylitajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin ihailen - ja miten muutenkaan kirjailija käsittelisi näin isoa asiaa kuin kirjoittamalla? Minusta olisi ollut tosi outoa, jos hän EI olisi kirjoittanut siitä.

      Poista
  2. Housut kintuissa, oiva ilmaisu kertojan peruskokemuksesta! Juuri pohjamutia myöten mylläävä petetyksi tulemisen tunne ja häpeää väkevämpi kokemus omasta sokeudestaan nähdä puolison perusolemus tulee kirjassa todeksi - omakohtainen tai ei, kaunokirjalliseksi todeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen lievää alatyylisyyttä... mutta kokemus välittyi vahvasti. Minusta rajaus oli hyvä; näin päin kokemusta emme ole ennen kirjallisesti kuulleetkaan.

      Poista
  3. Kirja on koskettava ja paljas. Kaikki on jotenkin kohdallaan, avuttomuus ja suru selkeitä ja kuitenkin myös kertojan omia. Ei ole kliseitä tässä kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kliseitä ei voi olla, kun asia on ennen kirjoittamaton. Hyvin sanottu Elina.

      Poista
  4. Tämähän näkyy olleen monessa blogissa lukulistalla. Täytyypä ottaa itsellekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailija on aiemmistaan tuttu ja taitavaksi havaittu, joten ei ihme, että monet bloggarit kiinnostuivat. Ja nyt vielä näin erikoinen aihe, joten onhan se luettava :)

      Poista
  5. Hieno kirja, koskettava ja syvällinen, paikoin raastavan ahdistava ja tuskallinen. Upea vertaus Kolumbukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollainen. Henkilökohtaisuudessaan häkellyttävä myös, ja ikävää, että kirjasta nousi riitaa ja muutenkin kohua myöhemmin - "kirja kirjana" on vaikea muistaa ohjeena, jos aihe itseä koskettaa.

      Poista