perjantai 10. marraskuuta 2017

Yllättävät Finlandia-ehdokkaat

Pikapäivitys jännästä päivästä: kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiksi nostettiin seuraavat:
  • Hauru, Hanna: Jääkansi (Like) 
  • Hurme, Juha: Niemi (Teos) 
  • Liimatta, Tommi: Autarktis (Like) 
  • Liukkonen, Miki: O (WSOY) 
  • Sandu, Cristina: Valas nimeltä Goliat (Otava)
  • Yli-Juonikas, Jaakko: Jatkosota-extra (Siltala)
Kiitän raatia rohkeista valinnoista ja uudistusmielestä, vaikka tietysti monen loistavan kirjan poisjäänti harmittaa. Mutta perinteiset suosikit on tällä kertaa listalta jätetty määrätietoisesti pois, mikä toivottavasti nostaa tuntemattomiempien kirjojen ja kirjailijoiden lukijamääriä. Ja luo kuvaa kotimaisen kirjallisuuden kehittymisestä ja sen modernimmasta puolesta, joka tuppaa jäämään syrjään isommalta huomiolta. Perusteluissa mainittiin kirjallisuuden kokeellisuus; kirjoja lukematta on vaikea sanoa, miten kokeellisia valitut ehdokkaat ovat. 

Olen lukenut kirjoista kokonaan toistaiseksi vain yhden, mutta se olikin huippuhyvä. Miki Liukkosen O ei ole helppolukuinen, mutta palkitsee ja riemastuttaa. 

Juha Hurmetta ihailen suuresti, ja odotan Niemi-kirjan jatkavan Nyljettyjen ajatuksien komeaa kulttuurista katsausta ja rajatonta ajatusten lentoa. Kirja odottaa yöpöydällä nipin napin aloitettuna. Nyt kirin sen kanssa. 

Hanna Haurun Jääkannesta olen kuullut hyvää - kirjailijaa on verrattu Aki Ollikaiseen (Nälkävuosi, Musta satu), joten varmasti luen, kunhan saan kirjan käsiini. Kovat odotukset! 

Cristina Sandun kirja minulla oli, mutten saanut luettua, lahjoitin pois. Samoin kävi Jaakko Yli-Juonikkaan edelliselle kirjalle, Neuromaanille, jonka alaviitteisiin jumiuduin. Joten Jatkosota-extran todennäköisesti jätän suosiolla väliin. Samoin Tommi Liimatan, jonka aiempia olen muutaman lukenut, mutta niiden huumori ei uponnut kaltaiseeni lukijaan. Laskin ne mielessäni "nuorten miesten kirjoihin", mutta ei hätäillä leimaamaan: tätä uutta en tunne enkä tiedä mitään sen tyylistä tai siitä, kenelle kirja parhaiten sopisi. Ehkä kuitenkin pitää tutkia sitä tarkemmin...
 
Ja seuraavaksi jännittämään voittajaa. Elisabet Rehn julkistaa valintansa 29.11. 


16 kommenttia:

  1. Napakka esittely, raikkasta ehdokasasettelusta raikkaasti omasta lukijakulmastasi! En ole ihan varma, kuinka moneen ehdokkaaseen tartun. Joululukemiseksi olen O:ta kaavaillut, Niemi ja Jääkansi ovat varauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista mietin, että olisiko uudistus voinut olla hieman pehmeämpi: esimerkiksi yksi perinteinenkin mukana - Kytömäen Kivitasku tai Liksomin Everstinna vaikkapa. Mutta toisaalta selkeä linja näin, kaikki uusiksi kerralla. Vuosi jää mieleen kokeellisen Finlandian vuotena.

      Poista
    2. Arja, jos tämä olikin kuin vastaisku sille valitukselle, että 'aina vain ne samat vuodesta toiseen siellä'. Ei yhtäkään, jonka olisin lukenut, tai joka millään tavalla herättäisi minut omasta lukupesästäni.

      <3

      Poista
    3. Niin varmaan olikin, Leena, ja pidin hyvänä vetona muistutukseksi siitä, että monenlaista kirjallisuutta tehdään koko ajan. Mutta tuskin se tosiaan suuresti lukijoiden valtavirran tottumuksia muuttaa, ehkä tuo tietoisuuteen uusia nimiä - toivon, että erityisesti nuoriin tämä lista iskisi uudella tavalla.

      Poista
  2. Tämä oli niin ilahduttava lista, vaikken ole lukenut kuin Hanna Haurun Jääkannen (joka on muuten hieno)! Virkistävät valinnat. Haurun Jääkansi ja Sandun Valas nimeltä Goliat käsittääkseni myös ovat ainakin sieltä listan "helpoimmasta" päästä, eivät siis mitenkään vaikeaselkoisia kokeellisuudessaan. Yli-Juonikkaan teos taas jää minulta varmasti lukematta, uskon sen olevan liian outo makuuni, en jaksanut lukea Neuromaaniakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätin lukea tuon Jääkannen jo ennen ehdokkuutta, kun sitä on niin paljon kehuttu. Uskon että pidän, jos yhtään Ollikaista muistuttaa! Sama kävi minulla Neuromaanin kanssa, luovutin kesken. Mutta lista on virkistävä.

      Poista
  3. Erikoinen, yllättävä lista tosiaan! Moni "bestseller" jäi ulkopuolelle.
    Eniten minua ilahduttaa Haurun ehdokkuus, vaikken ole vielä Jääkantta lukenut. Olen pitänyt kaikista Haurun aiemmista teoksista. Myös Niemi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että se oli tarkoituskin, kasvattaa vähän tuntemattomampien nimeä ja myyntiä, ja hyvä niin! Niemi on hieno (vähäisen aloitukseni perusteella), uskallan arvella että myös Elisabeth Rehn pitää siitä. Mutta pitääkö jostain muusta vielä enemmän...?

      Poista
  4. Olen iloinen, että Jääkansi pääsi ehdolle. Se on ainoa, mitä olen näistä toistaiseksi lukenut.
    Hurmeen ja Liimatan teokset kiinnostavat myös.

    Toivon, että Rehn valitsisi joko Haurun tai Hurmeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävät valinnat taitavat tehdä tehtävänsä eli saavat meitä lukemaan toisenlaisia kirjoja kuin normaalisti - jos sanot, että "toistaiseksi", aiot lukea muitakin? Tuskin tällä kertaa tulee kaikkia kuutta luettua, mutta jos puolet, niin olen tyytyväinen.

      Poista
  5. Olen iloinen tästä yllättävästä listasta ja ryhdyn hetimmiten ehdokkaiden kartoituspuuhiin, sillä yhtään niistä en ole vielä lukenut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kiirettä pitää nyt lähiajat - lista siis toimii kuten pitikin!

      Poista
  6. Komppaan muita Haurun ihailijoita, Jääkansi on paikkansa ansainnut ehdokkaana. Olen postannut myös Kahden maan Ebban. Koiramäen Suomen historia oli tietysti jo etukäteen hankittuna.
    Olen tosi innostunut ehdokkaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Mai! Minä olen tänä vuonna lukenut ennätyshuonosti tietokirjoja, lastenkirjoja en juuri muutenkaan. Joten vain tämä yksi kategoria on tuttu.

      Poista
  7. Uuh, minulla löi ihan tyhjää aamulla Hesaria lukiessa -- olin eilen nimittäin hautajaisissa enkä kerennyt mistään seuraamaan ehdokaspöhinää. En edes tunne ketään nimeltä, paitsi Miki Liukkosen. Mutta tosiaan, Kjell Westö & Rosa Liksom et. al. puuttuvat listalta, mutta toisaalla en pidä tuomittavana sitä, että ehdokkaina ja/tai voittajina olleita ei tänä vuonna ole kelpuutettu lainkaan. Toisaalla en ole itse koskaan rukannut uudelleen lukuhalujani Finlandia-kilpailun ehdokkaiden mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monella on kuulemma tapana hankkia F-voittaja aina, joko itselle tai lahjaksi tai molempia, tänä vuonna tuleekin vähän erilaisia kirjalahjoja. Minustakin on ihan hyvä, että lista uusiutuu, jos se saa muutamankin lukijan tarttumaan kirjaan, johon ei muuten tarttuisi. Mutta harmittaa niiden "perinteisten" puolesta, jotka tekivät ehkä hienoimman kirjansa ikinä tänä vuonna. Uskon kyllä, että he saavat tunnustusta muilla tavoin.

      Poista