maanantai 3. joulukuuta 2018

Tuomas Vimma: Enkeleitä ja yksisarvisia. Startup-Suomen tarina.

Slush 2018 on alkamassa. Startup-yritysten joulu ja juhannus, verkostoitumisen ja rahoituksen keruun paikka aloitteville yrityksille, joilla on idea, mutta ei vielä rahaa: Slushissa kohtaavat ideoijat, tekijät ja lompakonomistajat, ja jokaisen toive on sama: idea nousee lentoon ja tuottaa mielihyvää ja maallista hyvää kaavailtujen ohjelmistojen käyttäjille, tekijöille ja rahoittajille, globaalissa mittakaavassa.

Tämä oli oma määritelmäni startupeille: Vimma kertoo pari muuta. Perusidea on kuitenkin sama. Supercellin ja Rovion kaltaiset yritykset eivät olisi syntyneet ilman ideoita, osaavia tekijöitä tai rahoittajia, ja niiden esimerkki rohkaisee yhä uusia yrittäjiä. Peleillä lähdettiin, mutta mitä muuta nämä tulevaisuuden tekijät voivat kehitellä - on ollut puhetta mikromuovia syövästä aineesta tai ilmastoa puhdistavista viherseinistä (ks. Wired-lehden listaus lupaavista suomalaisista startupeista 2017). Ehkä jokin osuu kymppiin tai kehittyy kelpo liiketoiminnaksi, joka saa niin tekijät, käyttäjät kuin rahoittajat tyytyväisiksi. Siksi startupit, siksi Slush.

Kirja ei keskity Slushiin, vaikka selostaa seikkaperäisesti sen synnyn: yllättävää kyllä, Slushin juuret ovat yrityksessä nimeltä HP. Toisaalta, kuten useimmissa parhaissa ideoissa, sama ajatus on kytenyt monella suunnalla, joten on mahdoton sanoa todellista syntymäpaikkaa. Joku osaa yhdistää pinnanalaiset ajatukset ja purskauttaa konseptin ilmoille, parhaassa tapauksessa menestyksekkäästi, kuten tässä.

Startup-yritykset tuskin piittaavat syntysijoista, eikä vanhuksen kannata enää mainita Nokiaa tai sen synnyttämiä varovaisia ohjelmistokokeiluja, vaikka kirja niihin kevyesti viittaa (kuka muka muistaa, mikä oli WAP? Minuakin pyydettiin alan firmaan - ja entä se aika, kun sain testata keksintöä nimeltä sähköposti, mikä oli tosi radikaalia! "Nyt ei tarvitse kopioida." Ja ekasta taskuun mahtuvasta puhelimesta suunniteltiin mainosta: silitysraudan kanssa heiluin silittämässä sitä paitaa, jonka rintataskuun laite sijoitettiin ja kuvattiin.... Ooh tätä nostalgiaa...). Mutta nyt ollaan eri sukupolvessa ja ajatuksissa, jotka ovat aidosti globaaleja alun alkaen. Hehkutellaan kuitenkin vähän lähempää historiaa: Angry Birds oli maailman nopeimmin kasvava kuluttajabrändi 2000-luvun alussa.

"Vuoden 2010 kesäkuussa se oli Yhdysvaltain App Storen parhaiten myyvä tuote 6,5 miljoonalla latauksellaan." (Ja muuten Suomen ladatuin peli jo julkaisuaan seuraavana päivänä 2009, kertoo Vimma.) Hämäläisen hitaat suomalaiset mediat huomasivat ilmiön vasta syksyllä, mistä herää kysymys medioimme vireystasosta: "Kauppalehti kirjoitti siitä ensimmäistä kertaa elokuussa 2010, Helsingin Sanomat kolme kuukautta myöhemmin." 

Mutta tähän päivään. Vimma kuvaa selkeästi sen, mitä startupit ovat, miksi ne ovat ja miten ne toimivat. Onko suomalaisilla yrityksillä saumaa maailmalla? "Alan korkeiden riskien vuoksi on täysin normaalia, että vain yksi tai kaksi kymmenestä sijoituskohteesta menestyy koskaan." Yleensä startup myydään suuremmalle kilpailijalleen, joka joko tappaa tuotteen tai satsaa siihen kunnolla. Suomessa julkista rahoitusta tarjoavat tahot ovat melko niukat ja Vimman mukaan byrokraattiset: hitaus ja jähmeys ei sovi startupeille, "jossa projekteja haudataan ja synnytetään lennosta ja toisinaan jopa koko yrityksen liikeidea saatetaan kääntää päälaelleen hyvinkin nopeasti." Nopea reagointi markkinoilla ei onnistu, ja Vimma käyttää Vigo-hanketta esimerkkinä siitä, "miksi virkamiehet tulisi pitää mahdollisimman kaukana startup-firmoista."

Jotenkin uskon tämän. Sitra on jo lopettanut rahoituksen, eikä Tekes saa paljon kiitoksia. En usko, että asiantuntijuudessa on vikaa, mutta keinot, säännöt ja tekemisen tavat ovat ehkä väärät startupien jatkuvasti elävään tarpeeseen, vaikka joskus jarruttelu voi olla eduksi. Kaikki ei ole nerokasta. Mutta mistä sen voi tietää? Vimma puhuu 2010-luvun startupien toimineen "Suomen sen aikaisen kahden tärkeimmän rahoitusinstrumentin - opintotuen ja pikanuudelien voimalla." Mikä kielii lievästä kritiikistä valtiovaltaan päin.

Kirja on erinomainen perusteos startup-toiminnasta Suomessa, ja tulee tarpeeseen. Se selvittää keskeiset käsitteet ja (lyhyehkön) historian, toimintamekaniikan sekä nostaa esiin vaikuttajat henkilötasolla. Vuoden kuluttua tilanne on toivottavasti jälleen viime mainituissa jotain enemmän, mutta perustieto ei vanhene. Meillä on osaajia ja ideoita, maailmalla on rahoitusta, ja ne täytyy saada kohtaamaan. Siinä ansiokkaasti toimii Slush ja Helsingin startup-kampus Maria, jota Helsingin kaupunki aikoo laajentaa voimakkaasti. Mahdollisuuksien luomiseen on herätty ja pallo heitetään siihen päähän, josta tekijöitä löytyy. Kun Vimman kirjaa lukee, nousee toivo: heitä yllättävästi löytyy. Ei vain kahmimaan rahaa tilille, vaan myös kehittämään ratkaisuja maailman isoihin ongelmiin tai viihteen tarpeeseen, joka on loputon, eikä sekään ole huono keino kehittää Suomen mainetta osaajana tai nostaa BKT:tämme. Joista hyödymme kaikki.

Kirjan lopussa on asiallisesti henkilöhakemisto. En osaa arvioida listauksen relevanttiutta; päätän uskoa Vimman asiantuntemukseen. Melko perusteelliselta se tuntuu. Lisäksi olisi voinut olla tiivis termihakemisto, niin omanlaistaan toiminta on, jos tarkoitus on kertoa tavikselle, mistä startupeista on kyse. (Venture capital? Exit? Hire & fire? Maria?) Vaikka asiat tulevat kirjassa hyvin esille, ja teksti on Vimman tapaan vetävää. Ja innostavaa: koska uskon lujasti suomalaiseen osaamiseen ja nuoriin, ei ole vaikea nousta mukaan kannustamaan ideoiden nousua. Helsinkiläisenä olen myös ylpeä Marian startup-kampuksen kehittämisestä ja kaupungin panostuksesta yritystoimintaan, josta voi syntyä mitä tahansa. Vaikka niitä ratkaisuja globaaleihin haasteisiin.

Tuomas Vimma: Enkeleitä ja yksisarvisia. Startup-Suomen tarina. Otava 2018. Kansi Piia Aho, kuva Sami Heiskanen. Sain kirjan pyynnöstäni arvostelukappaleena kustantajalta. 

2 kommenttia:

  1. Onpas mielenkiintoisen tuntuinen kirja. En ole huomannutkaan tällaisen ilmestymistä. Varmasti on ihmisiä, joilla on vaikka kuinka paljon ideoita, mutta jotka eivät osaa viedä asiaansa eteenpäin. Tällainen opus on siis ihan paikallaan, jos se on vielä kirjoitettu niin että siitä hyvin ymmärtää asian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin mielenkiintoinen! Kertoo perusasiat selkeästi ja käyttää tosielämän esimerkkejä. Tuomas Vimma tekijänä sopii aiheen nostajaksi erinomaisesti, hänen hieman pullisteleva ulosantinsa istuu startup-henkeen - jossa ei ilman itsevarmuutta pärjää. Eikä ilman ydinosaamista. Josta Vimmalla on kirjoittamisen taito. Pelkkä pullistelu ei todellakaan riitä, kun näin isoista aiheista puhutaan. Pieleen menneistä startupeista mieleen tulee Riot Entertainment, joka puhkui ja pullisteli ja kaatui omaan mahdottomuuteensa. Sadasta yrityksestä ehkä viisi oikeasti lentää, mutta kun se lento tapahtuu, se voi olla tajuttoman suuri. Siksi Slush, KasvuOpen ja muut ideoijia tukevat hankkeet, kuten Helsingin kaupungin kampus kasvuyrityksille: https://www.talouselama.fi/uutiset/helsingin-keskustaan-tulossa-valtava-kasvuyrityskampus/424320a0-cdce-3edd-874f-4347a0226e40

      Poista