lauantai 4. tammikuuta 2020

Max Seeck: Uskollinen lukija

Kirjailijan nimi on tullut monesti vastaan mediassa ja somessa, ja päätin vihdoin tutustua, kun alettiin puhua kansainvälisestä ilmiöstä, jopa tv-sarjasta. Että mistä täällä kohkataan?

Trilleri kertoo poliiseista ja rikoksista: päätutkija ja -henkilö Jessica saa tutkittavakseen oudon murhasarjan, joka tuntuu noudattavan tunnetun kirjailijan Roger Koposen kirjoissa tapahtuvaa noitien tappamismallia. Murhatavat täsmäävät kirjojen juoniin, mutta mitä on ajateltava siitä, että ensimmäinen uhri on kirjailijan vaimo, kotonaan Helsingin Kulosaaressa? Juvalla menehtyy kaksi henkilöä, ja juttu saa yhä kummallisempia käänteitä.

"- Media ja kansa vetää jutusta omat johtopäätöksensä. Meidän kannattaa varautua jonkinlaiseen paniikkiin.  tarvitaan epäiltyjä. Nopeasti, Jessica sanoo ja nousee hänkin seisomaan. - Aloittakaa kustantajasta, Erne sanoo. - Miksi? Jessica kysyy. Ernen kasvoille hiipii pitkästä aikaa varovainen hymy. - Se on mun tietääkseni ainoa taho joka hyötyy tästä sotkusta. Mä kuulin pressissä että Koposen Noitavaino-kirjat on parissa tunnissa myyty loppuun kaikissa pohjoismaisissa verkkokaupoissa."

Vauhdikas tarina tarjoilee yllätyksiä toisensa perään ja tutustuttaa lukijan tarkemmin Töölössä asuvaan Jessicaan, jolla on salaisuus, josta ei hiisku työkavereillekaan. Paitsi Ernelle, joka on hänen pomonsa. Tiettävää päänvaivaa poliiseille taas aiheuttaa kirjailija Koponen, joka liikkuu paikoissa, joissa ei kaiken järjen mukaan pitäisi.

"- Jo nyt on piru... Ja kukaan ei tunnista sitä. - Kirjailijoissa on se hassu juttu, että jos naama ei ole kulunut televisiossa, kuten vaikka Uutisvuoden jengillä, kukaan ei tunnista kirjailijaa. Ei vaikka olisi myynyt kymmeniä miljoonia teoksia. Tunnistaisitko sinä meikittömän J.K. Rowlingin metrossa jos...- Kenet? - Unohda koko juttu."

Mistä kirjan suuri suosio kumpuaa? Luulen ymmärtäväni nyt ainakin osan syistä. Kiitän kirjan yllätyksellisyyttä, luontevaa ja reipastahtista juonen etenemistä sekä samanlaista puhekielisyyttä, kuin myös kunnianhimoa, joka ei aliarvioi lukijaa. Kirjanystävälle toki teos on nimeä myöten houkuttava (valitsin yllättäen sitaatitkin sen mukaan näköjään) ja nautin viittailuista kirjoihin ja muihin tuttuihin ilmiöihin (kirjailija viittaa jopa omaan aiempaan kirjaansa). Pidän myös siitä, että kaikki ei tapahdu pääkaupunkiseudulla, vaan Suomea tuodaan esiin laajemminkin, ainakin Savonlinnaan asti. Kukapa olisi uskonut kuulevansa Juvan polttomurhista?

"Minun ja Ernen viimeiseksi yhteiseksi tutkinnaksi jäi tapaus, jossa yksi tekijöistä oli kuuluisa kirjailija. Siksi - ja niin kamalalta kuin se voi tuntuakin - haluan puhua teille kirjoittamisesta. Uskon nimittäin, että me jokainen olemme oman elämämme kirjailijoita. Me kirjoitamme omaa tarinaamme joka ikinen päivä yksinkertaisesti elämälllä sitä."

Tarinan loppu on sekin yllättävä, tai ehkä tarkemmin ajatellen ei, nivoohan se yhteen monta tapahtumaa ja asiaa Jessican elämässä. Uskottavuus on hieman hakusessa kaiken naisen kokeman kanssa, mutta esimerkiksi romanssi Colombanon kanssa tai suhde Fubuun ovat hyvinkin uskottavia.

Kelpoa, erittäin kelpoa! Ja jos (kun) kuulostan ylivarovaiselta kehuissani, se johtuu vain siitä, että olen pinttynyt kaunokirjojen lukija, ja trillereissä pätevät hieman toisenlait lait. Olen tosi iloinen siitä, että tällaista tehdään ja että kotimaisia kirjailijoita luetaan yhä enemmän maailmalla, kiitos Seeckin ja muiden. Kirjan käännösoikeudet on myyty jo 30 maahan! Tämä osoittaa jälleen kerran sen, että turhaan kainostelemme, täältä löytyy osaamista siinä missä mistä muualta tahansa. Kunhan se saadaan vietyä muun maailman tietoisuuteen.

Kenelle: Trillereiden ystäville, vauhdista nauttiville, rikoksia (kirjoissa!) kaihtamattomille, kansainvälisyyteen kotimaiselta pohjalta kurkottaville.

Muualla: Genren asiantuntija Kirsi kuunteli kirjan äänikirjana ja ehti huolestua kuunteluminuuttien uhkaavasti vähetessä ja tapahtumien yhä vyöryessä. Miten tämä kaikki saataisiin ajoissa pakettiin?


Max Seeck: Uskollinen lukija. Tammi 2019. 


Helmet-haaste 2020 kohta 9: kirjassa kohdataan pelkoja.


6 kommenttia:

  1. Kiirus tuli saada kaikki pakettiin. Tämä taisi olla viimeinen loppuun lukemani kirja viime vuonna ja vähän samaa ihmettelin kuin Kirsikin, mutta loppuihan se... Oli kyllä todella vauhdikas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhtia piisaa, ja loppu oli hieman erikoinen ja jättää tulkinnanvaraa ja/tai odotusta jatkolle.

      Poista
  2. Tämä kirja kiinnostaa kyllä ehdottomasti. Sain sen joululahjaksi, enkä ole vielä ehtinyt aloittaa lukemista. Olen varmaan ärsyttävän ylikriittinen dekkarien lukija, sillä minulta on jäänyt moni kesken tapahtumien etenemisen hitauden tai "kökköyden" takia. Kuulostaa siltä, että ainakin tämän kirjan kohdalla tuo pelko on turha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, mistä puhut tuon tietyn kömpelyyden suhteen, dekkareita pitää lukea hieman eri filtterillä kuin muita kaunokirjoja, olen aina ajatellut. Hitaudesta tässä ei ole pelkoa, tosin loppu on hieman erikoinen ja tulkinnanvarainenkin, mutta pääasiat tulevat selviksi kyllä.

      Poista
  3. Hyvä kuulla millainen kirja on kyseessä, olen kirjastosta sen varannut ja odottelen sen saapumista. Kuulostaa kyllä hyvin mielenkiintoiselta, ja ehkä luottavaisin mielin uskallan olla sen suhteen, että vaikka yleensä kuuntelen dekkarit äänikirjana juuri sen vuoksi että ne tuntuvat toisinaan etenevän hieman jähmeästi ja keskittymiskykyä koetellen, niin tämä olisi sitten vauhdikkaampi ja mukaansatempaavampi tapaus, ainakin jos yhtään tulkitsin kirjoitustasi oikein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menoa ja vauhtia riittää, toivottavasti saat pian lukuun!

      Poista