maanantai 14. syyskuuta 2020

Kristina Carlson: Eunukki

Carlsonin tapa kirjoittaa viehättää minua suuresti. 

William N. päiväkirja oli ilmestymisvuotenaan kotimaisten kirjojen Top 5 -listassani, ja sittemmin olen lukenut myös herra Darwinin puutarhasta yhtä ihastuneena. 

Eunukki jatkaa samaa linjaa. Tarina tutustuttaa lukijan kiinalaiseen eunukkiin Wang Weihin, joka eli 1100-luvulla hovin palatsissa. Nyt hän on jo iäkäs ja lopettanut työt, joten on aika miettiä, mihin ja miten elämä on kulunut ja missä mennään. 

"Puhun, ajattelen itsekseni, kukaan ei kuule. Tässä valtakunnassa on vaarallista ajatella ja puhua."

Eunukin työt! Ne alkoivat lapsena siivouksella ja päätyivät luottamuksellisiin suhteisiin hovin naisten kanssa, kun "hyvätapaisena ja ystävällisenä" pidetty Wang Wei kohosti arvoasteikolla vaativampiin tehtäviin. Miten hänestä tuli eunukki, sen hän muistelee myös. 

"Olen ruumiiltani enemmän mies kuin nainen, mutta ehkä minussa on naisen mieli."

Miehen ja naisen välistä rakkautta Wang Wei ei tunne, ja se saa hänet hieman haikeaksi. Joskus hän miettii, millä tavalla toisin elämä olisi voinut mennä. Hän vakuuttaa itselleen olevansa tyytyväinen osaansa, vaikkei ole korkea-arvoinen eikä rikas: "Pystyn käyttämään vain yhtä vaatepartta kerrallaan kuten rikkaatkin." Vain kuolemaa Wang Wei pelkää. 

Hänellä on ollut hyviä ystäviä, riittävästi ruokaa ja viiniä. 

"Wong Wu on paras ystäväni, mutta on minulla muitakin. He kertovat minulle asioita, joita eivät kerro kenellekään toiselle. Ennen puhumista he varoittavat, että en saa kertoa eteenpäin. En kerro. Se on kallis lupaus, koska palatsin elämän arvokkaimpia maksuvälineitä on juoru."

Eunukki on niin asemansa kuin fysiikkansa vuoksi ikään kuin elämästä hieman sivussa ja joutuu jatkuvasti peittämään oman itsensä. Pitkään elettyään hän on kuitenkin ehtinyt havannoida monia ilmiöitä niin kollegoistaan kuin vallanpitäjistä. Hän on lukenut kirjan Mestari Kongin keskustelut, johon perustuu tuhansien vuosien mittainen kiinalainen kungfutselaisuusoppi - jonka erästä myös meidän aikaamme herkullisesti osuvaa kohtaa hän yllättävän terävästi kritisoi. Ja hapuilee kohti omia ajatuksiaan naisista ja miehistä, sovinnaisuudesta, kauneudesta, kaikesta.

"Vaikka en osaa kertoa edes itselleni mitä tunnen, minussa on tuo toinen, joka kokee suuren ilon ja surun."

Erinomaisen nautittava teos, jossa ei ole paljon sivuja eikä sanoja mutta joka silti kuvaa täydellisesti yhden elämän ja laajenee sivujensa yli ajan- ja maisemankuvaksi, kokonaiseksi maailmankatsomuskuvaukseksi.

Kenelle: Tiiviin ilmaisun ystäville, tunnelmaan heittäytyville, kungfutselaisuudesta kiinnostuneille. 


Kristina Carlson: Eunukki. Otava 2020. Kansi Tuomo Parikka. 


Helmet-haaste 2020: kohta 15, mukana todellinen henkilö (mestari Kong) ja 16, kirjalla tärkeä rooli. 

2 kommenttia:

  1. Pienoisromaanit ovat minun makuuni (no, monet muutkin, mutta). Tiiviisti saadaan sanottua oleellista ja vähällä viedään kirjan maailmaan, tunnelmiin ja ajatuksiin. Eunukki tekee sen ja yhdistelee mainiosti arkista ja ajatelmallista. Ai, miten saat kirjan ytimet juttuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhä enemmän viehätyn pienoisromaaneista minäkin. Onko tämä sitä runon salakuljetusta romaaniin, josta Jukka Viikilä puhui... Miten vain, niukkojen sanojen voima ihailuttaa. Tosin pidän myös romaaneista, jotka rönsyävät, kun se tehdään taidolla. Hurmaaavia tyylikeinoja lukijan pään menoksi, molemmat. Jälkimmäistä näkee harvemmin niin vaikuttavana kuin tiivistä muotoa.

      Poista