tiistai 19. heinäkuuta 2022

Ritva Hellsten: Anna minulle nimi




"Auta minua kuolemaan itselleni, hän pyysi mielessään. Auta etten kiintyisi mihinkään maailmassa."
 

Surullinen rukous taideopiskelija Mallalta, joka taistelee henkistä tietään uskonnollisessa yhteisössä. Siellä opetetaan, että naisen on unohdettava itsensä ja omat halunsa ja kuljettava yhteistä polkua, miehensä suojeluksessa tietysti - tämän toiveita mukaillen ja kunnioittaen. 

En juuri tunne uskonyhteisöjä, mutta ilmeisesti tämäkin Hellstenin tarina perustuu todellisuuteen, vaikka kuulostaa dystopialta. Malla noudattaa sääntöjä, avioituu ja perustaa perheen, kuten kuuluu. Taideurahaaveet saavat jäädä taka-alalle. Mutta ääni sisimmässä ei jätä rauhaan. Onko tämä se elämä, jota haluan elää?

"Olisiko jossain tilaa olla sen kokoinen kuin on? Tilaa seistä suorana, omana itsenään? Onko jossain lupa minunkin olla mikä olen, tarvitsematta aina tunnustaa jotain syntiä, tehdä parannusta jostain, vääntäytyä joksikin muuksi, pakottautua eri muotoiseksi, eri kokoiseksi: aina hylätä se mikä luonnostaan olen?"

Vuosien kuluttua Malla kerää rohkeutensa ja muuttaa arkipäiviksi omaan asuntoon Helsinkiin, mies ja jo teini-ikäinen lapsi jäävät maaseutukotiin, jonne äiti palaa viikonloppuisin. Mallan vaatimaton haave särkee sydäntä - ja hänen tuntemuksiinsa on helppo samastua, varsinkin jos on joutunut itse myötäilemään vanhempiensa tai puolisonsa toiveita ja vaikkei olisikaan. Juuri tältä se varmasti tuntuu!

"Miltä tuntuisi olla hiljaisuuden ympäröimä, käydä yksin nukkumaan ja herätä aamulla yksin? Palleaa puristaa jokin mitä hän ei osaa nimetä, siinä on sekaisin syyllisyyttä ja pelkoa ja iloa."

Hellsten on taitava naisen mielenliikkeiden kuvaaja. Hän käyttää kieltä tehokkaasti sortumatta selityksiin ja kietoutumatta koukeroihin. Varma ote vakuuttaa lukijan. Hellsten oli Finlandia-palkintoehdokas vuonna 2020 kirjallaan Raija, joka kertoi hänen traagisesti menehtyneestä kirjailijasisarestaan Raija Siekkisestä, omaa sukua Hellsten. Myös sisarusten äidin elämään perustuva kirja Lea on lukemisen arvoinen.  

Vinkki kustantamoille, ihan kaikille: Kirjan kansikuva olisi hyvä olla helposti löydettävissä, mieluiten heti etusivulla tai sivulla, jossa kirja esitellään. Muodossa, jossa sen voi tallentaa ja kopioida. Ei kohdassa Media tai Kuvapankki, sillä niistä voi olla hankala etsiä, eikä tätäkään kuvaa sieltä löytynyt. Kirjaesittelysivulta tallentui vain html-tiedosto, jota blogialusta ei tunnista kuvaksi. Ei ole keneltäkään pois, jos jo aloituskuva olisi jaettavaksi mahdollinen, ehkä jopa edistäisi jakoja! 

Kenelle: Konstailemattomasta pitäville, tosielämän kohtaloista kiinnostuneille, uskonnon säännöillä eläville tai niitä kritisoiville, tytön kasvutarinoita etsiville.  


Ritva Hellsten: Anna minulle nimi. Aviador 2022. Kansi Satu Enstedt.


2 kommenttia:

  1. Kuulostaa todella koskettavalta! En ole Hellstenin kirjoja aiemmin edes noteerannut, täytyykin muistaa jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi uskonto, jonka nimissä tehdään paljon pahaa. Aihekin on selkeä, itse tekstistä puhumattakaan.

      Poista