tag:blogger.com,1999:blog-89365377532795800882024-03-18T21:48:24.822+02:00Kulttuuri kukoistaa -kirjablogikotimainen ja käännöskirjallisuus, kirjauutuudet, tietokirjat, kirja-ala, kirjatapahtumat, kirjaesittelyt. Lukijan näkökulma. Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.comBlogger1647125tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-38374130564075279712024-03-14T22:01:00.001+02:002024-03-14T22:01:10.871+02:00Kotimaisia miestarinoita: Mooses Mentula, Markku Pääskynen<p><b>Viime vuonna</b> tuli hämmästyksekseni luettua ensimmäisen kerran huomattavasti vähemmän miesten kirjoittamia romaaneja kuin naisten, joten paikkailen muutamalla maininnalla kirjoista, jotka ovat miesten kirjoittamia mutta joissa on myös miespuolinen päähenkilö.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmtCRCjfunQSEO_MvDMvwoi02Jg9EtBaltnjbUqVev3PR4HgJZ5nkkTWWYP1x7iHxXfIMi6YTihiMeV5vUL2nqghMKAdGtAm7a7GI_HYExoq_AIfT4XYnkoNvaaen5YDNNVyUVzKNnsIpup8sX7leumNga7YSFjMZqQi33vkPF14XjU-58pGEw_sYcCemM/s418/toiviokoski.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="257" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmtCRCjfunQSEO_MvDMvwoi02Jg9EtBaltnjbUqVev3PR4HgJZ5nkkTWWYP1x7iHxXfIMi6YTihiMeV5vUL2nqghMKAdGtAm7a7GI_HYExoq_AIfT4XYnkoNvaaen5YDNNVyUVzKNnsIpup8sX7leumNga7YSFjMZqQi33vkPF14XjU-58pGEw_sYcCemM/s320/toiviokoski.jpg" width="197" /></a></div><b>Mooses Mentulan</b> teksti kulkee miellyttävän vaivattomasti, toisin kuin hänen hänen päähenkilönsä Vilhon elämä. Köyhän kodin poika Vilho on sopivan ikäinen sotaan, kun tarina alkaa, ja huonosti käy, sillä hän vammautuu. Morsian Elsa on katsottuna ja työpaikkakin Toiviokosken kauppalan ison yhtiön palveluksessa, joten näillä eväillä Vilho päättää hammasta purren pärjätä. Ura kehittyy kyllä, samoin perhe, mutta yksi suuri este on. Tuhansien tavoin Vilho on palannut sodasta huumekoukussa, josta on vaikea pyristellä irti. <p></p><p><b>Tuskaisaa on</b> seurata miehen kivuliasta työntekoa ja addiktion voimaa. Jonkinlaista toivoa tuo Vilhon kiinnostus lukemiseen ja etenkin kirjoittamiseen; ehkä siitä löytyisi yksi pelastusköysi? Olisikohan mahdollista päästä rankasta ruumiillisesta työstä paperihommiin?</p><p><i>"Eino nosti etusormensa pystyyn ja jatkoi: - Sie olet vielä tehtaalla töissä, mutta paremmilla kuin perustyöläisen palkoilla, vaikka Työmiestä poltatkin. </i><br /><br /><i>Vilho ei saanut ällistykseltään heti sanaa suustaan, mutta kakisteli sitten: </i><i>- Siun pitäisi mennä sirkukseen tai ryhtyä salapoliisiksi. Eino naurahti, mutta vakavoitui pian.</i></p><p><i> - Yhen jutun mie vielä haistoin. Sie syöt vieläkin niitä perkeleen kipupillereitä."</i></p><p><b>Realismin ystäville</b> ja sotamuistoista kiinnostuneille sujuva ja eheä tarina ajasta, jolloin kaiken hyvän uskottiin suomalaisilla olevan vielä edessä - ja usein olikin. </p><h3 style="text-align: left;">Mooses Mentula: Toiviokoski. WSOY 2023. Päällys Martti Ruokonen. </h3><p>Kuvat Finna ja Varkauden museot, mistä arvelen paperitehtaan ympärille syntynyttä Varkautta Toiviokosken inspiroineeksi paikkakunnaksi - tai yhdeksi niistä.</p><p><br /></p><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqICEmfAaUcZERYiAVh2-E8shNe6JR75kWs1IEU8LhpWWKgllWvz8sjF0RiqCkQd2jERgAU_Lmcma999u8cu2dvVdK6DDi0m_HireSq8MG6WZVlNKxXF-1mLa9VyiAwXovcu7Is_6yxQRdzYkWKELup7ENZ_NVzcJMo8G0anMl08AlBkyPM8UfyTGvqjAi/s418/kaunismaa.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="271" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqICEmfAaUcZERYiAVh2-E8shNe6JR75kWs1IEU8LhpWWKgllWvz8sjF0RiqCkQd2jERgAU_Lmcma999u8cu2dvVdK6DDi0m_HireSq8MG6WZVlNKxXF-1mLa9VyiAwXovcu7Is_6yxQRdzYkWKELup7ENZ_NVzcJMo8G0anMl08AlBkyPM8UfyTGvqjAi/s320/kaunismaa.jpg" width="207" /></a></b></div><b>Markku Pääskynen </b>yleensä vaikuttaa ja suorastaan pelottaa kirjoillaan, mutta tällä kertaa ei ihan: vaikka hän kirjoittaa tavalliseen tapaansa hienosti ja harkituin lausein, itse tarina jäi kaukaiseksi. Keskiössä on kaksi pariskuntaa, tarinaa kertoo Onni, joka pohtii Aliinan kanssa heidän ystäviään Tuomasta ja Mariaa. <p></p><p><b>Nämä käyttäytyvät</b> kummallisesti; he saattavat kadota yllättäen ja ilmoittamatta tai muuttaa pitkiksi ajoiksi ulkomaille, milloin minnekin. Rahaa ei puutu, joten he ovat vapaita tekemään mitä haluavat. Onni ja Aliina ovat tottuneet vuosien mittaan parin tapoihin, mutta tuleeko jossain kohtaa vastaan raja, jota uskollisinkaan ystävä ei enää halua tai voi ylittää? </p><p><b>Ystävyyden anti </b>ja ehtoja on pakko pohtia perusteellisesti, ja ainakin Onni oppii itsestään jotain uutta. Tämä on kirjan tärkein viesti, tulkitsen, tajuamatta sen antiikkiperinteen viittauksia, joista HS:n arvio puhui. Johtuvatko Onnin parhaana ystävänään pitämän Tuomaksen outoudet mielen sairaudesta vai silkasta itsekkyydestä, jonkinlaisesta rahavallan sokaisusta ja sen myötä irtautumisesta maan pinnalta - tunteesta, jolloin on oikeutettu mihin vain ja pystyy mihin vain?</p><p><b>Kiinnostava aihe,</b> periaatteessa mutta Tuomaksen psyykeen ja muun muassa runsaisiin unijaksoihin en osannut eläytyä. Kertojasta eriytetty pääkohde, Tuomas, tuntuu olevan liian tavoittamattomissa. Onnia on helpompi ymmärtää, mutta hänen roolinsa jää pieneksi.</p><p></p><h3 style="text-align: left;">Markku Pääskynen: Niin kaunis on maa. Tammi 2023. Kannen suunnittelu Laura Lyytinen.</h3><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-82987592353568639402024-03-05T20:56:00.002+02:002024-03-05T20:56:55.475+02:00Eleanor Catton: Birnamin metsä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXOKnmOcS76Uw19VJZ3IchqeTEm5wKieC2Asc0B89qq52MggI1OpUckMiw_E3U2mOa_sonZ8lLmXcN2oCnoQhNBulBxOK4PWRxdKPTPp4UzDDEBml-Scyq7kHxpoUQF7XvEpZVjzfnrCUv0Cs9qSow8F4fPdTzTVsRxM8e0DVUuCJ0a_gnoDBXQ0XuMscU/s2560/Catton_BirnaminMetsa.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1585" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXOKnmOcS76Uw19VJZ3IchqeTEm5wKieC2Asc0B89qq52MggI1OpUckMiw_E3U2mOa_sonZ8lLmXcN2oCnoQhNBulBxOK4PWRxdKPTPp4UzDDEBml-Scyq7kHxpoUQF7XvEpZVjzfnrCUv0Cs9qSow8F4fPdTzTVsRxM8e0DVUuCJ0a_gnoDBXQ0XuMscU/s320/Catton_BirnaminMetsa.jpg" width="198" /></a></div><b>Monikerroksinen, sanoo</b> Stephen King kirjan kannessa. On se, ja lisäksi pidin syvälle menevästä henkilökuvauksesta ja siitä, että poraudutaan tähän aikaan; jostain syystä aikalaisromaaneita tulee kohdattua harvemmin kuin menneistä tai tulevista kertovia. <div style="text-align: left;"><br /></div><div><b>Vaikka kirjaa</b> sanotaan trilleriksi ja tarinaan sisältyy jännitystä ja väkivaltaakin, se tuntuu silti enemmän (psykologiselta) romaanilta kuin varsinaiselta jännäriltä. Vaikka on kevyempi ja huomattavasti helpompi luettava kuin 2014 ilmestynyt dickensiläinen <i>Valontuojat. (</i>Ymmärsikö muuten kukaan Valontuojissa niiden horoskooppijuttujen merkityksen? <br /><br /><b>Keskeisenä toimijana </b>on ympäristöaktivistien ryhmä nimeltä Birnamin metsä, jonka nimi juontuu Shakespearen Macbethista. Shelly ja Mira ovat erottamaton kaksikko, ryhmän kantavat voimat, jotka taistelevat luontokatoa vastaan ja ihmisen omavaraisuuden puolesta istuttamalla syötäviä kasveja, osan ryhmälle, osan myytäväksi.<br /><br /><b>Rahapula vaivaa</b> silti, ja kun he tutustuvat miljardööriin, Robert Lemoineen, ryhmälle avautuu mahdollisuus alkaa toimia ammattimaisemmin. Asiaan liittyy eräs uusiseelantilainen kansallispuisto ja maanvyörymä: sen liepeillä olisi ryhmälle tarjolla sopivan syrjäinen maatila kasvatuksilleen ja olemiselleen. Jos se suostuu tarjottuun diiliin - epäilyksiä on ilmassa runsaasti jo ensi tapaamisesta.<br /><br /><i>”- Kyllä minä sanoin kuuluvani kollektiiviin. Mutta voin vaikka vannoa, etten sanonut sen nimeä. – Etkö? Hän vilkaisi Lemoinea tas. – En, hän sanoi. – Olen itse asiassa ihan varma. En maininnut porukkamme nimeä. Kyllä minä sen muistaisin. – Mitäpä päättelet siitä? – No varmaan... että me ollaan googlailtu toisiamme.<br /><br />Lemoine hymyili epäsuoralle tunnustukselle. – No, hän sanoi, - kyllä se oman nimen googlaamisen voittaa. Miraa nolotti, ja sen peittääkseen hän painoi suun kiinni ja katsoi miestä paheksuen: - Minkä takia sinä haluat Birnamin metsästä tietää?”</i><br /><b><br />Puitteet ovat</b> herkullisen jännittävät ja suomalaiselle eksoottiset. Henkilöiden motiiveja ja erilaisia suhtautumistapoja niin luontoon kuin rahaan on kiinnostava lukea. Niin kiinnostava, että kirja sujahti vauhdilla loppuun, joka tulee vastaan liian nopeasti. Ja rysähtävänä yllätyksenä, vaikka lukija tietääkin enemmän kuin Mira ja muut keskeiset henkilöt. Trilleripiirrettä tuo se, ettei kuolemantapauksilta matkan varrella vältytä, yksi sellainen jo alkupuolella uhkaa jopa koko ryhmän olemassaoloa.<br /><br /><b>Mutta enempiä</b> paljastelematta, vauhdikasta ja kiintoisaa luettavaa hyvänä käännöksenä, viihteellistä mutta ei höttöistä. On mahtava saada nähdä Eleanor Catton Helsingissä toukokuussa <a href="https://helsinki-lit.fi/kirjailijat/eleanor-catton/" target="_blank">HelsinkiLitissä!</a><div><br /></div><h3 style="text-align: left;">Eleanor Catton: Birnamin metsä. Siltala 2024. Suomennos Tero Valkonen. Kansi Pauliina Nykänen. </h3><div><br /></div><div><br /></div></div>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-38816310563418745232024-03-03T19:27:00.001+02:002024-03-03T19:27:32.660+02:00Karo Hämäläinen: Alex<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilBF-W2Ny3pTqw0xM3OE4J_mxCB8ERjY1t_Tq7rt94i7AUty7dHwxfpcxBVvqB5UJIVj4Nilqti4QeXoauuF1y83g_Sj2zB4bD4QjSVfVUUOok8mckMtdATh_hJ__WxdPTF6xPgGlb9oQmf9nEXb6ZVo0dHxrG0p6Zqa9mEkhAfH5dmRsXWMdz6cIWUJqX/s400/alex.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="276" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilBF-W2Ny3pTqw0xM3OE4J_mxCB8ERjY1t_Tq7rt94i7AUty7dHwxfpcxBVvqB5UJIVj4Nilqti4QeXoauuF1y83g_Sj2zB4bD4QjSVfVUUOok8mckMtdATh_hJ__WxdPTF6xPgGlb9oQmf9nEXb6ZVo0dHxrG0p6Zqa9mEkhAfH5dmRsXWMdz6cIWUJqX/s320/alex.jpg" width="221" /></a></div><b>Viikon kohokohta</b> oli maan virallinen vallanvaihto, kun Alexander Stubb nousi presidentiksi vakuuttavin menoin ja hienoin puhein niin väistyvältä kuin uudelta presidentiltä ja eduskunnan puhemieheltä. Koin hetken juhlalliseksi ja olen samaa mieltä kuin HS:n lukijapalstalla joku, joka ehdotti presidentin virkaanastujaisten päivää vapaapäiväksi. Ainakin kahden kauden jälkeen se saisi olla, sillä niitä on harvoin ja kansa olisi ansainnut saada seurata tilannetta rauhassa - eikä hätäisesti toisella silmällä vilkuillen (kuten itse tein) tai kokonaan työn estämänä. Sitouttaisi ja yhdistäisi kansaa, arvelen. Mutta itse asiaan eli Alexiin:<p></p><p><b>Karo Hämäläinen </b>teki kirjan perustan, jota sitten viilattiin yhdessä. Sen ansiosta muistelma tuntuu henkilökohtaiselta, kuin suoralta puheelta lukijalle. Stubbin oma ääni on läsnä joka sanassa. Se tehtiin Stubbin siirtyessä päivänpolitiikasta ulko- ja pääministerin pestien jälkeen Euroopan investointipankin johtajaksi ja CMI:n hallituksen puheenjohtajaksi. </p><p><b>Teos on </b>vauhdikas ja täysipainoinen muistelma vauhdikkaasta ja täysipainoisesta elämästä kirjoitushetkeen saakka. Kansainvälinen politiikka on Stubbin laji, se tulee kristallinkirkkaaksi hänen tarinassaan lapsuudesta opiskeluihin, EU-vaikuttajaksi ja korkeisiin virkoihin, joista hän "joutui luopumaan" siirtyessään Suomen päivänpolitiikkaan. Urapäätökset hän teki toki itse, mutta lukija saa ymmärtää, että kansallinen politiikka oli tavallaan pakollinen näyttö ja velvollisuuden suorittamista enemmän kuin sisäisen palon toteuttamista <i>("bara kris efter kris")</i>. Mutta kun isänmaa kutsuu, sanoo hän. </p><p><b>Luulen kyllä</b> mukana olleen pyytettömyyden lisäksi uran rakentamista ja näyttämisen halua, eikä se ole huono juttu. On hyvä, että päättäjillä on taitojen lisäksi motivaatiota. Mutta ymmärrän Stubbin turhautumisen sisäiseen suhmurointiin ja etenkin siihen, etteivät tiimityön reilut pelisäännöt maan johdossa toimi, kun jokainen vetää omaan päätyyn, oli se maan ja kansan yhteistyön kannalta järkevää tai ei. Loanheitosta, somelänkytyksestä tai turvallisuuriskeistä puhumattakaan. Presidentin rooli tuntuu sopivammalta miehen osaamiseen ja kiinnostukseen; vaikka päivänpolitiikasta on oltava perillä, ei yhtä kädet savessa kuin hallituksessa. </p><p><b>Kirja kertaa</b> vaiheet elämän suurimpien merkkipaalujen kautta. Opiskelu Yhdysvalloissa oli niistä yksi, Suzanne-vaimon tapaaminen toinen. Lasten tulo ja suuret urakäänteet seurasivat, mutta teos tuo mukavasti esiin myös ihmisenkokoisia inhimillisiä asioita ja tapahtumia, jotka ovat muovanneet ajattelua ja elämää, lapsuudenkodista ja opiskeluajan juhlimisista liikunnan intohimoon. Ja lukuisat ystävät, työkaverit ja tukijat, jotka ovat tiimityön vankalle puolestapuhujalle ja sosiaaliselle ekstrovertille tärkeitä - heitä on mainittu kiitettävän runsaasti. Mediasuhteet ovat tärkeitä myös, ja niistäkin kuullaan kiintoisia pointteja.</p><p><b>Vauhti hengästyttää </b>lukijaa, niin uran kuin kirjan. Karo Hämäläinen oli juuri oikea valinta tekijäksi, sillä uskon hänen tahtinsa olevan samankaltainen, urheilullinen ja tavoitteellinen, mikä näkyi muun muassa kirjassa Paavo Nurmesta. Stubbin tekemisen määrätietoisuus, energia ja systemaattisuus on vakuuttavaa, samoin perusperiaatteiden pysyvyys. Perustaidot ovat lujat, tietämys, paneutuminen, kansainvälisyys ja kielitaito huippua. Iloa, voittoja ja menestystä on ollut, mutta myös mustia hetkiä. </p><p><b>Tosin aikaa</b> on kirjan julkaisusta kulunut, ja varmasti uusia ajatuksia muun muassa Euroopan ja maailmantilanteen kehityksestä on syntynyt jo paljon. Kirjan lopun analyysi tulevasta - maailman moninapaisuus, populismin nousu, teknologian kehitys - on kuitenkin edelleen ajankohtainen. Mutta nyt kirjoitettaessa siihen varmaan lisättäisiin isommin ilmastonmuutos, turvallisuus, ehkä myös kapitalistisen talousjärjestelmän eräiden käytäntöjen kyseenalaistaminen. Uudistumiskykyä ja -tahtoa Stubb painotti jo tuolloin, enkä usko sen kadonneen, joten odotan mielenkiinnolla jatkoa. Saattaa olla, että jo kotoa ja kouluissa imetyt opit eivät riitäkään muuttuvassa maailmassa. Mutta näistä ajatuksista saanemme lukea presidenttiajan jälkeen. </p><p><b>Yksi asia, </b>joka myös on muuttunut: enää ei välttämättä ihailla tehokkuutta ja suorittamista samalla tavoin. Ainakin nuoremmat sukupolvet etsivät usein enemmän mielekkyyttä kuin vaikkapa taloudellista hyötyä tai sekuntikellotusta ja menestymisen merkkejä. Liikunta, uni ja syöminen, jotka Stubb laskee millintarkasti, ovat tärkeitä, mutta hän on vienyt tehokkuuden omalle tasolleen - onneksi hänellä on apuna asiantuntijoita, jotka voivat valvoa terveysvalvonnan pysyvän kuitenkin ihmisen rajoissa. Intohimo on ihmisessä erittäin hyvä asia, kunhan se ei ole pakonomaista suorittamista. Inhimillistä relausta tarvitsee joskus politiikko ja presidenttikin, ja ainakin sen yhden kirjan lukemista viikossa, josta hän on puhunut. Tarkoitan kaunokirjallisuutta, tietoa joutuu työn vuoksi tankkaamaan. </p><p><b>Millainen ihminen </b>Alexander Stubb kirjan perusteella on? Jo mainittujen adjektiivien lisäksi älykäs, nopea päätöksissään ja omaksumisessaan, epäsuomalaisen itsevarma ja innostuva, kärsimätönkin - hän ei siedä myöhästelyä, PowerPoint-sulkeisia tai paperisia puheita, sillä "jokainen osaa lukea" - ja aito diplomaatti, joka sukkuloi sujuvasti missä tahansa seurassa tai tilanteessa ja osaa varmistaa taustat. Ja jolla on myös periaatteita ja ajatuksia, jotka toimivat yhteiseksi hyväksi. Sitä suurta paloa on hyvä saada käyttöön valtakunnan johtotehtäviin. </p><p><b>Kiva ja</b> superkiinnostava kirja juuri tähän hetkeen. Tuntui kuin olisin jutellut ihmisen kanssa. Äänestin vaaleissa itse toista ehdokasta, mutta uskon Suomen saaneen huippuosaavan ja motivoituneen - ja tehokkaan - presidentin, josta voimme olla ylpeitä. Eikä urakehitys välttämättä ole tässä, isoja ajatuksia saattaa olla tulossa. Ja tuosta "jokainen osaa lukea" -lauseesta: toivon tämän olevan yksi johtoajatus ja panostuksen kohde, että se pysyisi ja olisi oikeasti totta meillä myös jatkossa. Perustaito, jota ilman kansa ja kansalainen ei pärjää yrittäessään hahmottaa ympäröivää maailmaa ja toimia sen osana.</p><p><b>Kenelle: </b>Yhteiskunnan toimintaa miettiville, poliitiikan päätöksentekoa pohtiville, äänestäneille ja etenkin äänestämättömille, uuteen presidenttiin tutustuville. <br /><br /></p><h3 style="text-align: left;">Karo Hämäläinen ja Alexander Stubb: Alex. Otava 2017.</h3>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-35157943879106687692024-03-01T20:05:00.006+02:002024-03-01T20:05:59.451+02:00Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema<div class="separator"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0QQ6fBNKb3plqif2vW2TtNIVLQYZPEAD9CBzld7wQ2J2evyrz5tdc0GLJngBlZEU4qhySJdawG_jFNTj5BGCehyqkSn7udHUSRfapnaRq7VlETTdwYLD63Fd2uU3KYb1mGzPxhq0DmS5_f0zXg4c4-0kk_kvrcRhk8cpvidD1k7KmMANlZZNBws2MQI1I/s593/kolmen_kappaleen_prob.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; display: inline !important; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="397" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0QQ6fBNKb3plqif2vW2TtNIVLQYZPEAD9CBzld7wQ2J2evyrz5tdc0GLJngBlZEU4qhySJdawG_jFNTj5BGCehyqkSn7udHUSRfapnaRq7VlETTdwYLD63Fd2uU3KYb1mGzPxhq0DmS5_f0zXg4c4-0kk_kvrcRhk8cpvidD1k7KmMANlZZNBws2MQI1I/s320/kolmen_kappaleen_prob.jpeg" width="214" /></a></div><b>Jos kaipaat </b>pois kuplastasi ja haluat laajemman näkökulman, tämä teos on siihen nappivalinta. Tarkoitan siis todella laajaa näkökulmaa, ei vain maan, maanosan tai edes maailman tasolla, vaan sellaisella (vaatimattomalla) maailman, ehkä jopa maailmankaikkeuden katsannolla.<br /><br /><b>Scifi voi </b>olla vaikeaa ja pelottavaa luettavaa, mutta tässä lukija saa nauttia tarinasta, etenkin, jos on yhtään kartalla tai kiinnostunut kiinalaisesta yhteiskunnasta. Kulttuurivallankumous, maanpuolustus, kielletyt kirjat ja ylipäätään tiukka valvonta ja toisinajattelijoiden vaino ovat Ye Wenjien maailmaa. Ye näki lapsena isänsä väkivaltaisen kuoleman ja miettii aikuisena ihmisen pahuutta.<br /><i><br />”Kuinka monet ihmisen toimet, jotka useimpien silmissä vaikuttivat täysin oikeutetuilta, olivatkin todellisuudessa puhdasta julmuutta?”<br /></i><b><br />Hän kouluttautuu </b>huipputieteilijäksi, astrofyysikoksi, joka siirretään valtion tukikohtaan tekemään äärimmäisen salaista tutkimustyötä. Hänelle tehdään tarjous, josta nuori nainen ei voi eikä halua kieltäytyä.<br /><br /><i>”- Toivon että tartut tähän tilaisuuteen kaksin käsin. Paiski lujasti töitä, niin voi ahkeroida menneet virheesi unholaan. Vastedes sinulta odotetaan vain ja ainostaan moitteetonta käytöstä: et saa puhua etkä tehdä mitä huvittaa, ja sinua rangaistaan ankarasti joka ikisestä taantumuksellisesta teosta.”</i><br /><b><br />Professori Wang Miao</b> tekee omia tutkimuksiaan muun muassa suprajohtavuuden ja nanomateriaalien parissa, koukuttuu nettipeliin nimeltä The Three Body ja saa erikoisia silmäoireita, joihin lääkäreistä ei ole apua. Ratkaisu on yllättävä ja johtaa siihen, että professori liittyy Tieteen rajaseutu -nimiseen yhteisöön.<br /><br /><i>”- Nyt ymmärrän, Wang Miao sanoi. – Toisin kuin olette väittäneet, Tieteen rajaseutu ei ole mikään yhdistys, jonka tapaamisissa keskusteltaisiin tieteen perusteorioista. Sen yhteys todellisuuteen on paljon monimutkaisempi kuin olin kuvitellut.<br />- Päinvastoin. Mielikuvasi johtuu siitä, että Tieteen rajaseudun koskettamat kysymykset ovat paljon lähempänä maanpintaa kuin luuletkaan. ”</i><br /><br /><b>Fiksut ihmiset</b> ymmärtävät, että jotain suurta on tekeillä, mutta mitä? Jännitys kasvaa, vaikkei ole tietoa, mistä eri tahojen salaisissa tutkimuksissa on kyse. Varmaa on vain se, että <i>”tiedepiireissä on viime aikoina tapahtunut asioita...” </i>Wang Miao keskustelee asiasta poliisin, Iso-Shin kanssa. Myös poliisi on hyvin kiinnostunut siitä, mitä on meneillään, sillä tieteilijöillä on ilmennyt kummallisia kuolemantapauksia – itsemurhia?<br /><br /><i>”- Kansan vapautusarmeijan komentohuoneessa istuu nyt Naton upseereja, ja meidän väkeämmme puolestaan vaikuttaa Pentagonissa. Ota tässä nyt selkoa siitä, kuka helvetti se vihollinen on.<br />– Kuulostaa hyvin oudolta. Pitääkö tämä kaikki todellakin paikkansa?<br />– Monet vanhoista taistelutovereistani ovat onnistuneet keplottelemaan itsensä upseereiksi. Heidän kauttaan saan aina kuulla yhtä sun toista.<br />– Miksei media ole reagoinut asiaan, jos kerran meneillään on jotain näin suurta?”</i><br /><b><br />Hyvä kysymys! </b>Kyseessä saattaa olla maapallon kansalaisia suurempi juttu, mutta kuka selvittää salaisuuden ja mikä se on?<br /><br /><i>”Kyllä, koko ihmiskunnan historia on ollut pelkkää sattumaa. Kivikaudelta aina tähän päivään saakka. Ei ainoatakaan suurta mullistusta. Se on ollut silkkaa tuuria. Mutta hyvä tuuri loppuu aina ennen pitkää. Voin vakuuttaa, että se on jo loppunut. Kannattaa varautua henkisesti.”</i><br /><br /><b>Nautin vauhdikkaasta,</b> kuivahuumorisesta tarinasta ja mielikuvituksesta, joka on nivottu niin ovelasti faktaan, vaikkapa juuri Kiinan historiasta, että lukijan mieleen nousee pakosti epäily: voisiko tässä olla totuuden siemeniä... Sillä eihän ole ennenkuulumatonta, että kaunokirjallisuuteen on kätketty piilotettuja viestejä ja vihjeitä tosielämästä. Tosin juuri Kiinassa näistä oltaneen erityisen tarkkoja (ristiriidan takiakin kirja riemastuttaa).<br /><b><br />Dialogi on </b>kiinnostavaa, samoin eräät henkilöt, joista etenkin Iso-Shi rosoisuudessaan viihdyttää. Vaikka juttu perustuu fysiikkaan ja tieteeseen, pääpiirteet ymmärtää ilman tekniikan tai fysiikan koulutustakin. Mukana on niin paljon muutakin. Ja jännittävä tieteisromaani, sitä se on, vaikkei hyvän mielen lohdullista luettavaa. Minua riemastuttaa aina kiinalaisten kirjojen lukemisessa myös se, etten ihmisten nimistä yhtään osaa päätellä, onko kyseessä mies vai nainen. Tekee hyvää mahdollisille ennakkoluuloille. <br /><b><br />Kenelle: </b>Kiinasta kiinnostuneille, tieteen ystäville, ennakkoluulottomille, isosti ajatteleville, fysiikan faneille, omasta arjestaan irti pyrkiville.<br /><br /><h3 style="text-align: left;">Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema. (kiina: Santi, englanti: The Three Body Problem). Aula 2018. Suomennos Rauno Sainio. </h3><div><p><br /></p></div>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-88770003294719028362024-02-20T21:49:00.000+02:002024-02-20T21:49:53.553+02:00Anne-Maria Latikka: Valonkehrääjä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXa33g7HktW0c51zeuCPl1OQ-8OwpQhbtcAuw5ZnbVcl_Z1e-Awch4BUyxayS2bV0AjKpH9Iq2_AE7l1rCAO3Rw5zrfDIVn54G68X_J5vgRh1v2L1514xyAuNUCsNEJG1L_YNXPu_Cf_BpS1RU-7MRnkJkn4Ei4GHxehDZJPA1HPay9lEJVGIpqOFqgoI4/s2610/valon.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2610" data-original-width="1654" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXa33g7HktW0c51zeuCPl1OQ-8OwpQhbtcAuw5ZnbVcl_Z1e-Awch4BUyxayS2bV0AjKpH9Iq2_AE7l1rCAO3Rw5zrfDIVn54G68X_J5vgRh1v2L1514xyAuNUCsNEJG1L_YNXPu_Cf_BpS1RU-7MRnkJkn4Ei4GHxehDZJPA1HPay9lEJVGIpqOFqgoI4/s320/valon.jpg" width="203" /></a></div><b>Romaani lapsen </b>silmin on vaikea laji, mutta Latikka hoitaa sen mallikkaasti. Pieni Kaja kertoo perheestään vuosina, jotka lukijan on helppo sijoittaa kalenteriin monista ajan merkeistä. Niistä suurin ja tunnistettavin on ammustehtaan tuhoisa, paljon kuolleita, orpoja ja loukkaantuneita tuottanut räjähdys Kajan kotiseudulla Pohjanmaalla. <p></p><p><b>Kirja on </b>silti fiktiota, sanoo kirjailija. Kajan tädin Amalian menehdyttyä onnettomuudessa perheeseen muuttaa tädin lapsi Poju, omaperäinen pikkupoika, jonka isä kai asuu Amerikassa, on Kaja kuullut. Tyttö on itse vielä siinä iässä, että todellisuus ja kuvitelmat elävät rinnakkain hänen maailmassaan eikä kuolema ole ihan selkeä asia. </p><p><b>Vielä pienempi </b>Poju uppoutuu perhosten keräämiseen Kajan isän alkuopastuksella kaikella lapsen voimalla ja innolla, jopa samastuu siivekkäisiin. Koska isä on sanonut perhosten olevan viestejä menneisyydestä, mikseivät ne voisi myös muuttaa mennyttä, ehkä juuri sen sekunnin, kun räjähdys tapahtui? </p><p><i>"Toiveet kutsuivat asioita luokseen, ne olivat todellisuuden ituja, oli Amalia joskus sanonut. Mutta mistä tiesi, mitä toiveista seurasi, kun ne muuttuivat oikeiksi asioiksi maailmassa? Tai ehkä hän siksi juoksi tulta päin, että oli kyllästynyt pelkäämiseen ja vaistosi totuuden jonka oppisi vasta myöhemmin. Jos pakeni, pelko vain kasvoi." </i></p><p><b>Kajalla on</b> turvanaan perhe, äiti, isä ja mumma, jota tyttö pitää tulen valtiaana, koska mumma tuntee ukkosen ja salamoiden metkut. Jotenkin Kaja kuitenkin ymmärtää, ettei ihminen voi kaikkea hallita, ja pelkoja nousee esiin paljon kaiken myötä. </p><p><i>"Ehkä kuolemakin eli jo aina keskellä arkea, jossain tavallisessa asiassa tai teossa tai ihmisessä, kuluneissa muttereissa ja öljyämisessä ja työkaverissa.</i>" </p><p><b>Kajan äitikin</b> lähti Amerikkaan käymään, mikä saa tytön miettimään, tuleeko tämä takaisin ikinä tai saapuuko kotiin vauva kassissa, kuten Amalia oli kuulemma tehnyt.</p><p><b>Aika ennen</b> räjähdystä ja sen jälkeen sekoittuvat tarinassa, joka kietoo lukijan lapsen mielikuvituksen maailmaan tehokkaan upottavasti. Tunnelma on vahva ja tiivis, hiljalleen auki keräytyvä juoni yllättävä.</p><p><b>Ammustehtaan onnettomuuden</b> syytä ei koskaan saatu selville, syyksi arveltiin muun muassa pahoin pahaneen latauskoneen vauriota. Kaja <i>"jäi pohtimaan, miksi ihmisten vaivalla rakentamat luomukset menivät pieleen ja niistä tuli jotakin muuta kuin oli tarkoitus, joskus suorastaan vahinkoa aiheuttavia hirviöitä. Usein syy epäonnistumiseen piili pikku virheissä</i>."</p><p><b>Perhoskeräysharrastus on</b> minulle vieras ja outo - ymmärrän, että se on harrastajiensa mielestä enemmän kuin tappamista ja raatojen keräilyä, jolta se lähinnä vaikuttaa. Siitä huolimatta luin kirjaa ihastuneena. Se on pienten yksityiskohtien, ihmisen kekseliäisyyden ja lapsen avoimen mielen ja mielikuvituksen ylistys, joka vie mukanaan hiljaisen kiehtovasti. </p><p><b>Kenelle: </b>Lapsen näkökulmasta kiinnostuneille, hillityn vahvan kerronnan ystäville, <br /><br /></p><h3 style="text-align: left;">Anne-Maria Latikka: Valonkehrääjä. WSOY 2024. Kansi Marjaana Virta.</h3><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-4671373489621565362024-02-17T13:13:00.000+02:002024-02-17T13:13:16.151+02:00Laura Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta.<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVhlMYyxLP-cYVzaoHlB_rSm3x5mF4Oid6xqiuEaVVokXRvnoK_6_qSiTsQuMiPK_Iqrsyf9ptpo7SVN1CUHcnotdMMNyouT-rjE3i1BfhDcvkV11CqQycr_NF6zxInMdziTakgEgFKjeoUnEiXfABELdcZemIwNfriz4LRQ3peGmDXpEgkNQfNPdjDkcn/s800/volter.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="567" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVhlMYyxLP-cYVzaoHlB_rSm3x5mF4Oid6xqiuEaVVokXRvnoK_6_qSiTsQuMiPK_Iqrsyf9ptpo7SVN1CUHcnotdMMNyouT-rjE3i1BfhDcvkV11CqQycr_NF6zxInMdziTakgEgFKjeoUnEiXfABELdcZemIwNfriz4LRQ3peGmDXpEgkNQfNPdjDkcn/s320/volter.jpg" width="227" /></a></div><b>Minusta tuli </b>Volter Kilven ihailija <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2015/07/klassikkohaaste-alastalon-salissa.html" target="_blank">Alastalon salissa</a></i> -klassikkoa lukiessani. Mutta kuka oikeastaan oli kirjailija, jonka teosten väitetään olevan karmean vaikeita luettavia (ei ole totta) ja mahdottomia ymmärtää (ei ole totta)? <p></p><p><b>Sen tiesin,</b> että Kilpi pettyi<i> Alastalon salin </i>(ilmestyi 1933) nihkeään vastaanottoon aikalaisiltaan ja arveli tuotantonsa olevan suunnattu enemmän tuleville sukupolville. Se piti paikkansa: myöhemmin Kilpeä on luettu aivan eri tavoin ja paljon enemmän kuin hänen elinaikanaan (1874 - 1939) ja häntä on pidetty maan parhaana kirjailijana. Hän on tosiaan kunnon elämäkertansa ansainnut, ja sellaisen Laura Kokko teki. </p><p><b>Kuvittelin kai </b>jotain Aleksis Kivi -tyyppistä köyhää ja nälkäistä taiteilijaelämää, mutta toisin oli Kilvellä. Hän oli sivistyneestä kodista, sai opiskella ja edetä urallaan Helsingin ja Turun yliopistojen kirjastoissa. Hän oli myös hyvin kiinnostunut teatterista, ehdolla jopa Kansallisteatterin johtajaksi. Aikansa tunnettu kulttuurihahmo siis, joka otti mielellään kantaa asioihin. Ajan asioista kuuma oli tietysti Suomen asema ja kielikysymys: suomi vai ruotsi? Kilpi kannatti rauhanomaista rinnakkaiseloa. </p><p><b>Monessa muussakin</b> hän oli Kokon kertoman mukaan hämmästyttävän moderni ja ajatuksiltaan käytännöllisen selväjärkinen, vaikka hänen romaanitekstinsä on polveilevaa ja mielikuvituksekasta. Kirjastoasioissa hän oli erityisen hyvä organisoija. </p><p><i>"Mahdollisimman suuren hyödyn saavuttaminen pienimmällä yksityisellä vaivalla ja kustannuksella, eri toimijoiden yhdistäessä voimansa, kuului Volterin ratkaisumalleihin koko elämän ajan. Olihan samalla metodilla pieneen Kustavin pitäjään rakennettu monta isoa laivaa Volterin lapsuudessa." </i></p><p><b>Lukeminen oli</b> hänelle <i>"elämän ruokaa"</i>, jo pienestä pitäen. Äiti innosti esimerkillään. </p><p><i>"Volter luki ahnaasti ja leveästi, mihin vain mieli innostui tarttumaan."<br /></i><br /><b>Poliittinen tilanne</b> 1900-luvun alussa oli kiivas. Kilpi kirjoitti lehtiin, kirjoitti kirjeitä, piti puheita ja ryhtyi kirjallisuuskriitikoksi - nosti muun muassa ihailemaansa Eino Leinoa - ja kääntäjäksikin. </p><p><i>"Volter kaipasi sananvapautta. Sitä ei Bobrikovin hallitsemassa Suomessa ollut. Lehdistö oli heikennetty kuluneiden vuosien sensuuriasetuksilla ja jatkuvilla sanomalehtien lakkautuksilla. --- Volter olisi halunnut paljastaa koko kansalle, <b>mitkä henkiset kääpiöt Suomen kansan tulevaisuudesta nyt päättivät.</b>" </i></p><p><b>Ei siis </b>mitään uutta auringon alla. Hekottelin monessa kohtaa yhtymiä nykyisyyteen, vaikkapa työelämään. Volterin mielestä arvostettiin liian vähän yksilöllistä ajattelua, liikaa "<i>jokapaikanhöyliä: mukavia, tehokkaita ja mukautuvia miehiä, jotka istuivat joka ikisessä komiteassa, saapuivat valmistautumattomina paikalle ja kyhäsivät hetkessä kasaan jonkin tilapäisen mielipiteen." </i></p><p><i>"Hänelle nerous merkitsi ennen kaikkea sinnikästä työtä ja rehellistä taistelua oman itsensä perille löytämiseksi ja oman erityisen kykynsä esiin kirvoittamiseksi."</i></p><p><b>Ja entä tämä:</b> "...<i>ihminen kadottaa yhteyden itseensä kuvitellessaan itsensä maailman herraksi. Tällöin hän päätyy kuin loputtomaan peilisaliin, jossa hän tavoittaa vain valheellisia kuvajaisia omista uskomuksistaan." </i>Mitähän Kilpi sanoisi ilmastonmuutoksesta ja ihmisen herruusluulosta, jäin miettimään. </p><p><b>Kirja kertoo </b>laajasti hämmästyttävän täyden elämänkaaren, niin uran kuin henkilökohtaisen elämän osalta. Kilpi koki usein yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, nuorena ehkä ujouden vuoksi, myöhemmin tuolloin omaperäisen ajattelunsa, jota kollegat ja kansa (lukijat) eivät aina arvostaneet tavalla, jota hän olisi toivonut. Rahapulakin vaivasi ajoittain, mutta köyhyydessä perhe ei elänyt miehen yliopistouran ja monien toimien ansiosta, vaikkeivat hänen omat kirjansa, tuo sydänveri ja intohimotyö, juuri myyneet. <i>"Volter nimitteli kirjoitustyötään surutapaukseksi tai kirjalliseksi vastamäki-vaellukseksi."</i></p><p><b>Rakkauteen hän</b> suhtautui romanttisesti, ja perhe oli hänelle tärkeä, vaimo tärkein vaikuttaja. Ensimmäisen vaimon Hiljan kuoltua murtui elämän pohja, mutta onneksi myöhemmin löytyi Gunni. Tytärtään Riittaa hän kannusti, välit olivat lämpimät. </p><p><b>Lähdeluettelo ja </b>henkilöhakemisto ovat todella laajat. Kokko on tehnyt mahtavan urakan ja huiman monipuolisen sisällön teokseen, josta riittää ammennettavaa. Kuviakin on paljon, mutta etenkin Kilven kirjoituksien siteerauksia, jotka kertovat päähenkilön ajattelusta suoraan ja hänen kirjoitustaidoillaan lukijalle nautittavasti. </p><p><b>Muhkean koon</b> (yli 700 sivua) vuoksi kirja tuli luettua osissa kaiken muun ohessa, joten aikaa se vei ja runsaasti tilaa yöpöydältä pitkään, mutta kannatti. </p><p><b>Kenelle: </b>Suomen itsenäistymisen ajan historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille, kirjallisen uran kehityksestä uteliaille, neron määritelmää miettiville, ajatuksia etsiville. </p><p><b>Muualla: </b>Kokko on paneutunut Kilven kimppuun yhtä intensiivisellä otteella kuin Kilpi kirjoihinsa, sanotaan <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/volter-kilpi-elamakerta/" target="_blank">Kirjavinkeissä.</a> </p><h3 style="text-align: left;">Laura Kokko: Volter Kilpi. Elämäkerta. SKS-kirjat 2023. Taitto Sisko Honkala. Kannen kuva Atelier Irmelin 1928, Museovirasto. Myös muut kuvat arkistoista ja karttapiirros Kilven kirjeestä. </h3><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-37798620713732441212024-02-11T20:25:00.004+02:002024-02-11T20:25:54.258+02:00Harry Salmenniemi: Sydänhämärä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIWE7UBzzjMvWmkmRUVIUIRxQXSqUxvH07SNWd-KUwXPBqBvumGfyUhM5JWCYK4TcwK8YTJkuoKte9c5B9viEB2I64Hf_a9ykOIWYbZjaZKEeJH5Fe4IeN3f_Zw0Js_u3UJntIbVHm4uwyqjcaY2oR3sZKGA4Fcqf-NJjNoTo3D0-HgH9lEeH9XWOnOKj9/s2550/Sydanhamara.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2550" data-original-width="1594" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIWE7UBzzjMvWmkmRUVIUIRxQXSqUxvH07SNWd-KUwXPBqBvumGfyUhM5JWCYK4TcwK8YTJkuoKte9c5B9viEB2I64Hf_a9ykOIWYbZjaZKEeJH5Fe4IeN3f_Zw0Js_u3UJntIbVHm4uwyqjcaY2oR3sZKGA4Fcqf-NJjNoTo3D0-HgH9lEeH9XWOnOKj9/s320/Sydanhamara.jpg" width="200" /></a></div><b>Kirjailijan uutuus </b>on yllättävän henkilökohtainen: katse kääntyy sisään, itseen ja perheeseen, kun aiemmin kirkasta havainnointia on saatu lukea ympäröivistä asioista ja ilmiöistä. Kirjan nimikin viittaa tähän osuvasti (minkä nokkelasti tajusin vasta nyt). <p></p><p><b>Syy löytyy</b> tilanteesta, jossa isäkertojan (nimeltään Harry) perheen taaperolla havaitaan vakava, jatkuvaa huomiota ja hoitoa vaativa sairaus samoihin aikoihin, kun toinen lapsi on syntymässä. Hurja, vaativa kuvio, ja sen tuntemuksista isä kertoo. </p><p><b>Pikkulapsiaika on </b>kuormittavaa ilman erityishaasteitakin, tiedetään: </p><p><i>"Ja monet sanoivat, että olivat jatkuvasti väsyneitä, odottivat päivästä toiseen, että saisivat hieman levätä. Ja monet sanoivat, että se oli heidän elämänsä parasta aikaa. Ne olivat samoja ihmisiä."</i></p><p><b>Kirjoittaminen kantaa</b> ja kyllä, varmaan terapoi. Mistä kirjoittamisen pakosta ja nautinnosta kärsivä kirjoittaisi, jos ei siitä, mikä elämässä juuri nyt on suurinta? Koen kyllä itse, etten lue kirjaa sen aiheen takia, sillä pikkulapsiarki ei ole minulle läheinen asia tässä elämänvaiheessa, vaan luen sen Salmenniemen tekstin vuoksi, tavan tehdä tekstiä, ilmaista asioita. Tarinassa ollaan paljon sairaalassa, ja se on epämukavaa: kuka siellä haluaisi olla, lukijanakaan. Mutta kun tilanne on tämä, niin aiheesta huolimatta. Luen ihan mitä tulee.</p><p><b>Teksti ei</b> petä, sen hienouksia voi ihailla. Selkeyttä ja täsmällisyyttä, kauniilla konstailemattomalla tavalla, joka on Salmenniemelle tyypillinen. Lapsiperheille tai sellaista suunnitteleville en kirjaa silti suosittele, saattaa turhaan tuoda huolestumista ja pelkoja. Vaikka kuinka järjellä tietäisi, että elämässä voi koska tahansa sattua mitä tahansa kenelle tahansa, pelot lasten takia ovat lamaannuttavimmat. Ja myös ilo ja onni ainutlaatuisimmat, mitä voi kokea, ihan vain muistiksi tähän tämäkin puoli. </p><p><b>Valtava univelka,</b> muutosten tuoma hämmennys, kaikki uusi eikä välttämättä toivottu velloo, painii ja jyrähtelee ja kiertää kertojan mielessä. Se väistämättä näkyy myös tekstissä eräänlaisena hapuiluna, ajatuksen särööntymisenä. </p><p><i>"On myös jotakin muuta, kimaltavaa, joka väreilee kolmiulotteisen maailman takana. Se on yleensä piilossa, mutta joskus välähtää näkyviin. Sen näkee vauvan katseesta. Sen näkee silmistä, jonka väristä ei vielä voi olla varma, silmistä, jotka eivät ole tottuneet ulkomaailmaan ja valoon. Täytyy yrittää muistaa se. Silti väsymyksen keskellä maailmani on kolmiulotteinen. Välillä se on kaksiulotteinen. Useimmiten sen on harmaa. Välillä se on melkein näkymätön. Minun täytyy keskittyä, jotta pysyn maailmassa kiinni."</i></p><p><b>Odotan innolla</b> mutta kärsivällisesti kirjailijan tulevia teoksia, julkaisut ovat aina merkkitapauksia.</p><p><i>"Kaikki on samaan aikaan hyvin ja hirvittävää."<br /></i></p><p><b>Kenelle: </b>Selkeän kauniin suomen kielen ystäville,<b> </b>miehen mielenliikkeistä uteliaille, isän roolia miettiville, perheaiheiden ystäville. </p><p><b>Muualla: </b>R<a href="https://readerwhydidimarryhim.blogspot.com/2024/01/harry-salmenniemi-sydanhamara.html" target="_blank">eader why did I marry him</a> tekee kirjasta huomioita kannen väriä myöten. </p><p>Muuta Salmenniemeä:<br /><br /><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/08/kirjahajantoja.html" target="_blank">Varjotajunta</a><br /><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2018/01/harry-salmenniemi-uraanilamppu-ja-muita.html" target="_blank">Uraanilamppu ja muita novelleja</a><br /><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2019/08/harry-salmenniemi-delfiinimeditaatio-ja.html" target="_blank">Delfiinimeditaatio ja muita novelleja</a></p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Harry Salmenniemi: Sydänhämärä. Siltala 2024. Graafinen suunnittelu Mikko Branders, kansikuvat Mikko Rikala.</h3><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-57963092075805548902024-02-06T20:38:00.000+02:002024-02-06T20:38:06.764+02:00Tiina Raevaara: Uinuva solu<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7HXqxIn_5XF-GToFKU7XFpUcnF7BD3en5q08R8RrWeShAEs7BvJ9mSL59gWR6GKl4ew_ukFZIUrbkn7ghgKCvBYmf9qRWth1whl_UljSgWE4htKqGwMtHH720ztsvudYRbSShLKv9gUAQUAOPzyaueLWUI_X15gGGIClhgDAcx_6JfVC2jijwoynlYe9P/s875/uinuva.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="875" data-original-width="600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7HXqxIn_5XF-GToFKU7XFpUcnF7BD3en5q08R8RrWeShAEs7BvJ9mSL59gWR6GKl4ew_ukFZIUrbkn7ghgKCvBYmf9qRWth1whl_UljSgWE4htKqGwMtHH720ztsvudYRbSShLKv9gUAQUAOPzyaueLWUI_X15gGGIClhgDAcx_6JfVC2jijwoynlYe9P/s320/uinuva.jpg" width="219" /></a></div><b>Vuoden 2023 </b>Johtolanka-palkinnon pokkasi tänään dekkaristi Kale Puonti, onnea! Hänen kirjojaan en ole lukenut, mutta mielessä on ollut ehtiä niidenkin pariin, ja nyt entistä vahvemmin. <p></p><p><b>Jännitystä ei</b> puutu Tiina Raevaarankaan trillereistä. Hänellä on kiehtova ote monessa teoksessa, tiede ja tieto, ja niiden yhdistäminen fiktioon. Eerika Hämeranta -sarjan neljäs osa kertoo bioterrorismista. Tappavat virukset tahallisesti levitettyinä ovat omiaan luomaan kauhua (vaikka tämä ei varsinainen kauhukirja olekaan, niitä Raevaara on ansiokkaasti tehnyt useita), ja salaliittoteorioita voi hyödyntää, sekä todellisia tieteen viime aikojen keksintöjä.</p><p><b>Geenitutkija Eerika </b>ajautuu entisen opiskelukaverinsa Mikaelin kautta tutkimaan hämäriä laboratoriopuuhia Otaniemen kampukselle, Aalto-yliopiston biotuotteiden ja biotekniikan laitokselle. Mikael on bioteknologian professori, joka vetää suurta tutkimusryhmää, eikä kaikki ole laitoksella kunnossa, Mikael epäilee. </p><p><b>Raevaara luo </b>tarinalle uskottavat puitteet ja tunnelman. </p><p><i>"- Miettikääpä tätä, Mikael sanoo juuri silloin mikrofoniin. </i></p><p><i>- 1900-luku oli fysiikan kulta-aikaa, mutta 2000-luku on biologian. Kykenemme muuttamaan elämän perusominaisuuksia, elämän ydintä. Teknologia ja biologia yhtyvät, syntyy uusia elämänmuotoja. Ihmiskunta pystyy rakentamaan ja muokkaamaan elämää. Voiko olla suurempaa voimaa? Modenilla, koko ajan kehittyvällä biotekniikalla voidaan ratkaista vaikkapa ruokapula tai hiilidioksidin sitomisen ongelmat. Biotekniikka vapauttaa ihmiskunnan ongelmistaan."</i></p><p><b>Mutta kaikkea, </b>mitä ihminen keksii, on mahdollista myös käyttää väärin. Sekin on fakta ja asian pelottava puoli. Lopulta ajaudutaan hengenvaarallisiin tilanteisiin.</p><p><i>"Alan huomaamattani pidättää hengitystäni. Pakokauhu ilmoittaa läsnäolostaan. Onko nyt se hetki, kun vastamyrkkyä tarvitaan? Aikovatko he tappaa poliisit - sekä minut ja Mikaelin - jollakin kaasulla tai vastaavalla? - Apua, huudan tietämättä, onko se lainkaan järkevää."</i></p><p><b>Vauhdikas, selvärajainen </b>ja jännitystä kirvoittava tarina normidekkaria älyllisemmissä kuvioissa. Huumoria ei ole lisätty tummaa tunnelmaa pilaamaan, mikä on hyvä: se ei vain sovi kaikkialle, vaikka monissa dekkareissa se toimii mukavana kevennyksenä. Vetävin toistaiseksi Raevaaralta lukemani trilleri - kulkee kuin luotijuna, eikä keskeyttämistä voisi kuvitellakaan.<br /><br /></p><h3 style="text-align: left;">Tiina Raevaara: Uinuva solu. Like 2023. Kansi Timo Numminen.</h3><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-9177543756887819872024-02-03T14:54:00.001+02:002024-02-03T14:54:49.865+02:00Anssi Hemmilä: Vastamelu<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw_v4hc9CuAO76TrwgdtD-UFKE-qHOTGchL-nbcwV3Vbg-pFnopeIfwvfunq36by8cRYwjcvvslDjuQWI-lTjBzOdT9WUjOrYQ8a5eovedDDZeurxodg97cpStC5K_zFT-Wr9IB3G0H6jeD-eTLGeY1SSKgZq_UU2IMLVd65V-Sv9UeyuvhvfSqX-PKvQe/s418/vastamelu.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="282" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw_v4hc9CuAO76TrwgdtD-UFKE-qHOTGchL-nbcwV3Vbg-pFnopeIfwvfunq36by8cRYwjcvvslDjuQWI-lTjBzOdT9WUjOrYQ8a5eovedDDZeurxodg97cpStC5K_zFT-Wr9IB3G0H6jeD-eTLGeY1SSKgZq_UU2IMLVd65V-Sv9UeyuvhvfSqX-PKvQe/s320/vastamelu.jpg" width="216" /></a></div><b>Hyrisin ilosta</b> kirjaa lukiessani. Harvoin tapaa näin tuoretta ja ajassa olevaa tekstiä arjen ihmissuhdekuvioista! Ilman suuria traumoja tai äärimmäisiä huolia, mutta riittävästi purtavaa. Keskiössä ovat nuoret aikuiset, jo vankasti matkalla kohti keski-ikää mutta eivät ihan vielä siellä. <p></p><p><b>Pääosassa on</b> Vilma, ikuinen maailmanparantaja ja feministi, joka on töissä pankissa analyytikkona, ja hän <i>"viihtyi töissään ihan hyvin jos sillä tarkoitettiin ettei hän juuri sillä hetkellä etsinyt mitään muuta työtä." </i>Toiset silmät, joiden kautta tarina piirtyy esiin, ovat Juhanin, jonka tavoite on kerätä rahaa niin, että voi siirtyä syrjään työelämästä nelikymppisenä. Sijoitusalalla se voi olla jopa mahdollista. Juhani ei harrasta lomia.<br /><b><br />Kumpikaan ei </b>oikeastaan etsi suhdetta, mikä on virkistävä näkökulma. Mutta ihmisen perusasetus on pariutua tai ainakin hakea seuraa ja seksiä, joten asiaa kyllä pohditaan ja ihmisiä tavataan. Vilmalle asetetaan hänen yllätyksekseen paineita jo siitäkin, ettei hän omista asuntoa, vaan asuu vuokralla. Ystävän mielestä "<i>Vilman kaltaiselle yksineläjälle asia oli erityisen tärkeä kun ei välttämättä ollut ketään johon tukeutua jos sattui jotain."</i></p><p><i>"Yllättävän monien oli nykyään vaikea ymmärtää sitä, että taloudellisesti järkevä teko ei ollut aina ihan automaattisesti sama asia kuin yleisesti ajatellen paras vaihtoehto. - Enkä mä oikeastaan edes ole mikään yksineläjä, nyt on vaan ollut vähän hiljaisempaa, Vilma sanoi."</i></p><p><b>Vilma bailaa </b>ja viettää aikaa paljon bestiksensä Railin kanssa (Raili ei ole nimestään huolimatta mummo), vaikka häntä ärsyttää tämän överiksi äityvä alkoholinkäyttö. Raili on eronnut juuri Tuomosta, joka puolestaan on kiinnostunut Vilmasta. Vilmalla ja Tuomolla on hyviä keskusteluita pitkillä kävelylenkeillä, kunnes homma menee oudoksi. Juhania Vilma pitää kovin rahakeskeisenä <i>(...häntä ei kiinnostanut Juhanin rahat, omiakaan ei jaksanut ajatella ihan koko ajan.</i>) ja sitä paitsi nuuskan käyttö ällöttää häntä. Eikä hän malta olla nälvimättä Juhanin asuinpaikasta, sillä Vilmalla on töölöläisistä tietty, vankka kuva. Jotain yhteistä heillä silti on, ainakin yhteisen tuttavan mainion analyysin mukaan:</p><p><i>"- Mun mielestä te ootte tietyllä tapaa aika samanlaisia. Te ootte tosi varovaisia ihmisiä. Teille on tosi tärkeää, miltä kaikki näyttää ulospäin, Jaana sanoi. Juhani yritti näyttää hetken siltä että olisi oikeasti miettinyt olisiko se voinut olla totta jostain näkökulmasta tai edes osittain, mutta ei se ollut. - Mä en tiedä oonko ikinä tunnistanut itseäni vähempää mistään kuvauksesta. Mä pyrin kaikessa toiminnassani nimenomaan päinvastaiseen. Mä en välitä mistään muusta kuin lopputuloksesta, Juhani sanoi. - Mä tarkoitin että kaiken pitää mennä jonkun tarkan suunnitelman mukaan ettei vaan tulisi mitään pettymyksiä. Te pelkäätte epäonnistumista mutta tavoitteet on sellaiset ettei niissä voi kukaan onnistua."</i></p><p><b>Eletään maskiajan </b>alkua, joten varovaisuus on terveysmielessäkin läsnä ja häiritsee luontevia kohtaamisia. Raili on todennut olevansa lesbo ja järjestää uusille kavereilleen kokoontumiskiellosta huolimatta bileet. Vilmaa jännittää osallistua: <i>"Tuntui jostain syystä elintärkeältä että lesboille jäisi hyvä tai mieluiten moitteeton kuva hänestä." </i>Tarkasti laadittu bilesuunnitelma ei toiminut:<i> "Hänen koko mukavuudenhaluinen heteropessimismin typistämä olemuksensa paljastui heti tervehtiessä. Hän ei saanut sanottua omaa nimeään normaalisti..." </i>Vaikka yleensä Vilmalla ei ole sanomisen vaikeutta, juttua riittää niin, että Juhanin on joskus vaikea pysyä mukana.</p><p><i>"Joskus Vilma mietti oliko hän kuin joku ärsyttävä ponnahdusikkuna, jota siedettiin vain pakosta jotta päästiin käsiksi ilmaiseen sisältöön." </i></p><p><b>Hymyilin paljon</b> kirjan mittaan, tilanteet tuntuivat niin luontevilta ja joskus hassuilta, synkkyyttä välttäviltä, ja sain uutta ajateltavaakin. Heteropessimismi. Päätösten teon vaikeus ja satunnaisuus, maailman kaikesta datasta huolimatta. Mahdottomat tavoitteet. <i>Nuoren naisen muotokuva</i> -leffa. Ei-vegaaninen päärynäpiirakka (hyvää), hapanjuuriolut (oksennuksen maku). Höntsäbaletti. </p><p><b>Riemastuttava ja raikas katsaus </b>ajan ihmissuhdehaasteisiin ja ilmiöihin sujuvasti toteutettuna. Syvemmän analyysin näistä saa jokainen lukija tehdä itse. Viitteet aikaan vanhenevat, mutta teos jää hyväksi ajankuvaksi tulevien vuosien lukijoille, toivon. Kannattaa lukea jo nyt, niin saa mehevimmät palat vielä lämpiminä. Ehkä eräät sivuhenkilöistä ovat kärjistettyjä täsmällistä realismia hakeville, mutta fiktiossa saa revitellä. Pidin paljon. </p><p><b>Kenelle: </b>Aikuisille, pariutuvista miettiville tai siitä irtautuneille, varovaisille ja varmisteleville, synkkyydessä rypemiseen kyllästyneille ihmissuhdetarinoiden lukijoille. <br /><br /></p><h3 style="text-align: left;">Anssi Hemmilä: Vastamelu. Tammi 2024. Päällys Jussi Karjalainen. </h3><p></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-66908745325009325842024-01-31T07:00:00.002+02:002024-02-08T12:29:47.941+02:00Richard Adams: Ruohometsän kansa. Klassikkohaaste 18.<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjevWl6qvvLicAYRc3BNXETkxtMX3STx3WJqkOt1ibEJqRVU9vw1i4JRDlwFzeN3b3WgWkrvO1jTigHFWjNnAcQNfWUlgMV2eAlexbBNUMA-w1NKYLLMncbu9zcgXx0jpmZNPJwuP2JZT5xwLUXVEpPf2u9atdI6o35eObWEUCdKcB178z7r5u8-827rSPQ/s418/ruohomets%C3%A4.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="269" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjevWl6qvvLicAYRc3BNXETkxtMX3STx3WJqkOt1ibEJqRVU9vw1i4JRDlwFzeN3b3WgWkrvO1jTigHFWjNnAcQNfWUlgMV2eAlexbBNUMA-w1NKYLLMncbu9zcgXx0jpmZNPJwuP2JZT5xwLUXVEpPf2u9atdI6o35eObWEUCdKcB178z7r5u8-827rSPQ/s320/ruohomets%C3%A4.jpg" width="206" /></a></div><b>Todellinen klassikko,</b> huomasin. Nimittäin kun kerroin joillekin tämän lukeneeni, reaktio oli aina sama: pyöristyvät silmät, nytkö vasta? <p></p><p><b>Parempi myöhään</b> kuin ei silloinkaan. Jälleen kiittelen kirjabloggarien klassikkohaasteen ideaa, jonka ansiosta tähänkin kirjaan tutustuin. Tämä on jo 18. haastekerta, joten ainakin niin monta klassikkoa voin todistetusti sanoa lukeneeni (olen kyllä lukenut niitä ennen blogiaikoja ja salaa senkin aikana). Klassikot säilyvät taidokkuudellaan, koskettavuudellaan ja ajattomuudellaan lukijoiden suosiossa, ja <i>Ruohometsän kansa </i>sisältää vaaditut ominaisuudet. </p><p><b>Kirja kertoo</b> villikanien laumasta, joka joutuu etsimään uuden asuinpaikan. Kun ihminen uhkaa jyrätä kotikylän, vaihtoehtoja ei ole, jos haluaa selvitä hengissä. Onko ajankohtaisempaa aihetta kuin luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, ihmisen aiheuttama kuudes sukupuutto, maapallon olosuhteiden muuttaminen osalle lajeista kestämättömäksi elää?</p><p><b>Adams ei</b> mene ihan noin pitkälle, mutta lukijan ajatukset menevät, tässä ajassa. Kanien maailmaan kirjailija upottaa lukijan taitavasti ja samastuttavasti. Yhteisö muistuttaa ihmisten yhteiskuntaa: yksilöistä löytyvät sankarit, pelkurit, peesaajat, tukijat, hankalat, sitoutumattomat, uskolliset, tietämättömät ja muut tyyppiesimerkit, joihin niin ihmisiä kuin näköjään kaneja voi jaotella. </p><p><b>Pähkinä on</b> viisas, kertomuksen pääkani. Hänen toverillaan Viikalla on taito, johon Pähkinä on oppinut luottamaan: Viikka tuntee uhkaavat vaarat etukäteen. Se järkyttyy näystä, jossa yhteisölle käy kehnosti.<i> "Pähkinä, kuuntele nyt mitä minä sanon. Usko jo, meidän päällämme ihan lähellä on jotain kamalaa ja meidän pitää lähteä pois.</i>" Pähkinä ei olisi halunnut uskoa Viikkaa, <i>"mutta sitä pelotti olla uskomatta." </i>Siksi hän kertoo näystä myös ylikaniinille, jota asia ei hetkauttanut<i>. </i></p><p><b>Siksi Pähkinä </b>joutuu tekemään itse suuren päätöksen. Hän ja Viikka lähtisivät etsimään uutta asuinpaikkaa. He saavat houkuteltua mukaan pienen joukon kaneja, jotka joko hakevat jotain uutta tai vain haluavat seurata Pähkinää ja uskoa Viikan ennusteeseen. Tästä alkaa kirjanmittainen seikkailu, joka vie kanit hurjiin taisteluihin, täpäriin tilanteisiin, vaaroihin ja hienoihin onnistumisiin. Kun ajattelee kanien kokoa ja voimia, kovin suuria maailmanmatkaajia heistä ei sukeudu, mutta mittaluokassaan merkittäviä suoriutujia ja sankareita.</p><p><b>Liikuttavia, hauskoja </b>ja pelottavia tilanteita matkalla syntyy. He muun muassa tutustuvat ällistyttävän sotilaallisesti organisoituun kaniyhteisöön, jota johtaa kenraali Ratamo. Ongelmaksi nousee paitsi hengenvaara Ratamon joukkojen taholta myös naaraiden puute uudessa, toivottavasti vakiintuvassa pakenevien kanien yhteisössä: kaikki mukaan lähteneet olivat koiraita. Miten taata yhteisön tasapaino ja jatkuvuus? Ratamon kylässä - tai armeijassa - naaraita on yli tarpeen. Huima idea houkutella naaraita mukaan johtaa erimielisyyksiin ja verisiin yhteenottoihin. Pähkinän tiimin taistelujohtaja Rautatammi kehottaa Pähkinää ottamaan järjen käpälään ja toteaa:</p><p><i>"Pähkinä, en olisi sen hetken tulevan jolloin joutuisin puhumaan sinua vastaan. Mutta minun on sanottava, että hankkeesi päättyy tuhoisasti. Tiedän kyllä, mitä sinulla on mielessä - laskelmoit, että kenraali Ratamolla ei ole Vatukan tai Viikan veroisia kaniineja. Siinä olet oikeassa - tuskin on. Mutta se ei muuta sitä, ettei kukaan voi viedä sieltä pois naarasjoukkoa."</i></p><p><b>Hurmaava tarina</b> koskettaa ajankohtaisuudellaan, ikiaikaisuudellaan ja vetävyydellään. Se on seikkailu, kertomus ystävyydestä ja sitoutumisesta, sodasta, rauhasta ja sovittelusta, yhteenkuuluvuudesta ja -kuulumattomuudesta, yhteisön voimasta ja persoonallisuuksista. Jopa lapsuuden traumojen, hallinnon ja hierarkioiden eri muotoja - autoritäärisestä demokratiaan - ja vammaisuuden teemoja käsitellään. Ja monia muita kanssakäymiseen vaikuttavia asioita. </p><p><b>Oli surullista </b>havaita kanien jatkuva pelko ja varuillaan olo, niin muiden lajien kuin kanssaeläjien uhkan vuoksi. Tarinassa on paljon taistelua ja väkivaltaa, etenkin loppupuolella, mitä ei ollut mukava lukea. Mutta tajusin, että näin lajit, myös ihmiset, toimivat. Varomme, varaudumme, hyökkäämme ja puolustamme, koska siihen löytyy aina hyvä syy. Miten järjetöntä, oman lajin kesken. </p><p><b>Kirjailija tuo </b>hienosti esiin kaniuden olemusta, joka on toinen kuin ihmisen. Se näkyy heidän toiminnassaan hykerryttävästi koko kirjassa, mutta muutamia eroja on myös kirjoitettu auki: </p><p><i>"Kaniinit ovat ihmistä paljon herkempiä tajuamaan oman itsensä ohella kokonaisuuden." "Kaniineilla on omat tapansa ja muodollisuutensa, mutta ihmismittapuilla ne eivät kestä kauan ja niitä on vähän." </i></p><p><b>Ymmärrän, ettei</b> kirja ole luontokirja tai eläinopas. Se on silti niin ovelasti laadittu, että katson eri silmällä kaneja ja mietin, että olisi hyvä, jos katsoisimme kaikkia lajeja niiden lähtökohdista, osana luontoa ja maailmaa, jossa ihmislajinkin tulisi pärjätä. Nykyisin ei niin valitettavasti tapahdu, ja se on vakava uhka meidän lajillemme, joka on täysin riippuvainen ympäristöstään, vaikkei halua sitä tunnustaa.</p><p><b>Kenelle: </b>Ajattoman seikkailutarinan ystäville, uljaan kerronnan lumoa kaipaaville, luontokatoa ja lajien selviytymistä miettiville, eläinten ystäville, elämän perustotuuksien etsijöille.<br /><b><br />Muualla:</b> <a href="https://kirjakaapinkummitus.blogspot.com/2021/01/klassikkohaaste-richard-adams.html" target="_blank">Kirjakaapin kummitus</a> luki kirjan aiemmin klassikkohaasteessa ja sanoo tarinaan muodostuvan raastavaa jännitettä. <a href="https://kirjakissa.blogspot.com/2015/06/lukupiirissa-richard-adams-ruohometsan.html" target="_blank">Yöpöydän kirjat</a> -blogisti sanoi kirjan aiheuttaneen sukupolvelleen traumoja. Opettajien<a href="https://lukufiilis.fi/kirja-arviot/kanien-maailma/" target="_blank"> Lukufiilis </a>sanoi kirjan olevan sellainen, jonka jokaisen tulisi lukea.</p><h3>Richard Adams: Ruohometsän kansa <b><i>(Watership Down). </i></b>WSOY 1975. Suomennos Kersti Juva. </h3><p>Luin kirjasta vuoden 2018 pehmeäkantisen painoksen kirjastolainana. Elokuva- tai tv-versioita en ole katsonut. </p><p>Kirjablogien klassikkohaaste 18. Haasteen vetäjä: <a href="https://ankinkirjablogi.blogspot.com/" target="_blank">Ankin kirjablogi.</a></p><p>Haastekuva Niina Tolonen, <a href="https://kirjakissa.blogspot.com/" target="_blank">Yöpöydän kirjat</a>.</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-66035290832676565952024-01-27T16:54:00.003+02:002024-01-27T17:00:39.078+02:00Rupert Holmes: Näin murhaat pomosi. Thomas Erikson: Kehnot pomot ympärilläni.<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9vMx-89mnFPLQebFI5S6_FeI_BvJCv4jXyL6RLs-GiITAbiCW2aXl9rqCdi_fP9pmvB4LgIdLcvhamFg3_XRt1OvpcF3bhBDpB8xGlf0Od59jgS-p983yqGB30RlR7T6beqboUUWYG1YPeLRhPoUrNaAoA0XY-ESU4L0fp_Lyw-bM0yu6fNbLOLmoF8Vh/s1600/mcmasters.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1014" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9vMx-89mnFPLQebFI5S6_FeI_BvJCv4jXyL6RLs-GiITAbiCW2aXl9rqCdi_fP9pmvB4LgIdLcvhamFg3_XRt1OvpcF3bhBDpB8xGlf0Od59jgS-p983yqGB30RlR7T6beqboUUWYG1YPeLRhPoUrNaAoA0XY-ESU4L0fp_Lyw-bM0yu6fNbLOLmoF8Vh/s320/mcmasters.jpg" width="203" /></a></div><b>Pikalainahyllyltä nappasin</b> dekkarin, jolla on monia kiehtova nimi, uskon. McMasters-akatemia on <i>"opinahjo kiinnijäämistä kaihtaville murhaajille"</i>. Murhaopas ei kehota surmaamaan ketään, edes pomoa, kevein perustein, vaan jo perehdytyksessä käydään läpi kysymykset, jotka tulee harkita ennen toteutusta. <p></p><p><b>Kaikkitietävä kertoja</b> on entinen akatemian ohjaaja, joka tuntee laitoksen toiminnan hyvin ja on kerännyt tietoa opiskelijoilta, värvääjiltä ja agenteilta. Kirja kuvaa opetustapoja ja niitä lukuisia aloja, joita akatemiassa opitaan, myrkyistä kiristykseen ja valeasuista väärentämiseen. Opiskelijoiden edistymistä valvotaan ja raportoidaan tarkasti:</p><p><i>"Hän on omaksunut McMastersin metodiikan, muovannut sen persoonaansa ja tavoitteisiinsa sopivaksi ja keskittynyt ihailtavalla tarmolla päämääränsä saavuttamiseen."</i></p><p><b>Kirjassa seurataan</b> erään kurssin etenemistä aina osallistujien lopputyöhön saakka. Arvaatte varmasti, mikä on lopputyönä. Erityisesti tarkkaillaan Cliff Iversonia, jonka päiväkirjaa pääsemme myös lukemaan, ja hänen pomonsa, inhan Fiedlerin, murhan suunnittelua aina toteutusvaiheeseen asti. Kieltämättä Iversonilla vaikuttaa olevan hankkeelleen vankat perusteet, mutta asia tietysti mutkistuu. Onnistuuko Cliff kurssikavereineen suorittamaan lopputyönsä suunnitellusti? </p><p><b>Herkullinen tietokirjamainen </b>ote pysyy tiukasti kirjan alusta loppuun. Raportteineen, päiväkirjaosuuksineen ja lyhyine lukuineen se on helppo ja vaihteleva luettava. Nokkelat murhajuonet yllättävät, vaikka hieman kikkailun makuisesti. Ja loppupuolella, ennen suurta finaalia, aloin väsyä - opas on turhankin pitkä, 480-sivuinen. Viihdyttävä idea ja kelpo toteutus silti komeine kansineen ja sujuvine suomennoksineen. Sopii mainiosti pomoharmitustilanteeseen. </p><p></p><h3 style="text-align: left;"><br />Rupert Holmes: Näin murhaat pomosi. McMastersin murhaopas osa 1. <i>(Murder Your Employer. The McMasters Guide to Homicide.)</i> Bazar 2023. Suomennos Elina Salonen. Kansi Nic Oxby. </h3><br /><p></p><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHnMEFxfHTYIMtBu_hPFPx6_skBXBWqP6qIOIteqMPanIngnXBEuGSW1LRHa2wG0a4OptsjhHTGmQ_EevQio7OD-rYYSlfB7IyxVm3rJ8Ci0PZ2IEkS5LQZIlodUbGJ8qb3hf8aPMmiJeX0Ei5-MpsbWy6M69mhQ0G6Z4pkacXMYdYEaceGsXtpTDPefdc/s2560/kehnonpomot.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1753" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHnMEFxfHTYIMtBu_hPFPx6_skBXBWqP6qIOIteqMPanIngnXBEuGSW1LRHa2wG0a4OptsjhHTGmQ_EevQio7OD-rYYSlfB7IyxVm3rJ8Ci0PZ2IEkS5LQZIlodUbGJ8qb3hf8aPMmiJeX0Ei5-MpsbWy6M69mhQ0G6Z4pkacXMYdYEaceGsXtpTDPefdc/s320/kehnonpomot.jpg" width="219" /></a></b></div><b>Edellinen kirja </b>toi mieleeni oikean tietokirjan ja Thomas Eriksonin, joka singahti kuuluisuuteen <i>Idiootit ympärillämme </i>-kirjallaan vuonna 2014. Hän esitteli värimallin, jonka mukaan ihmiset voi luokitella neljään ryhmään persoonallisuuden mukaan ja siten oppia ymmärtämään paremmin erilaisia käyttäytymisen eli viestinnän tapoja. Sietämään jopa työkavereita ja pomoja, vaikka he vaikuttaisivat vain raivostuttavilta. <p></p><p><b>Tuskin oli </b>toimistotyöpaikkaa, jossa ei olisi värejä mietitty sen jälkeen, ainakin omaa väriä (olen sininen), kenties siitä on ollut hyötyäkin. Vähintään se toi oivalluksen siitä, ettei hankala ihminen ehkä tahallaan ärsytä, vaan toimii vain parhaalla omalla tavallaan. </p><p><i><b>Kehnot pomot</b> ympärillämme </i>- <i>Miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa?</i> oli sarjaksi kasvaneen kirjaidean kolmas teos, joka johdattaa ymmärtämään erilaisia persoonia johtajina. Tai ainakin sietämään, jotta ei tarvitse turvautua McMastersiin. Pomoille siinä on osio nimeltä <i>Laiskat alaiset - Miksi jotkut työntekijät eivät tunnu saavan mitään aikaiseksi.</i></p><p><i>"Koska johtaminen on viestintää, on helppo ymmärtää miten asiat voivat mennä pieleen, jos esimies ei ymmärrä näistä asioista mitään. Ja johtajilta, jotka kulkevat vain omia polkujaan miettimättä, millaisia nuo polut ovat, menee jotain olennaista ohi. Esimieheltä on sinisilmäistä ja joskus suorastaan tyhmää olla käsittelemättä työntekijöidensä eroavaisuuksia. Se kuuluu keskeisesti johtamiseen, ja jos esimies ei siihen ryhdy, hän ei välttämättä ole oikealla paikalla."</i></p><p><b>Aika on </b>ajanut esimies-termin ohi, nykyisin käytettäisiin sanaa esihenkilö. Ehkä se päivitetään tuleviin painoksiin, jos niitä tehdään. Muuten sisältö on ajankestävää peruskäsitteineen ekstro- ja introverteistä ja työelämän haasteista.</p><p><b>Onneksi olen</b> saanut koko työurani saanut nauttia erinomaisista pomoista, koska olen itse heidät (työpaikan) valinnut - tosin joskus organisaatio on muuttunut äkkiä niin, että esihenkilöksi on tullut joku yllätys, mutta niistä tilanteista onneksi on päässyt nopeasti, jos se on tuntunut tarpeelliselta.</p><p><b>Viihdyttävää ja </b>vetäväksi muotoiltua luettavaa tämäkin, eikä tee pahaa miettiä perustavanlaatuisia eroja ihmisten välillä. Tai kerrata, jos asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. Tietenkin kirja yksinkertaistaa rankasti monimutkaisia psykologisia kuvioita, mutta perusidea on selvä. Kaikki, mikä edistää kanssakäymistä, on mielestäni hyvästä, niin hyvinvoinnille kuin työn sujumiselle.</p><p><b>Muualla:</b> Samaa mieltä oli Lily-blogisti <a href="https://www.lily.fi/blogit/out-office/kehnot-pomot-ymparillani/" target="_blank">Out of office.</a> </p><h3 style="text-align: left;">Thomas Erikson: Kehnot pomot ympärilläni. Atena 2019. Suomennos Tiina Ohinmaa. Graafinen suunnittelu Anders Timrén.</h3><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-22215872103848890912024-01-23T21:35:00.004+02:002024-01-23T21:46:11.497+02:00Linda Segtnan: Kahdeksas huone<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimclkTKCN4AALN6WVEDBSnis9X6r70AXZ72WMTgOqYuoZJGxYpX_lIeemckoW1e7qDAz7CzxEn5cwN3E9UaDmKvlKwYhpIJ_tgzgXmClmQqpu7Ej1xZFdDubfKuff6Ev3dnFBfDh_hgckJEunKgElvKC_iMVhyphenhyphenX8h6NuGaDuUBdX0CaQnHDbjzQVpTmlHh/s2610/9789512435401_Kahdeksas_huone_kovakantinen.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2610" data-original-width="1653" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimclkTKCN4AALN6WVEDBSnis9X6r70AXZ72WMTgOqYuoZJGxYpX_lIeemckoW1e7qDAz7CzxEn5cwN3E9UaDmKvlKwYhpIJ_tgzgXmClmQqpu7Ej1xZFdDubfKuff6Ev3dnFBfDh_hgckJEunKgElvKC_iMVhyphenhyphenX8h6NuGaDuUBdX0CaQnHDbjzQVpTmlHh/s320/9789512435401_Kahdeksas_huone_kovakantinen.jpg" width="203" /></a></div><b>Yli 70 vuotta </b>sitten katosi pieni tyttö Ruotsin Skånessa. Hänet löydettiin metsästä murhattuna. En tiennyt, että kyse oli tositapauksesta, kun otin kirjan mukaan kirjastosta. Kuvittelin normidekkariksi, sillä true crime harvoin houkuttaa. <p></p><p><b>Mutta tämä</b> kirja koukutti kummasti. Se on kirjoitettu kohdettaan kunnioittavasti ja hienon nostalgisesti, mutta yhdistettynä kirjailijan omaan nykyisyyteen. Kerrankin se onnistuu hienosti, olen nähnyt liikaa kehnonpuoleisia yrityksiä vastaavasta. Arvelen niiden syntyvän trendistä, jossa mennään "ihmisen kautta", uutismedioita myöten. On "annettava itsestään", tuoda mukaan "henkilökohtaista näkökulmaa" ja niin edelleen. Se ei toimi, jos annettavaa ei ole, tai sitä ei osata tehdä kiinnostavasti. Tässä mennään monen todellisen ihmisen kautta, mutta siten, että teksti toimii ja vie mukaansa. </p><p><b>Kirjailija-Linda </b>näkee kirjastossa lehtiarkistoa selatessaan vuosikymmenien takaisen murhauutisen. 9-vuotias Birgitta murhattiin vuonna 1948.</p><p><i>"Samin syntymän jälkeen minun on ollut entistä vaikeampi sietää lasten kaltoinkohtelua, kuten vanhemmaksi tulleille usein käy. Yleensä kartan näitä juttuja, mutta jokin tytön katseessa saa minut janoamaan lisää tietoa." --- "Tuttuuden tunne ja lamauttava pelko."</i></p><p><b>Lindalla on</b> kaksi pientä lasta, Sam ja vauva Vivi, sekä rakastava puoliso. Hän on riittävän turvallisessa paikassa omassa elämässään (tulkitsen) ja uppoaa Birgitan tapaukseen yhä syvemmälle. Linda käy ruumiin löytöpaikalla, ja kaksi vartijaa sattuu paikalle. </p><p><i>"Kerron kirjoittavani kirjaa vanhasta murhatapauksesta ja osoitan ojaa. - Tämä on murhapaikka. </i></p><p><i>He eivät ole kuulleet murhasta ja haluavat tietää lisää. En paljasta heille juuri mitään. </i></p><p><i>- Kummitteleeko täällä? toinen kysyy. Naurahdan väkinäisesti. - Enpä usko, minä vastaan."</i></p><p><b>Tarina on </b>traaginen, tietysti. Birgitan lisäksi hänen perheensä elämä oli pilalla. Erästä poikaa epäillään, ja hänen elämänsä oli pilalla. Ja hänen perheensä elämä. Heidän nyt ainakin, ja ties kuinka monen muun. Sotkuinen juttu ei ole meriitiksi myöskään aikansa lastenvalvojille tai muille viranomaisille, nyt jo kuolleita hekin. </p><p><b>Kirjailija miettii </b>kuollutta tyttöä pakkomielteisesti. Hän on kerännyt kaiken aineiston, jota on saatavissa, ja kysellyt sen perään, jota ei ole. Meneekö hän liian pitkälle, sillä hän tuntee saavansa jotenkin oudosti yhteyden Birgittaan? Lukijaa alkaa huolestuttaa: meneekö pilalle vielä lisää elämiä? Kanavoiko hän omaa pelkoaan lastensa puolesta - sillä sellaiseksi hänen toimensa tulkitsen - ihan terveellä tavalla? </p><p><i>"Murha syö minua. En voi hyvin. Mutta en jaksa selittää sitä. Hän ei pysty kuitenkaan auttamaan minua. Olen jo jumissa."</i></p><p><b>Erinomaisen onnistunut </b>esikoisteos, jonka tyyli on persoonallinen ja kumman kiehtova, aihe koskettava (ja vähän kammottava) ja kokonaisuus eheä. Jos haluaa välttää negatiiviset pikkulapsiarjen kuvaukset, tähän ei kannata tarttua. Tai ainakin on luettava vaikkapa Juha Itkosen <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/04/juha-itkonen-teoriani-perheesta.html" target="_blank"><i>Teoriani perheestä</i></a> vastalääkkeeksi. </p><p><b>Kenelle: </b>Nuoren kirjailijaäidin elämästä uteliaille, jaksamishaasteista kiinnostuneille, lastensa puolesta pelkääville, tosielämän rikostarinoita miettiville. <br /></p><h3 style="text-align: left;">Linda Segtnan: Kahdeksas huone. <i>(Åttonde huset. Till åminnelse av en flicka.)</i> Gummerus 2023. Suomennos Anna Heroja. </h3>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-72842601196053149682024-01-21T14:22:00.002+02:002024-01-27T17:01:35.266+02:00Mönkkönen, Tapani, Kokkonen: Arvoa ja arvottomuutta<p><i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpFejlXwWiwMeV8i4zstWI4YX0jLz2B5n9XvxdqbJRnlTF6JopCw1GbUhYYGEo730eVDicd1Rkw73oGjxJPcVGAFjEg19KOkLmrzp4MPEB4ZV3aNDqGOCVH2t1S-sRnhSaPffyeVQbMlHUC1JQlWqEc6dDtBLY7slNuJYKk02y2FQaheARo9Ylwr2Uns-A/s732/Arvoaja.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="732" data-original-width="495" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpFejlXwWiwMeV8i4zstWI4YX0jLz2B5n9XvxdqbJRnlTF6JopCw1GbUhYYGEo730eVDicd1Rkw73oGjxJPcVGAFjEg19KOkLmrzp4MPEB4ZV3aNDqGOCVH2t1S-sRnhSaPffyeVQbMlHUC1JQlWqEc6dDtBLY7slNuJYKk02y2FQaheARo9Ylwr2Uns-A/s320/Arvoaja.jpg" width="216" /></a></i></div><i>"Yhteiskuntatieteilijät ovat jo pidempään kantaneet huolta sosiaalisen elämän pirstoutumisesta ja muuttumisesta jokaisen henkilökohtaiseksi minäprojektiksi, jossa kukin joutuu niin sanotusti luomaan itse itsensä ja hyvän elämänsä ilman, että oma elämä kytkeytyisi johonkin suureen yhteiseen tarinaan, jonka kautta voisi ymmärtää sekä itseään että maailmaa. </i><p></p><p><b>Kirjan laatineet</b> tutkijat sanovat kantavansa huolta siitä, että suoritteiden mittaaminen ja tehokkuuden arviointi ovat syrjäyttämässä ihmisen arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemuksen. Heidän mukaansa yhteisöllisyys on ihmisyyden perusta, ja tutkimuksessa avataan näkökulmaa, että ihmiset eivät kuitenkaan ole niin irrallaan toisistaan kuin usein annetaan ymmärtää. </p><p><b>Järkeenkäypää ja </b>tärkeä, ajankohtainen aihe monin tavoin. Perustelen: mielenterveysongelmien määrä on räjähtänyt etenkin nuorilla - ehkä myös havainnointi on tarkempaa ja haasteista puhutaan entistä enemmän, mutta ilmiö on todellinen ja näkyy yhteiskunnassa. Niin kouluissa kuin työelämässä koetaan osattomuutta, näkymättömäksi jäämistä, mikä aiheuttaa ongelmia ja negatiivista käyttäytymistä. Niin sanottujen pehmeiden arvojen unohtaminen näyttää siis vahvasti aiheuttavan ongelmia myös "kovalle" eli taloudelliselle, aikaansaavalle ja menestyvälle, bisneksessä sanottaisiin kilpailukykyiselle, puolelle. </p><p><b>Hienoa siis,</b> että asiaa tutkitaan usealta kantilta. Kirja perustuu haastatteluaineistoon, joka kerättiin juuri ennen pandemiaa. Mikä on minusta onnenpotku tutkimuksen kannalta, näin poikkeusolot eivät vääristä kokemusta. Haastatelluilta kysyttiin, missä tilanteissa he ovat kokeneet arvokkuutta ja merkityksellisyyttä, ja päinvastoin: missä tilanteissa niitä on loukattu. Tutkijat ovat tulkinneet vastauksia kuvaamallaan metodilla ja esittävät johtopäätökset ja suosituksensa siitä, miten yhteiskunta ja ihmiset itse voivat edistää toistensa arvon tunnetta, mikä luo hyvää ja merkityksellistä elämää. </p><p><b>Johtopäätöksiä en</b> toista tarkemmin, mutta yhteisöllisyys on ydintekijä. Nähdäänkö ihminen, onko hänellä sosiaalista paikkaa ja miten häntä kohdellaan, kokeeko hän olevansa osa jostain? Perustarpeiden tyydyttymisen lisäksi ne ovat seikkoja, jotka kiinnittävät ihmisen elämään, ajattelen tutkijoiden tavoin. He puhuvat elämänhorisontista, näkymästä, joka "<i>antaa elämälle sekä ajallisen että sosiaalisen kehyksen... Ihminen kokee merkityksettömyyttä, jos mitään ei näy edessä eikä itseä voi oikein sijoittaa mihinkään kontekstiin."</i> Näin se varmasti on. Horisontti muuttuu vuosien mittaan, mutta sellainen tarvitaan. <i>"Asioiden kulun ennakointi mielikuvissa kuuluu keskeisenä osana jokaisen ihmisen arkeen."</i> Entä jos horisontti häipyy näkyvistä tai se on itselle tai muille haitallinen? </p><p><b>Pienessä kirjassa</b> on paljon painavaa asiaa ja tärkeitä näkökulmia, tässä ajassa. Myös toiveikkuutta ja hyviä signaaleja: tekijät kertovat muiden tutkijoiden näkemyksistä, joiden mukaan <i>"tuulen suunta olisi kääntymässä"</i> ja olisimme siirtymässä yksilökeskeisyydestä yhteisyyteen. Ainakin esimerkiksi Helsingin kouluissa tehdään paljon työtä osattomuuden tunteen vähentämiseksi, tiedän. Ehkä tuuli tosiaan on muuttumassa, ehkä ymmärrämme, että yhteisyys on ihmislajin ainoa ja ainutlaatuinen keino pärjätä. Toivoa sopii. </p><p><b>Kenelle: </b>Päättäjille niin julkisella kuin yksityisellä puolella, kasvatuksen ja koulutuksen suunnittelijoille, kaikille ihmisläheistä työtä tekeville ja heidän esihenkilöilleen. </p><p><b>Muualla: </b><a href="https://www.helsinginuutiset.fi/teemat/4361061" target="_blank">Helsingin Uutiset</a> kertoi aiheesta ja tutkimuksesta. <a href="https://antilaheli.wordpress.com/2023/12/01/kun-tulen-kuulluksi-ja-nahdyksi/" target="_blank">Heli Antila</a> kertoi tehneensä kirjasta neljän aanelosen verran muistiinpanoja. Kirja on saatavissa myös e-kirjana. </p><p><br /></p><h3 style="text-align: left;">Kaarina Mönkkönen, Annukka Tapani, Tapani Kokkonen: Arvoa ja arvottomuutta. Arvokkuuden ja merkityksellisyyden kokemukset hyvän elämän perustana. Gaudeamus 2023. Kansi Satu Kontinen.</h3><p></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-86182285676250786122024-01-17T22:12:00.000+02:002024-01-17T22:12:24.227+02:00Aino Pajukangas: Suunnannäyttäjät<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqAtJJ1n4Xu9GSAHkZKDVdG6bDXb1_zeIzB7rxj6E291CbCAzPS1TRBLiwuQvRuE7-X-4OB5IlWlFOd8dRMM_UdHAZOabmuWGyRZRF3SxMQ3-yerg9ppUybe0X4aPFz0VddQD4mqKex5-N1iV7zOh4SaExtKtA1Y5swMH5IRQ3aSLUGYIVWICsnMi_hGg0/s2539/aino-pajukangas-suunnannayttajat-into-kustannus-kirja.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2539" data-original-width="1760" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqAtJJ1n4Xu9GSAHkZKDVdG6bDXb1_zeIzB7rxj6E291CbCAzPS1TRBLiwuQvRuE7-X-4OB5IlWlFOd8dRMM_UdHAZOabmuWGyRZRF3SxMQ3-yerg9ppUybe0X4aPFz0VddQD4mqKex5-N1iV7zOh4SaExtKtA1Y5swMH5IRQ3aSLUGYIVWICsnMi_hGg0/s320/aino-pajukangas-suunnannayttajat-into-kustannus-kirja.jpg" width="222" /></a></div><b>Tiesin tekijän </b>aikaansaavaksi viestinnän ammattilaiseksi, mutta silti yllätyin: nyt Aino Pajukangas on kirjoittanut tietokirjan. Erittäin luonteva jatkumo hänen urallaan, totean heti perään. Aino on tehnyt viestintää ja konsultoinut siinä yrityksiä jo pitkään. Osuvalla kynällä, ideoillaan ja somellaan hän on koonnut vakaan seuraajajoukon ja vaikutuspiirin, jossa olen ilolla mukana. <p></p><p><b>Kirja syntyi </b>ajatuksesta pohtia ajatusjohtajuutta. Kovin bisnesmäinen termi, jonka hän onneksi vaihtoi suunnan näyttämiseen. Keitä ovat ne henkilöt, joita seuraamme laumana heidän asiantuntemuksensa ansiosta, ja ennen kaikkea, miten he ovat nousseet siihen asemaan? Henkilöksi, jota kysytään oman alansa asioissa mediaan ja tapahtumiin sanomaan painavan sanansa. Mikä luo luottamuksen ja miten suunnannäyttäjän asemaan pyrkivän kannattaisi toimia? </p><p><b>Tätä kirjassa </b>tutkitaan 20 haastattelun kautta. Haastatelluilla on someseuraajia 15 000:sta 23 miljoonaan per haastateltava, yleisimmin määrä liikkuu noin 30 000 - 40 000 seuraajassa. </p><p><b>Haastateltujen lista </b>on vaikuttava. Kirjo on laaja tradenomista elokuvaohjaajaan, siivoojasta psykoterapeuttiin, kirjailijasta ICT-asiantuntijaan, filosofista ravintoloitsijaan, rap-artistista asuntomyyjään, lääkäristä taiteilijaan. Onpa joukossa mukana ammattisomettajakin, samoin liikkeenjohdon konsultti. Kun hämmästelin kirjailijalle hienoa saalista, hän kertoi, ettei haastateltavia ollut vaikea saada mukaan: kun kyse on ammattiosaamisesta ja asiallisesta lähestymisestä, ihmiset ovat lähtökohtaisesti mielellään mukana ja esillä, onhan se nykyisin myös osa heidän työtään ja brändiään.</p><p><b>Älyttömän - tai </b>pitäisikö tässä kohtaa sanoa älyllisen - kiinnostavaa! Nyt ei puhuta kohuista tai julkkistyrkyistä, vaan aidosti ammattilaisista, jotka ovat nousseet vaikuttajan asemaansa työnsä ja osaamisensa ansiosta. Eivät siksi, että he olisivat ensisijaisesti tavoitelleet somenäkyvyyttä tai kuuluisuutta, ehkä ammattisomettajaa lukuunottamatta (jolla on oma osaamisensa). Heillä on oikeasti tietoa ja sanottavaa, ja ihmiset ovat sen huomanneet. Mitä he kertovat kokemuksistaan suunnannäyttäjänä niin pahassa kuin hyvässä, se kiinnostaa. Haastatellut jakavat vinkkejä ja kokemuksia, joista uskon olevan monelle hyötyä. </p><p><b>Sain tietoa</b> ja koin myös ällistyksen hetkiä. Tiesitkö, että Suomen kansainvälisesti tunnetuin YouTube-kanava perustuu ideaan, jossa videolla puristetaan hydrauliikkapuristimella erilaisia esineitä? Lauri Vuohensillalla on noin 23 miljoonaa seuraajaa. En tiennyt. </p><p><b>Yhdistävä tekijä</b> osaamisen lisäksi ovat muutamat asiat, jotka vaikuttavat monen kohdalla toistuvan. Kuten sen painotus, että somessa (netissä ja muuallakin) on puhuttava tietoa, jolle on perusteet. Ei nopeita tarkistamattomia heittoja, ei väitteitä, joiden taustalle ei löydy faktaa. Kuulostaako kuivalta? Minusta ei, vaan luotettavalta ja yhdeltä suunnannäyttäjyyden aseman tärkeältä perusteelta.</p><p><b>Toisaalta kehotetaan</b> myös olemaan oma itsensä ja tuomaan julki myös henkilökohtaista puolta, mutta erittäin harkitusti. Mielipiteitä saa vaihtaa tiedon kertyessä, mutta on tärkeää ottaa kantaa asioihin ja muistaa, ettei kaikkia voi miellyttää. Joku sanoo, että räväkkäkin mielipide on parempi kuin ei mielipidettä - ymmärrettävää erityisesti silloin, kun tavoite on mahdollisimman laaja lukijakunta, mutta on hyvä muistaa myös se, ettei tämä ole kaikkien tavoite, eikä raha. (Etenkin jälkimmäinen on kirjasomettajan helppo ymmärtää.) Kirjoittaja sanoo:<br /><br /><i>"Miksi osaajan sitten kannattaisi nähdä vaivaa tullakseen tunnetuksi, jos raha on epäolennaista? Tärkein syy on se, että tunnettu ihminen saa äänensä kuuluviin ja pystyy näin vaikuttamaan alaansa sekä koko yhteiskuntaan. Asiantuntijalla on velvollisuus käyttää asiantuntemustaan eikä pitää tietojaan piilossa. Some ja perinteinen media ovat merkittävä osa yhteiskuntaa: ne muokkaavat ihmisten käsityksiä eri asioista ja ihmisistä. Maailma ei muutu vaikenemalla."</i></p><p><b>Kirjan luvut </b>ovat napakoita, nopeita ja sujuvia lukea. Faktat haastateltavasta (ammatti, koulutus, seuraajamäärät) sekä tämän vinkit (tämä on tosi kiinnostava osa!) lukijalle on esitetty silmäiltävissä laatikoissa luvun alussa ja lopussa: nämä helpottavat hahmottamista ja etsimistä paljon. Sisällysluettelo on myös kattava, samoin lähdelista haastateltujen tuotannosta. </p><p><b>Ammattimaisesti rakennettu </b>ja toteutettu tietokirja aiheesta, joka kiinnostaa minua niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisesti. Kirja tuskin kestää aikaa sukupolvien ajan, sillä nykyisten vaikuttajien nimet jäävät unholaan nopeasti, ja niin somen kuin vaikuttajuuden käytännöt ja kriteerit muuttuvat vielä nopeammin. </p><p><b>Mutta tähän</b> hetkeen ja seuraaviin vuosiin se on mainio opas heille, jotka pohtivat asiantuntijuutensa esiintuomista somessa hyötyineen ja haittoineen, heitä konsultoiville sekä sosiaalisen median vaikutusta ja toimivuutta tarkkaileville. Ja tietenkin kaikille tiedonhaluisille ja muille ajan ilmiöistä uteliaille. Erityisen must-luettavaa someviestinnässä työkseen toimiville. </p><p><b>Haastateltavat kirjan esitysjärjestyksessä: </b>Jenni Puoliväli-Oksala, Emilia Kujala, Mona Bling, Dome Karukoski, Lauri Vuohensilta, Henri Alén, Petteri Järvinen, Jenni Rotonen, Sari Aalto, Katleena Kortesuo, Juha Hulmi, Martin Paasi, Mika D. Rubinovitsch, Anni Marttinen, Mikko Hyppönen, Andrei Koivumäki, Frank Martela, Karri Paleface Miettinen, Auri Kananen, Pauli Ohukainen. </p><h3 style="text-align: left;">Aino Pajukangas: Suunnannäyttäjät. Into 2023. Kansi Emma Kyytsönen.</h3><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-85202146604603389792024-01-12T21:29:00.003+02:002024-01-12T21:29:34.483+02:00Sofi Oksanen: Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitFyXeC6mp_jKlDjfZPNipfrY56UFhhav2SLL36y2JAmEN7Vdpwm_buprPI1-O5qEsJJeqoOJmzhHFi5yInSV6I-tPesivmyimyprAmAoNaxO73Gg7usMQkogg_2xjl43zeGJh-ZRmGIq-D9f5IPVKj_3Lwl3fMnepM0SL7FtBII_NPJZEUMFnAadmKrUR/s2048/SamaanVirtaan-scaled.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1283" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitFyXeC6mp_jKlDjfZPNipfrY56UFhhav2SLL36y2JAmEN7Vdpwm_buprPI1-O5qEsJJeqoOJmzhHFi5yInSV6I-tPesivmyimyprAmAoNaxO73Gg7usMQkogg_2xjl43zeGJh-ZRmGIq-D9f5IPVKj_3Lwl3fMnepM0SL7FtBII_NPJZEUMFnAadmKrUR/s320/SamaanVirtaan-scaled.jpg" width="200" /></a></div><b>Tietokirjojen tammikuuni </b>alkoi hitaasti bloggausten kannalta, kun työ vie kaiken ajan ja energian. Mutta olen lukenut! Venäläisestä ajattelua ja maailmankuvaa ovat viime aikoina avanneet useat teokset, mutta vieläkin sitä on vaikea ymmärtää: mikseivät venäläiset itse tee loppua väkivallasta, elintasonsa kurjistajista ja johdon valheista, jotka he hyvin valheiksi tietävät? <p></p><p><b>Sofi Oksanen</b> selittää asiaa täräyttävän ytimekkäästi, viileän asiallisesti ja viiltävän terävästi. Kirja lähtee naisten asemasta ja sen perinteestä itänaapurissamme. <i>"Jos mies ei lyö, ei rakasta."</i> Kun tähän vuosisataiseen käytäntöön yhdistetään sota ja sen tehokkaimmat tuhoamiskeinot, puhutaan seksuaaliväkivallasta ja sotilaiden tekemistä raiskauksista. Ne ovat ikivanha sotimisen keino, jolla murennetaan vastustajan yhtenäisyyttä, perheiden yhteenkuuluvuutta ja mielenterveyttä sekä suvunjatkamista - yhteiskunnan perusteita. Kirjan takakansi sanoo Venäjän sodan Ukrainassa olevan sodan myös tasa-arvoa vastaan. Se on kylmä totuus. </p><p><b>Lisäksi keino</b> on halpa: koulutusta ei raiskaamiseen tarvita, joten sitä voivat tehdä nimenomaan sotilaat, jotka, kuten tiedämme, on pitkälti otettu alemmista yhteiskuntaluokista ja rikollisista. Viagrat ovat halvempia kuin ohjukset. Ja yllättävää kyllä, keino hyväksytään myös raiskaajien perheissä; vaimo saattaa jopa kehottaa hommiin. Kunhan hän saa tuliaisiksi ukrainalaisten naisten alusvaatteita. Tuntuu, että tämä on mielipuolista dystopiaa, mutta ei, luotan Sofiin. Hän jos kuka tuntee venäläisen mielenlaadun ja tavat, ja lähteet kirjassa ovat kattavat. Kyse ei siis ole vain mielipiteistä, vaan faktatiedosta.</p><p><i>"Venäjä on klassinen esimerkki patriarkaalisesti hallitusta autoritaarisesta valtiosta, jossa naisten oikeuksien rajoittaminen tapahtuu kaventamalla naisten oikeutta päättää omasta ruumiistaan, löysäämällä seksuaali- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvää lainsäädäntöä, estämällä naisten pääsy poliittisesti merkittäviin, rajaamalla naisten osallistumista julkiseen elämään ja vahvistamalla traditionaalisia sukupuolirooleja ja -hierarkioita, joissa nainen on aina miestä alempi." </i></p><p><b>Kun näistä perusteista </b>lähdetään, ei hyvää seuraa. Kirjailija esittää erinomaisen näkökulman sodista raportointiin. Hyökkäyksiä, ohjusiskuja, ammuttuja ja ammuksia sekä ruumiita ja amputoituja raajoja lasketaan, mutta raiskauksella tuhottujen naisten määriä ei. Ei edes raiskausten tai raiskaajien määriä, sillä niitä on lähes mahdoton selvittää nykykeinoin. Tilastoinnissa olisi todella kehittämisen varaa miehiseen raportointiin verrattuna, ja länsimaat ovat tässä vielä lapsenkengissä, toteaa kirja.</p><p><b>Raiskausten ottaminen</b> todellisten sotarikosten joukkoon raportoinnissa toisi myös naisten kokemukset esiin tasa-arvon nimissä ja ennen kaikkea myöntäisi niiden vakavuuden. Joka on varmasti usein pahempi, pitkäkestoisempi ja laajemmalle vaikuttavampi kuin vaikkapa yksittäisen raajan menettäminen - sen tuskaa väheksymättä. Naisen tekemä työ ja rooli on kuitenkin ratkaiseva yhteiskuntien kehityksessä, tai ainakin puolet siitä, parhaassa tapauksessa.</p><p><b>Fyysisen kärsimyksen,</b> elinikäisten vammojen ja jopa kuolemaan johtavien vaurioiden lisäksi raiskauksen aiheuttamaa henkistä tuskaa on vaikea raportoida, paitsi mielen sairauksina, mutta tämän näen koskevan myös miessotilaita, en niinkään tasa-arvoasiana. Tosin onko koskaan tutkittu kotirintaman naisien ja tyttöjen mielenterveyden tilaa sodan jäljiltä, meilläkään? En aidosti tiedä. Miehistä on tehty ansiokasta tutkimusta, kuten <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2014/01/murtuneet-mielet.html" target="_blank">Ville Kivimäki.</a></p><p><b>Venäläinen ajattelu </b>alkaa avautua, vaikka hitaasti. Historian opetuksen vääristely ja kansan valheellinen tarina, jota sitkeästi pidetään yllä, ovat nykyisin ehkä vahvimmillaan koskaan. Kansa on ainutlaatuinen, johtajat isän kaltaisia huolehtijoita, länsi on paha, mitä kuvataan sanoilla "fasisti" tai "natsi". Meillä niille on omat määritelmänsä, Venäjällä ne tarkoittavat maita ja henkilöitä, jotka kyseenalaistavat Venäjän imperiumin pyrkimykset. Oksanen herättelee niin, että kolahtaa. Miksi tosiaan emme ole nähneet yhtään elokuvaa, kirjaa tai sarjakuvaa, jossa itäiset alkuperäiskansat taistelevat valloittajaa vastaan - kuten lännen kanssa on. Kuitenkin idässä maiden valtaus väkivalloin on ollut yhtä laajaa ja veristä, emme vain ole halunneet nähdä sitä. </p><p><i>"Vaikka Venäjän erityislaatuisuuden myytti on säilynyt hengissä toista sataa vuotta, ikuinen se ei ole, ja muualla tapahtuneet muutokset ovat mahdollisia Venäjällä. Mikään maassa ei kuitenkaan voi muuttua niin kauan kuin Venäjän kansalaiset kuvittelevat olevansa olennaisesti jotain muuta kuin kukaan muu ja niin kauan kun he eivät usko, että muualla tapahtuneet muutokset voisivat olla mahdollisia Venäjällä."</i></p><p><b>Raju mutta </b>tärkeä kirja, joka on tiivis, reilun 200 sivun infopaketti. </p><p><b>Kenelle: </b>Niille, jotka haluavat tietää; niille, jotka pohtivat, miksi Venäjä toimii kuten se toimii ja niille, jotka haluavat nostaa naisten kokemukset miesten kokemusten rinnalle samanarvoisina.</p><p><b>Muualla: </b><a href="https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2023/12/sofi-oksanen-samaan-virtaan-asne.html" target="_blank">Kirjarouva </a>kuunteli kirjan, muttei pitänyt lukijasta, harmi. Oksasen kirjassa tulee esiin monia tapoja pitää yllä naisvihaa.sanoo<a href="https://leenalumi.blogspot.com/2023/11/sofi-oksanen-samaan-virtaan-putinin.html" target="_blank"> Leena Lumi.</a></p><h3 style="text-align: left;">Sofi Oksanen: Samaan virtaan. Like 2023. </h3><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-44333665036843064782024-01-06T21:38:00.011+02:002024-01-07T15:43:09.277+02:00Lukuvuosi 2023: yllättävän täysi<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVJD5d1kqv0u1eiYLwFAVKb2RWufCcnjJlJbaeXfnwIEmGWPRge2I2DHAaDig4jYfhUrUaRVirNYVleUpQ96tXqnbRfNc5Gma6le218kPigIvmr_5EpV1iYm0_B83f4ZFpw4dmZgp232Khh1dcsakb1nCMk4oFhthFHIDZebFT8KA338DQlP0I89DofkVD/s960/Arkikulta.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVJD5d1kqv0u1eiYLwFAVKb2RWufCcnjJlJbaeXfnwIEmGWPRge2I2DHAaDig4jYfhUrUaRVirNYVleUpQ96tXqnbRfNc5Gma6le218kPigIvmr_5EpV1iYm0_B83f4ZFpw4dmZgp232Khh1dcsakb1nCMk4oFhthFHIDZebFT8KA338DQlP0I89DofkVD/s320/Arkikulta.jpg" width="240" /></a></div><b>Niin monena</b> vuonna <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/p/vuosikoosteet.html" target="_blank">olen raportoinut</a> lukemieni kirjojen määriä, että tajuan laskennan turhaksi ja voin vetää yleistyksen. Viimeisten kymmenen vuoden keskiarvo on selvä. Olen ihminen, joka lukee 165 kirjaa vuodessa. Plus miinus viisi, tuossa luvussa määrä aina keikkuu työ- tai muista elämäntilanteista riippumatta. <p></p><p><b>Vuonna 2023</b> niistä oli tietokirjoja 11, muistelmia tai elämäkertoja 17, kolme esseekirjaa ja kolme runokirjaa, loput fiktiota. Ensimmäinen vuosineljännes toi monta herkkua, kuten Joonatan Tolan <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/01/joonatan-tola-hullut-ihanat-linnut.html" target="_blank">Hullut ihanat linnut</a>,</i> Anna Eklundin <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/01/anna-englund-lautapalttoo.html" target="_blank"><i>Lautapalttoon</i></a>, Heidi Airaksisen <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/02/heidi-airaksinen-maa-jota-ei-ole.html" target="_blank"><i>Maa jota ei ol</i>e</a> -kirjan ja <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/03/alex-schulman-kiirehdi-rakkain.html" target="_blank">Alex Schulmania</a>, joka on niitä kirjailijoilta, joilta on luettava kaikki, aiheesta riippumatta. Sellainen on myös <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/03/karl-ove-knausgard-ikuisuuden-sudet.html" target="_blank">Karl-Ove Knausgård</a>. </p><p><b>Toisella neljänneksellä </b>moni luottokirjailija iski pöytään ehkä parhaintaan koskaan, kuten Anne Vuori-Kemilän <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/06/anne-vuori-kemila-maahan-viilletty-raja.html" target="_blank">Maahan viilletty raja</a>. Tietopuolella vaikuttivat Elina Hirvonen <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/04/elina-hirvonen-katri-helena-laulaja.html" target="_blank">Katri-Helena-kirjallaan</a> ja Juha Itkosen <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/04/juha-itkonen-teoriani-perheesta.html" target="_blank"><i>Teoriani perheestä</i>,</a> esikoiskirjailijana debytoi hienosti <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/04/tuomas-aitonurmi-ruumiin-ylittava-aani.html" target="_blank">Tuomas Aitonurmi</a>. Spefissä täräyttivät <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/04/mia-myllymaki-huomistarhuri.html" target="_blank">Mia Myllymäki</a> ja <a href="https://kirjaluotsi.fi/anni-kuu-nupponen-sydanmeri/" target="_blank">Anni Nupponen</a>. Käännetyissä Orhan Pamukin <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/05/orhan-pamuk-ruttoyot.html" target="_blank"><i>Ruttoyöt</i></a> lumosi, samoin Pierre Lemaitren <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/06/pierre-lemaitre-loistavat-vuodet.html" target="_blank">Loistavat vuodet.</a></i> </p><p><b>Kolmas neljännes</b> toi historiaa. Benjamin Labatut ja <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/08/benjamin-labatut-maailman-kauhea-vihreys.html" target="_blank">Maailman kauhea vihreys</a></i> yhdistyi Oppenheimer-elokuvan aiheisiin, Paula Havaste aloitti uuden kiinnostavan sarjan, samoin uudet tekijät Silja-Elisa Laitonen ja Karin Collins. Kjell Westö jatkoi westömäisen viehättävää tyyliään <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/09/kjell-westo-molly-henry-romaani.html" target="_blank"><i>Mollylla ja Henryllä</i></a>. </p><p><b>Josta päästään</b> jo kirjamessukauteen ja lukuisiin palkintoehdokkaisiin, enkä niitä kertaa tässä, paitsi syksyn sadosta mainitsen <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/11/uutuuksia-maarit-verronen-aino.html" target="_blank">Aino Vähäpesolan ja Maarit Verrosen, </a>joiden töistä pidin paljon, jälleen. Suurenmoinen epävire voitti Kalevi Jäntin palkinnon! Messuista lisään yhden Helsingin kirjamessujen virallisen kuvan, johon huomasin päässeeni ohjelmajohtaja Villen vieressä. Kuva Emmi Kähkönen.<br /><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyjN3QbBiyd3Gsp7YqLyabeioRB3xnsd5roPibHnNJCDK1NG3WdMrRg6gpH2n74hM9NgeUcYiiBRJFU4-JtLzQudGliquD-qreKLaHjgEVv_LHDYbAvsLyt2CBBfsuAbyu7HIty-iOfZzPqVEYjLIT6ARW5M7TQUJbpSYG2xOJvt9Jd_B9kzzn_XZT8_PS/s2048/HelsinginKirjamessut2023-27%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="2048" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyjN3QbBiyd3Gsp7YqLyabeioRB3xnsd5roPibHnNJCDK1NG3WdMrRg6gpH2n74hM9NgeUcYiiBRJFU4-JtLzQudGliquD-qreKLaHjgEVv_LHDYbAvsLyt2CBBfsuAbyu7HIty-iOfZzPqVEYjLIT6ARW5M7TQUJbpSYG2xOJvt9Jd_B9kzzn_XZT8_PS/s320/HelsinginKirjamessut2023-27%20(1).jpg" width="320" /></a><br /><br /></div><p><b>Teatterissa vuoden </b>ehdoton kohokohta oli Helsingin kaupunginteatterin <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/08/helsingin-kaupunginteatteri-pieni.html" style="font-style: italic;" target="_blank">Pieni merenneito</a><i>,</i> joka sai kauneudellaan katsojan silmät kyyneltymään ja sanat katoamaan. </p><p><b>Kirjatapahtumiin osallistuin</b> messuilla <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/10/turun-kirjamessut-2023-lauantai.html" target="_blank">Turussa</a> ja <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/10/helsingin-kirjamessut-2023-teemoja-ja.html" target="_blank">Helsingissä</a>. Kuopiossa kävin Marko Kilven Rokkia ja rikoksia -illassa, mainio täsmäisku dekkarifaneille. Saimme kuulla Markon lisäksi kuuden huippudekkaristin ajatuksia ja asioita dekkarigenrestä hyvän ruuan äärellä. Tästä voisi kasvaa entisten Dekkarifestareiden korvaaja eräillä säädöillä ja suuremmalla panostuksella taustavoimina. Ideoita syntyi! <br /></p><p><b>Esimerkiksi kustantamojen</b> yhteinen hanke: vaikka verisesti (genreen sopivasti) kilpaillaan, yhteinen tapahtuma ei veisi hurjasti yhden resursseja mutta edistäisi alaa. Alueellisesta painotuksesta puhumattakaan, vaikkapa Kirjakantti- ja/tai Savonia-palkintoyhteistyöllä, yritys-, kaupunki- tai maakuntatason osallistamisella. Isompi tapahtuma saattaisi kerätä kävijöitä muualtakin, ja "kaikillahan" on Savon seudulla sukua tai tuttuja, joita voisi samalla käydä moikkaamassa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWaXJgJA39ofGq_TTGJ-3QV57zx_UX93oIbjZ8qSWzB3ig77QZhTslTaBYIQiNrnOqYmjNZJBOo9m9Jb3xf5EhMLahXgpuxwPdvO_gIMLprcMpSGwIYHGnLQa9yOLNaMUiMb_iRR0XimleeycPxRl-9HxUEapHs8vxbKlMoHAidrGx0WjmTq7nwZr4mAPC/s1440/rokkia.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWaXJgJA39ofGq_TTGJ-3QV57zx_UX93oIbjZ8qSWzB3ig77QZhTslTaBYIQiNrnOqYmjNZJBOo9m9Jb3xf5EhMLahXgpuxwPdvO_gIMLprcMpSGwIYHGnLQa9yOLNaMUiMb_iRR0XimleeycPxRl-9HxUEapHs8vxbKlMoHAidrGx0WjmTq7nwZr4mAPC/s320/rokkia.jpg" width="320" /></a></div><p></p><p><b>Suvusta ja</b> perheestä puheen ollen. Tein ulkomaille reissun tässä porukassa keväällä Amsterdamiin Vermeeriä ja muita taiteilijoita ihmettelemään - 8-vuotias matkalainen ei pitänyt kaupunkilomasta, hän lähtee kuulemma jatkossa vain rantalomalle, muut siedimme - ja syksyllä Veronaan ja Garda-järvelle. Halusin nähdä omin silmin, onko kyseinen järvimaisema yhtä kaunis kuin oma mökkijärvemme. Ei tietenkään ole, komea silti, ja reissu kolmen rakkaan 19-vuotiaan kanssa oli ihana. <br /><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4QtEQh_boPjwJlXht1gLmwhFZZdy7P2Lc1nqpUw4ypBwr0YnZ6w2gnie7-IUFPF821eblYztux7qFkwdXbkvj-ZceWliKvRVIvh2qu789qHeXiM6ZgnhnsUqxJ1arQrDd46CA2RpSYPXFRMrbhBd-pYwEvuExN03qW0gbBxqNBLEdkh0qGc_SLYficQki/s576/vermeer.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="576" data-original-width="576" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4QtEQh_boPjwJlXht1gLmwhFZZdy7P2Lc1nqpUw4ypBwr0YnZ6w2gnie7-IUFPF821eblYztux7qFkwdXbkvj-ZceWliKvRVIvh2qu789qHeXiM6ZgnhnsUqxJ1arQrDd46CA2RpSYPXFRMrbhBd-pYwEvuExN03qW0gbBxqNBLEdkh0qGc_SLYficQki/s320/vermeer.jpg" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdfZBAmQmVpcUv8mk_JGJ5MLbwaBNXIAxjTI5KHfQtwpYpe2sKGrfOm8qNZLw-zzaL0Cy7HBiId8qNZj3IJZoDEJ7fRaYsT2axxQOySpZbJ5nHB3mip1xc84YQAua6ezfA68VFMVQ8NdmlksaXdZPhfaOHoF9SzcwTi09NLt34KLMjfEjv4nvJtpxmlktJ/s4000/20230408_102504.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdfZBAmQmVpcUv8mk_JGJ5MLbwaBNXIAxjTI5KHfQtwpYpe2sKGrfOm8qNZLw-zzaL0Cy7HBiId8qNZj3IJZoDEJ7fRaYsT2axxQOySpZbJ5nHB3mip1xc84YQAua6ezfA68VFMVQ8NdmlksaXdZPhfaOHoF9SzcwTi09NLt34KLMjfEjv4nvJtpxmlktJ/s320/20230408_102504.jpg" width="240" /></a></div><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxmSdqfvMuQJMQcAae-l9Z1ePNtWWFgP8oBPIOJ1dw0wuA_yqZ5oS2iSBH4HO8brkcD5Ygbg9X1wDvpdcWM-AfYf4NciZbmEmjokFkQPe71Gq_DveswfuKttyaMjZik1r_zsIL07jH9cXWC0NpkKbfL0r2Ehz_dWgWuXBjMsPWXEykg_ilZQJ9YYRil3ep/s1440/378788070_6497610423625402_1574706196462609525_n.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxmSdqfvMuQJMQcAae-l9Z1ePNtWWFgP8oBPIOJ1dw0wuA_yqZ5oS2iSBH4HO8brkcD5Ygbg9X1wDvpdcWM-AfYf4NciZbmEmjokFkQPe71Gq_DveswfuKttyaMjZik1r_zsIL07jH9cXWC0NpkKbfL0r2Ehz_dWgWuXBjMsPWXEykg_ilZQJ9YYRil3ep/s320/378788070_6497610423625402_1574706196462609525_n.jpg" width="320" /></a></div><p></p><p><b><br /></b></p><p><b>Kannelmäessä <a href="https://tuijata.com/2022/08/22/kirjojen-kannelmaki-kirjarasteja-lahiomaastossa/" target="_blank">kirjakävelyt</a></b><a href="https://tuijata.com/2022/08/22/kirjojen-kannelmaki-kirjarasteja-lahiomaastossa/" target="_blank"> </a>jatkuivat, ja saimme mukaan myös kovan tason kirjailijavieraita. Tuija Takalan, yhden kirjailijan ja tapahtumajärjestäjän, lisäksiTuomas Aitonurmen ja Juha Itkosen. Kirjailijatapaamisia oli useita, kuten <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/12/katja-kettu-eraan-kissan-tutkimuksia.html" target="_blank">Katja Kettu</a> Malminkartanon kirjastossa, Juha Hurme ja Riikka Ala-Harja Kannelmäen kirjastossa, ja hurmaavat Westön veljekset (meillä on upeita vieraita ja tapahtumia Kanneltalossa!). Tuija toimi monessa haastattelijana, ja <a href="https://tuijata.com/2023/11/22/kirjailijatapaaminen-katja-kettu/" target="_blank">hänen blogistaan</a> löytyy niistä juttuja. Kuvassa alla vas. Katja Kettu, oikealla Tuija. Joka myös kirjailija itsekin, runoilija ja selkoistaja. Blogia kannattaa tutkia. <br /><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpyM11D9GMtTILr9YgX3V_VJHlfLuPRhqc2xLVSFA-yenSgWu9DhzSdfpVosN7Qi0WwBnPj44Gmf-YrQ075LTrsfBxh-bJfgpug2ZH7EEvsBIgNTodAJCZtmfW7sz2p0LHqBSlGwaSP9j_-j5m-aoOvy7YC6A9FxIux6zaajiWU1tBITkOTbeOF_gYVBIs/s843/kettutuija.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="843" data-original-width="843" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpyM11D9GMtTILr9YgX3V_VJHlfLuPRhqc2xLVSFA-yenSgWu9DhzSdfpVosN7Qi0WwBnPj44Gmf-YrQ075LTrsfBxh-bJfgpug2ZH7EEvsBIgNTodAJCZtmfW7sz2p0LHqBSlGwaSP9j_-j5m-aoOvy7YC6A9FxIux6zaajiWU1tBITkOTbeOF_gYVBIs/s320/kettutuija.jpg" width="320" /></a></div><b><p><b><br /></b></p>Muitakin kirjablogiystäviäni </b>oli vuodessa läsnä. Julkisuudessa näkyi Kirsin Book Clubin <a href="https://issuu.com/lukemisto/docs/looppi_0323_issuu?fbclid=IwAR3o2zhvgW9Tk4icZ0rk0fZmvl31bcy51uqe3wq-dn2vDs0A36TJpwWxCyA" target="_blank">Kirsi</a>, joka veti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraatia hienosti. Samoin <a href="https://jotakinblogi.blogspot.com/" target="_blank">Jotain syötäväksi kelpaamatonta</a> -bloggaristi Gregorius, jonka munkkilupausta saimme olla todistamassa - ensimmäistä suomenkielistä munkkilupausta sitten uskonpuhdistuksen! Tapahtuma oli vaikuttava ja lämmin. Myös <a href="https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009842748.html" target="_blank">Hesari </a>kirjoitti aiheesta. <div><br /></div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlyc-OgQWYup9FX_KgXWe1NNW8uOBqpZ3Mo-mj3pdcFLhZqKklbhIRft8bibA37xVvkf0WzUu0FyHrCBFu45PZ6x0oxuGyMpBmpLa580AWu4bxRTGKOQm91YdfEtw0unovmueUsJIOWJPnc_3DxZjAEi46m5omgvIC4xetl1aXECb9Kit9epBgZ5BPwTK-/s2048/Greco.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlyc-OgQWYup9FX_KgXWe1NNW8uOBqpZ3Mo-mj3pdcFLhZqKklbhIRft8bibA37xVvkf0WzUu0FyHrCBFu45PZ6x0oxuGyMpBmpLa580AWu4bxRTGKOQm91YdfEtw0unovmueUsJIOWJPnc_3DxZjAEi46m5omgvIC4xetl1aXECb9Kit9epBgZ5BPwTK-/s320/Greco.jpg" width="240" /></a></div><div><br /></div><b><div><b><br /></b></div>Kirsin kirjanurkan</b> Kirsi (kuva alla) puolestaan antoi klassikkokirjavinkkejä Me naiset -lehdessä. Yhdessä kävimme Ateneumissa, joka kutsui kirjasomea tutustumaan toimintaansa. Saimme nähdä Edelfelt-näyttelyn ja kuulla työn taustoista sekä muun muassa taideväärennöksistä, joista löytyy hämmästeltävää - silkkaa dekkariainesta. Sain myös osallistua <a href="https://kirsinbookclub.com/2023/02/laura-lindstedt-sinikka-vuola-101-tapaa-tappaa-aviomies-lukupiiri-perehtyi-variaatioihin-kirjailijoiden-johdolla/" target="_blank">Kirsin Book Clubin kirjailijatapaamiseen</a>, jossa vieraina olivat hämmästyttävän ja upean 1001 tapaa tappaa aviomies -teoksen kirjoittajat Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola. Kuvia ja juttua linkin takaa.<br /></div><div><br /><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRbbgJ7Y3LV_hfI49oyyGM3TLV7fjBzaWD7LFe_R8EnP7WEZOR8u-OsZU79nK4HalNVI7WmwlKQkfq2ZQgu_mRX3nQ_-fK75t5K4Xf-xPb0U5W9KBk0HNksyYVqgc6QsUNsJ58ADB2UYwVBu0QplZ4inyKRKaSbXQB-269WIOiOHV5QTtD-muakXcAF2to/s960/Kirsih.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRbbgJ7Y3LV_hfI49oyyGM3TLV7fjBzaWD7LFe_R8EnP7WEZOR8u-OsZU79nK4HalNVI7WmwlKQkfq2ZQgu_mRX3nQ_-fK75t5K4Xf-xPb0U5W9KBk0HNksyYVqgc6QsUNsJ58ADB2UYwVBu0QplZ4inyKRKaSbXQB-269WIOiOHV5QTtD-muakXcAF2to/s320/Kirsih.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDzvZHAi1NYKHQXuBHszVJ2eYs3NxGrfkry065W8ec_gQ9UIkNxzDc6UiSKOjUiyRJ3s4RladNyNkno6TcwTVIb-SkNMQ0vnm-yv1k_pC62cfwbZhDR3RgyupisQ90DgEfQkMOrGN-OYup2KJv5zAuyQst_C0wz-USMwdlCAO3MOsA25ycfj_cVksP51QN/s1440/edelf.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDzvZHAi1NYKHQXuBHszVJ2eYs3NxGrfkry065W8ec_gQ9UIkNxzDc6UiSKOjUiyRJ3s4RladNyNkno6TcwTVIb-SkNMQ0vnm-yv1k_pC62cfwbZhDR3RgyupisQ90DgEfQkMOrGN-OYup2KJv5zAuyQst_C0wz-USMwdlCAO3MOsA25ycfj_cVksP51QN/s320/edelf.jpg" width="320" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p><b>Tapasin Amman </b>paitsi Turun kirjamessujen kuulussa discossa myös muun muassa hänen mökillään Pielavedellä (kuva alla). Turistireissuksi meni, kävin samalla Urho Kekkosen syntymätorpassa (kuva sen verkkosivulta) ja tutustuin Iisalmeen. Oli ihanan kesäistä.<br /><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCObJD2fI44tytpMD8d6jiwtJ1EIknSaMYKPpAbne09ZdBBUW7-9m6-fp36y6bT5848q8bdCNzB1WO0BmYLuUcTnU8pa2gAK0d-ixP5jkuu7ADr81PaAcBCE7cBiYxP9K_NBFS5dbLxHdNXz2GOKd5G9qXyjgIqYTH5yv4m7VIbd7kdxOLrx7eKrTtJod9/s2048/ammanm%C3%B6kki.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCObJD2fI44tytpMD8d6jiwtJ1EIknSaMYKPpAbne09ZdBBUW7-9m6-fp36y6bT5848q8bdCNzB1WO0BmYLuUcTnU8pa2gAK0d-ixP5jkuu7ADr81PaAcBCE7cBiYxP9K_NBFS5dbLxHdNXz2GOKd5G9qXyjgIqYTH5yv4m7VIbd7kdxOLrx7eKrTtJod9/s320/ammanm%C3%B6kki.jpg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2buCeWUbK42nw3Kwc7HHmxZ-dJUMX6uon8n0tlWp6gBNMkULZZzE051yIK4aDLuUdUnRGdFPXlCAdE0tfctg3JbfEgN-VNEWdgU8VlWppdp_nBe8oAkZ-z7TdQ_-XAfaAVeuJCkWn4GSVaug1hQGeoGsZ5hnCdXg6vcYuYgrCd6u-T1lWG8mBp7iPFfqd/s4128/torppa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2buCeWUbK42nw3Kwc7HHmxZ-dJUMX6uon8n0tlWp6gBNMkULZZzE051yIK4aDLuUdUnRGdFPXlCAdE0tfctg3JbfEgN-VNEWdgU8VlWppdp_nBe8oAkZ-z7TdQ_-XAfaAVeuJCkWn4GSVaug1hQGeoGsZ5hnCdXg6vcYuYgrCd6u-T1lWG8mBp7iPFfqd/s320/torppa.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><b>Muutamissa upeissa</b> kirjajulkkareissa sain ilon olla läsnä. <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/06/jani-saxell-uuden-ihmisen-kaupunki.html" target="_blank">Jani Saxell </a>järjesti omannäköisensä juhlat, joissa väki viihtyi pitkään. Pekka Kytömäen <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/07/eino-leinon-runon-ja-suven-paiva-pekka.html" target="_blank">Historian pienmiehiä</a></i> julkistettiin Oodissa, samoin Katja Leppäluodon<i> Mehiläisen paino</i>. Minna Rytisalon (kuva alla) <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/07/minna-rytisalo-jenny-hill-naistenviikko.html" target="_blank">Jenny Hill</a></i> saatettiin maailmaan juhlavasti. Ja Katri-Helena-kirja, Elina Hirvosen tekemänä. Kohde ja kirjailija matsasivat täydellisesti niin tässä kuin syksyllä ilmestyneessä <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-2023.html" target="_blank">Vilkkumaa-kirjassa</a>, jossa Maija Vilkkumaa ja Miina Supinen tekivät yhteistyötä. Aina näin onnellisia parituksia ei synny, huomasimme myös vuoden mittaan.<br /><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIYysDHcg8j2utoLFW29G8Qc9YOYtOhYJvUINCqkc4Aj9Irv0sqYh607Mh_6f6lwHY6g67nnwEcm6ZbYbR77OBVYvtXS1Z8jfxAknTXfcd7P1gvntkWsZXJoU_5YTR6zg8IPp9x51qXMIR4VSvS0z57ID_VAtuE2usZs2pPBh2M_i45lH60rs-YQxJxLKI/s2048/minna.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIYysDHcg8j2utoLFW29G8Qc9YOYtOhYJvUINCqkc4Aj9Irv0sqYh607Mh_6f6lwHY6g67nnwEcm6ZbYbR77OBVYvtXS1Z8jfxAknTXfcd7P1gvntkWsZXJoU_5YTR6zg8IPp9x51qXMIR4VSvS0z57ID_VAtuE2usZs2pPBh2M_i45lH60rs-YQxJxLKI/s320/minna.jpg" width="320" /></a></div><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtg17zLs0Tatnfr6KAUskisbvXtRtNcVI1wojgI99vjLhkEfBKaiuIqXAPPZILShB4e348JasyyxpNQxj_UHv8FYE_9wcE88mxk-YJ9TdnuOod7O770SZhEVB_ikImrS0E-rbLxyx8tSfQMHSbhORpe076aPQYQHheJGZ9l0WyfQ5raJDKAUx9acw5NI76/s1740/katrihh.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1740" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtg17zLs0Tatnfr6KAUskisbvXtRtNcVI1wojgI99vjLhkEfBKaiuIqXAPPZILShB4e348JasyyxpNQxj_UHv8FYE_9wcE88mxk-YJ9TdnuOod7O770SZhEVB_ikImrS0E-rbLxyx8tSfQMHSbhORpe076aPQYQHheJGZ9l0WyfQ5raJDKAUx9acw5NI76/s320/katrihh.jpg" width="265" /></a></div><p></p><p><b><br />Ja olin</b> itsekin vähän julkinen! Viisas kollegani Mari julkaisi <a href="https://uutishuone.storytel.com/post/ruuhkavuode-paastaa-kuuntelijan-mukaan-vuoteeseen-ja-kaikkialle-" target="_blank">Storytelissä audiodokumentin</a> perheen perustamisen vaikeudesta. Uusperheellisenä sain olla pikkuisen mukana, kuuntele jakso 6, jos haluat kuulla perhekuvioistani. Marin julkaisu on viestinnän ammattilaisen varmaa työtä, ja sisältö koskettaa useampaa kuin luulisikaan. Koskettaa, naurattaa ja liikuttaa. Kertoo myös ajankuvasta, ajattelen. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYkcRS2WiiKXcquwxo4QgscLW54K4mFi8iSTlP1X63RXVlg7Dz3EK1ppew-gRaJqo0YKy03Nt646tBeari8Rvf32sruxEQ5mVFN8M_ymtJ198QnyX2P6xCLNgiWtnmJMHrEKYn7TUVRP4JQm7SY-P8XYdm5kIixqjt69WEleBNGbx_o7LPgU_khhiLEnUT/s2048/Marisr.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYkcRS2WiiKXcquwxo4QgscLW54K4mFi8iSTlP1X63RXVlg7Dz3EK1ppew-gRaJqo0YKy03Nt646tBeari8Rvf32sruxEQ5mVFN8M_ymtJ198QnyX2P6xCLNgiWtnmJMHrEKYn7TUVRP4JQm7SY-P8XYdm5kIixqjt69WEleBNGbx_o7LPgU_khhiLEnUT/s320/Marisr.jpg" width="320" /></a></div><p></p><p><b><br />HelsinkiLit tyydytti </b>maailmankirjallisuuden nälkää, kuvassa <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/04/eduard-louis-vakivallan-historia-kuka.html" target="_blank">Eduard Louis</a>. Olen ostanut liput jo tälle vuodelle. Blogistania valitsi <a href="https://lukujonossa.fi/blogistania-2022-tulokset/" target="_blank">vuoden parhaat kirjat</a>, siis vuoden 2022, tämän vuoden alussa. Juhlava ja iloinen julkistus tehtiin Hyvinkäällä, <a href="https://takakansi.fi/author/marksgs/" target="_blank">Takakansi-podcastin</a> pitäjän Marko Suomen Arkikulta-kahvilassa (kuvani jutun alussa). Hmm, nyt huomaan kirjoittaneeni surkean vähän kirjatapahtumista, yritän parantaa jatkossa. Toisaalta, niistä löytyy kuvia somesta, minun ja muiden. <br /><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUM7mWSNHRZyrzFehyphenhyphen3CL6vIUnUo3U70WFIFlEABgF2yV2iB-iPmxfqUQygomqEMAenixBouknepU87yiSKKRqJJaV4IiyXXi2GS2QhVeYmCkwR3jgUokNiY8T4xV4DY3onWU5ITulYsR1JT9WCDsQgEwPu3XE4fe64EBCsthVXUIkpv3oLvf8va9nGU0V/s1440/LitEduard.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUM7mWSNHRZyrzFehyphenhyphen3CL6vIUnUo3U70WFIFlEABgF2yV2iB-iPmxfqUQygomqEMAenixBouknepU87yiSKKRqJJaV4IiyXXi2GS2QhVeYmCkwR3jgUokNiY8T4xV4DY3onWU5ITulYsR1JT9WCDsQgEwPu3XE4fe64EBCsthVXUIkpv3oLvf8va9nGU0V/s320/LitEduard.jpg" width="320" /></a></div><p><b><br />Mökkeily Mäntyharjussa</b> on ohjelmassa noin puolet vuodestamme, etätyö onnistuu tarvittaessa, ja samalla voi nauttia järvi-Suomen parhaista puolista. Lukeminen keskeytyy usein siihen, että maisemaa vain jää tuijottamaan. Etkö sinäkin jäisi?<br /><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeHnjH833hvMjy8g5aUF2BSrNZLkL-n8oJxA4xkGNBlkR7O3pJ593z9rIPpjtz2ayJ2sB4wpTLMzg4zOB3XCKZulSt82ZZ8NFxARU39m_RQOlPQbZ_5cF4nSP-ry3rvE5mvE85ZBXb6kyf_XMH3_E0zQTh-7FgI9p7t1EZDzw0YhaDTMH6LC7zcCQVBeRc/s2048/jarvi1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeHnjH833hvMjy8g5aUF2BSrNZLkL-n8oJxA4xkGNBlkR7O3pJ593z9rIPpjtz2ayJ2sB4wpTLMzg4zOB3XCKZulSt82ZZ8NFxARU39m_RQOlPQbZ_5cF4nSP-ry3rvE5mvE85ZBXb6kyf_XMH3_E0zQTh-7FgI9p7t1EZDzw0YhaDTMH6LC7zcCQVBeRc/s320/jarvi1.jpg" width="240" /></a></div><br /><p><b>Taidekeskus <a href="https://taidekeskussalmela.fi/" target="_blank">Salmelassa</a> </b>on käytävä vuosittain, ja Koirakiven kesäteatterissa. Vuoden näytelmä kertoi Katri-Helenan elämäntarinan musikaalina, ja esitys oli jälleen kerran upea, ammattitaitoinen ja koskettava. Kuvassa istun katsomossa, oli sateinen päivä, mutta katto suojaa. Upea oli myös Anneli Kannon Rottien pyhimys -kirjaan perustuva <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/04/rottien-pyhimys-musikaali.html" target="_blank">musikaali</a> Helsingissä teatteri Kapsäkissä.</p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlk0To-d8UTuWEv1yZJ7UeU_HJYXOjrKy0fubnDkHXrjA5XyP5I4OeTp8ki5ZeXSBuzvd_FKMVo23QIpjxE00iZtb8WQDDPh0MMdfBbWb_f7DLCsAv21d6-jmJ1OE1vPP51V8U9e5lg1fpv2kSJ01r3xbTcIK_ApYeoDsHgu3FjvrL6jFbKG62RQgwPwCb/s4000/20230701_145650.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlk0To-d8UTuWEv1yZJ7UeU_HJYXOjrKy0fubnDkHXrjA5XyP5I4OeTp8ki5ZeXSBuzvd_FKMVo23QIpjxE00iZtb8WQDDPh0MMdfBbWb_f7DLCsAv21d6-jmJ1OE1vPP51V8U9e5lg1fpv2kSJ01r3xbTcIK_ApYeoDsHgu3FjvrL6jFbKG62RQgwPwCb/s320/20230701_145650.jpg" width="240" /></a></div><br /><p><b>Luen paljon </b>uutuuksia, lähinnä kotimaisia, joita vuonna 2023 luin 90. Ulkomaisia uutuuksia kertyi 46. Naiset jyräsivät, 165 kirjailijasta heitä oli peräti 109 - yllättävää, koska yleensä määrä on noin tasan. Sama tahti jatkuu, mutta tietokirjoja haluaisin lukea enemmän. Olen utelias maailmasta ja etenkin historiasta. Tämä kuu voisikin olla tietokirjojen tammikuu, myös blogissa!</p><p><b>Hyvää vuoden jatkoa 2023!</b> Ainakin lukiessa se on aina hyvä, vakuutan. Vuoteni ei tuntunut erityisesti "kirjavuodelta", mutta nyt muistellessani huomaan sen olleen täyteläinen ja rikas. Tapahtumia ja tapahtumia oli paljon, myös tässä mainitsemattomia. Kiitos siitä kirjailijoille, kirjasomeystäville, kustantajille ja muille vaikuttajille ja osallisille! </p><p><br /></p></div>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-70065462459635753532024-01-04T20:07:00.001+02:002024-01-04T20:07:57.079+02:00Suomenkieliset Runeberg-palkintoehdokkaat<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0mttTfG3j7yCESpcuLZSqyBxey3Yg8dWRqBNKVZEvd0wIDszaEVAWYs61leRLXJRs4I23K3gb8uxK3n9LVdmBCKh_jfq-k6ihU8y5joKYLpvklUrPZGnLGUDUwUuvDYA14D3F7dDDtBqHsB9Ri7suTtX7IpLLWMT_iN2tft_xRp0IW1htx7lVvqnhyphenhyphenMPu/s753/tuhka.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="753" data-original-width="468" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0mttTfG3j7yCESpcuLZSqyBxey3Yg8dWRqBNKVZEvd0wIDszaEVAWYs61leRLXJRs4I23K3gb8uxK3n9LVdmBCKh_jfq-k6ihU8y5joKYLpvklUrPZGnLGUDUwUuvDYA14D3F7dDDtBqHsB9Ri7suTtX7IpLLWMT_iN2tft_xRp0IW1htx7lVvqnhyphenhyphenMPu/s320/tuhka.jpg" width="199" /></a></div><b>Kehuskelin somessa</b> lukeneeni kaikki suomenkieliset <a href="https://www.kirjasampo.fi/fi/runeberg_ehdokkaat_2024" target="_blank">Runeberg-palkintoehdokkaat</a>. Voittaja julkistetaan 5.2.2024, ja ehdolla on kymmenen teosta. Minkä minä valitsisin? <p></p><p><b>Valitsin Antti</b> Hurskaisen <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/11/antti-hurskainen-suntio.html" target="_blank">Suntion,</a></i> joka yhdistää syvällisen ajattelun ja etiikan normit käytännön arkeen hätkähdyttävällä tavalla ja komean tarkalla kielellä. Vaikka muitakin hienoja on: olen aina pitänyt <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/10/hanna-weselius-nimeton-nanette.html" target="_blank">Hanna Weseliuksen</a> teksteistä, jotka haastavat lukijaa älyllisyydellään ja jonkinlaisella erityisellä kirjallisella tunnulla, mutta eivät vetoa tunteisiin. Mikä on joko miinus tai plussa, lukijan mukaan. Omatyylistä kuitenkin. </p><p><b><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/08/kirjahajantoja.html" target="_blank">Harry Salmenniemen</a></b> kirkas ja oivaltava esityksen tapa viehättää, paljon. Anu Kaajan <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/06/anu-kaaja-rusetti.html" target="_blank">Rusetti </a></i>unohtaa realismin riemastuttavasti. Katja Meriluodon <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/07/eino-leinon-runon-ja-suven-paiva-pekka.html" target="_blank">Mehiläisen paino</a></i> on helposti avautuvaa runoutta maailman ajankohtaisimmasta teemasta, luontokadosta. </p><p><b>Sirpa Kähkösen</b> <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2023/12/sirpa-kahkonen-36-uurnaa-vaarassa.html" target="_blank">36 uurnaa</a></i> iski lujaa tunteisiin. </p><p><b>Mutta millainen </b>on Miira Luhtavaaran <i>Tuhkaksi tekemisen taika? </i>Kaunis pieni kirja, oli ensimmäinen havainto. On helpottavaa tulla kotiin, kun: <i>"Lattialla ei lainehdi vettä eikä ruumiitakaan</i>." Kun ihminen herää painajaisesta, hän on onnellinen tai ainakin hetken aikaa huojentunut. Romaani "käyttää runon keinoja", sanottiin jossain, mikä arvelutti oman runonlukemistaidon kannalta. Hieman teos jäikin hämäräksi, on myönnettävä, vaikka siinä on monta mielenkiintoista teemaa. Aada rakastuu Hansiin, jonka vaimo on kuollut, mutta vauva on olemassa, joten Aadasta tulee uusperheen äitipuoli. </p><p><b>Aada tutustuu</b> masennukseen siihen sairastuvan Hansin kautta. Ja myös Lars von Trierin <i>Melancholia</i>-elokuvaa ruotivan väitöskirjatyönsä, jota hän yrittää uudessa elämäntilanteessaan edistää. Tunnelma on tiheä ja raskas, kodin ahdistus tuntuu ja tarttuu. Aadan ajattelua kuvataan niin masennusaiheisin tietotekstien sitaateilla kuin runojen kautta. Muun muassa Eeva-Liisa Manneria siteerataan paljon. Ja myös englanninkielisiä tekstejä, joista avaintermit on suomennettu. Ehkä helpottamaan suomenkielistä lukijaa, ehkä korostamaan avainteemoja; ratkaisu on erikoinen, jopa lievästi ärsyttävä lukiessa, mutta kieltämättä säästää googlaamista. </p><p><b>Ja arvostan</b> aina taidolla tehtyä, omaperäistä esitystapaa. Sitä koko kirja on: juonen korostusta enemmän se liikkuu aiheissaan ilmavasti, vaihtelevasti, ajattelun kaltaisesti. Kiinnostava kokonaisuus. Sivuja on vain vähän, mutta ne on käytetty erityisen harkiten. Nyt kun etsin tämän kirjoituksen loppuun kirjan julkaisutietoja, huomaan kirjailijan olevan paitsi runoilija myös psykologi. Selittää paljon. </p><p><b>Ruotsinkielisiä kirjoja</b> Runeberg-ehdokkaana on kolme. Kirjailijat ovat toistaiseksi kaikki minulle vieraita: Peter Mickwitz, Sofia Parland ja runoilija Eva-Stina Byggmästar. Saa nähdä, nouseeko niistä yllättäjiä! Kaikkiaan palkintoehdokkaat vaikuttavat erittäin laadukkailta valinnoilta, joten varmasti myös voittajaksi nousee sellainen. Jännittävää! </p><h3 style="text-align: left;">Miira Luhtavaara: Tuhkaksi tekemisen taika. Teos 2023.</h3><div><br /></div><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-88146932330702129162023-12-31T16:41:00.002+02:002023-12-31T16:41:38.638+02:00Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia.<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqrW7H3t7BqpJjMh1Whx0LtEN-5ZUglYslFSTQXyV_sE5om8iBJRXe1E-jQ-6e_0a6toB4EA9YctjwPxbSCOfofzR5uBBoMTg30wx712Jec5xt1jd5pPt-olh3nSINALFRebp1xI_F3hsGbabXUr6hTzSqtgWTkmj__ye8kDpTO9od1nEnR6NbZPCTd2G7/s2551/uurnat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2551" data-original-width="1772" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqrW7H3t7BqpJjMh1Whx0LtEN-5ZUglYslFSTQXyV_sE5om8iBJRXe1E-jQ-6e_0a6toB4EA9YctjwPxbSCOfofzR5uBBoMTg30wx712Jec5xt1jd5pPt-olh3nSINALFRebp1xI_F3hsGbabXUr6hTzSqtgWTkmj__ye8kDpTO9od1nEnR6NbZPCTd2G7/s320/uurnat.jpg" width="222" /></a></div><b>Vuoteni kruunaa Sirpa Kähkösen </b>hieno <i>36 uurnaa</i>. Helppo luettava se ei ole. Lyö ilmat pihalle, sanoi joku osuvasti. Ymmärrän täysin Jorma Uotista, joka valitsi kirjan Finlandia-voittajaksi ja kertoi saavansa siitä edelleen flashbackeja, takautumia omiin muistoihinsa. Sama täällä! Siksi lukeminen on hidasta, teksti avautuu pätkittäin, ja lukeminen vaatii mietintää sekä soittelua milloin äidille, milloin tädeille, joita kiusaan kinuamalla lapsuusmuistoja tai mitä vain kerrottavaa vanhoista ajoista.<p></p><p><b>Kirja ei </b>siis tunnu talttuvan valmiiksi millään, mutta ehkä jo sen verran, että siitä voi mainita. Se on kiinnostava siksikin, että teos on uudenlaista Kähköstä sekä tyyliltään että sisällöltään, irtiottoa realismiperinteestä mutta samalla hänen henkilökohtaisin kirjansa koskaan. Riitta-äiti kuoli vuonna 2022, joten nyt oli hetki kertoa hänen tarinansa. Terapiakirja, kyllä, mutta muotoiltu niin kauniisti ja koskettavasti, että lukija voi samastua moneen ja kuvitella lisää, kurkata toisiin mielenmaisemiin ja suomen kielen herkkiin vivahteisiin. </p><p><b>Tarina sinänsä</b> ei ole kaunis. Edellisten sukupolvien armottomuus lastenkasvatuksessa, poliittiset tapahtumat, jotka perheessä vaikuttivat rajusti, ja Riitan pomppuinen elämä, jonka oli katkaista alkuunsa liikenneonnettomuus. 15-vuotiaana saatu aivovamma muutti ihmistä ja epäilemättä vaikutti kaikkeen tulevaan. Sirpa-tyttären olot ristiriitaisen, myöhemmin holtittoman äidin kanssa olivat pelottavat ja sekavat, mutta onneksi oli mummo Anna Heleena, äitihahmo ja hoitaja, ja ihaileva ukki. </p><p><b>Nyt tytär </b>tekee treffit Tuonen Tytin ja sukunsa menneiden naisten kanssa ja käy äitinsä elämää läpi silmästä silmään. Mummon anoppi Agatha oli ollut ankara miniälleen, ei hyväksynyt tätä koskaan. Kuvio, joka oli entisaikaan valitettavan tavallinen, olen ymmärtänyt omistakin isovanhemmistani, vanhemmistanikin. Tuttava sanoo kirjassa: <i>"Siinä suvussa vaan pojat oli merkityksellisiä. Tytöt ei olleet mitään."</i> Asenne piti ja periytyi. Sirpa puhuu äidilleen. <i>"Kotona sinua ei ollut kaivattu. Tai niin sinä ainakin koit. Kotona sinä olit </i><b style="font-style: italic;">liika.</b><i>" </i>Auts. Naiset kuitenkin jatkoivat sukua, vaikka lapsikuolleisuus oli suurta, miehet sotivat ja arki oli niukkaa ja työlästä. </p><p><i>"Ylipäätään kai kasvuympäristössäni oli tapana ajatella, että miehiä ei välttämättä tarvita, että heidän varaansa ei pidä mitään rakentaa. Jotenkin se oli emansipatorista mutta myös katkeraa. Jotenkin kieltämisen kautta saatiin helpotusta siihen tunteeseen, että kaikesta piti aina selvitä itse."</i></p><p><i>"Tyttöjen, naisten ja pienten poikien tehtävä oli odottaa. Aikuisten miesten ja sellaisiksi pyrkivien tehtävä oli palata."</i></p><p><b>Joskus mies</b> saattoi palatakin, kuten ukki Lauri, josta tiedämme jo aiemmista kirjoista. Laivoilla, sodassa ja punavankileirillä ahavoitunut. Mutta ei mennä nyt siihen, tämä on naisten tarina, Riitan lisäksi Sirpan, jonka oli vaikea hyväksyä äitinsä olemista sellaisenaan:</p><p><i>"Sitä minä en perinyt. Varmuutta paluun turvallisuudesta. Isälläsi oli koti, johon palata, ja äiti, johon turvautua. Vaimo johon turvautua. Aate ja toverit joihin tukeutua. Sinulla oli koti, johon palata. Vanhempasi, vaikka kovat ja väsyneetkin. Sinulla oli myöhemmin itse perustamasi koti. Kyllä, äiti, sinä itse perustit kotisin ja teit siitä sen mikä se oli. Sinulla oli koti. Ja lapset, joihin turvautua." </i></p><p><b>Kirjan henki </b>ei silti ole katkera, vaikka syytä hyvinkin olisi, ja pieneen Sirpaan tutustuva lukija suorastaan toivoisi enemmän vihan purkautumista. Anna tulla! Mutta se ei sovi Kähkösen kypsään tyyliin, joka on selittävä, selvittävä, ymmärtävä, kurkotus kaiken pahan yli. Rakastavakin, käy ilmi. Kirjailija kertoo raastavia asioita, välillä julman suoraan mutta usein kieputellen sanoja taidokkaasti niin, että hitaammalta lukijalta menee hetki oivaltaa, mitä oikein sanottiinkaan ja ennen kaikkea, mitä tarkoitettiin. Siksikin sisäistäminen kestää. Savon murre vilahtelee muttei hallitse. Turhia lauseita ei ole, kaikella on merkitys, ainakin äidin selittämiseen ja tunteiden purkamiseen. </p><p><i>"Ehkä meidän jokaisen tarina lopulta kertookin siitä, miten parhaat tarkoituksemme tulkittiin väärin, miten aika muutti päämääriämme tuntemattomiksi itsellemmekin. Mutta en vielä lakkaa etsimästä puuttuvia osia, en vielä luovuta niiden sovittamisesta yhteen, sovinnosta. Sovituksestakin, ehkä."</i></p><p><b>Prosessi on</b> käyty läpi ja kirjattu. Ulos oksennettu, koettu ja kuviteltu, oudoista osista koottu ja sanoiksi kudottu. Toivon ja uskon, että kudos lämmittää tekijää. Lukijaa se välillä kylmää mutta vastustamattomasti kietoo sisälleen. Siihen voi palata avaamalla kirjan, minkä varmasti teen vielä monesti ja löydän palasia lisää.</p><p><b>Kenelle: </b>Henkilöhistoriasta kiinnostuneille, suomalaisuuden ystäville ja savolaisuutta sietäville, menneiden sukupolvien elämää tutkiville, katkerille ja kiitollisille.</p><p><b>Muualla: </b>Paljas ja kaunis teos irti päästämisestä, sanoo <a href="https://kirjaluotsi.fi/sirpa-kahkonen-36-uurnaa-vaarassa-olemisen-historia/" target="_blank">Kirjaluotsi</a>. </p><h3 style="text-align: left;">Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. Siltala 2023. Kansi Jenni Saari, kuvat Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.</h3><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-88606458269413973972023-12-27T22:48:00.001+02:002023-12-27T22:48:43.112+02:00Sukututkimusta ja sukutarinoita<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN0TGQ34fYzxWEhoI2NA7_xpqjE2zMF2CyFtwCg62st58kz70gV_dETZaUFxbhlBqk_7mUK0QYL6SchKlsaukV2a8uO4RSTGMDJrFOx-FulVGWa90GkiyWKLLtRrcD1Gq_DJ82qNpx5sjogX9EzqVJ_voO__HYpElYrsINXHnowj_Wzy406lHP-19IfAdv/s2112/Siemen.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="2112" data-original-width="1400" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN0TGQ34fYzxWEhoI2NA7_xpqjE2zMF2CyFtwCg62st58kz70gV_dETZaUFxbhlBqk_7mUK0QYL6SchKlsaukV2a8uO4RSTGMDJrFOx-FulVGWa90GkiyWKLLtRrcD1Gq_DJ82qNpx5sjogX9EzqVJ_voO__HYpElYrsINXHnowj_Wzy406lHP-19IfAdv/s320/Siemen.jpg" width="212" /></a></div><b>Siemenestä se</b> lähti, kuten teemaan kuuluu. Nimittäin Anna Kortelaisen <i>Siemen-</i>romaanista, jossa sukututkija, helsinkiläinen nykyajan Nina tuntee vetoa historiaan. Hän on erikoistunut tekemään sukututkimuksia Karjalan Kannaksella asuneille suvuille, jotka ovat kadottaneet juuriaan.<p></p><p><b>Kun Nina </b>saa toimeksiannon kruununhakalaiselta kulttuurisuvulta etsiä jatkosodan melskeissä kadonnutta majuria, hän pistää itsensä peliin kaikella taidollaan ja kokemuksellaan. Viipuri on Ninalle rakas paikka, jossa hän vuokraa asuntoa ja sukeltaa suomalaisten muistoihin paikan kautta. <i>"Asuminen Viipurissa oli sekä tasoittanut että terävöittänyt havaintoja."</i> Pikakäynneillä havaitsee vain ikävät muutokset, asumalla on <i>"aikaa katsella ja tottua"</i>.</p><p><b>Kadonnut majuri</b> Asser Luikka oli harrastanut botaniikkaa: hän oli jo lapsena viehättynyt kasveista, niiden kyvystä laajentaa reviiriään, siirtyä ja muuntua tarpeen mukaan. Saamme lukea hänen elämästään toisessa aikatasossa, asua niin Viipurissa kuin Helsingissä. Ja osallistua sotaan, valitettavasti. Mutta kuka olisi tullut ajatelleeksi, miten paljon kasvillisuus kertoo historiasta?</p><p><i>"Osalla Itä-Karjalassa nyt elävistä botanisteista oli laajempi tehtävä kuin vain kartoittaa uusien alueiden kasvistoa. He halusivat osoittaa Äänislinnan lajikartoituksen avulla, että kaupunki oli ollut hyvin vilkas rautatien solmukohta ennen kesää 1941. Lajirunsaus paljasti, miten paljon kaupunkiin oli koottu viljaa, elintarvikkeita ja sotamateriaalia. Tämän katsottiin todistavan, että siellä oli suunniteltu pitkään hyökkäystä Suomen puolelle."</i></p><p><b>Asserin perhe</b> muutti evakkoina Suomeen, mutta majuri itse määrättiin sodan aikana Viipuriin, lapsuudenkaupunkiinsa, hallinnon tehtäviin: vastamaan Kannaksella sotivien suomalaisten ruokahuollosta. Pesti on iso, mutta mies on tyytyväinen, ettei hänen tarvitse vastata koko Suomen ruokahuollosta: <i>"Kansanhuolto oli paljon paljon ristiriitaisempi ja vaikeampi tehtävä."</i> Säännöstely ja mustan pörssin valvonta olisivat olleet kova pala: kuka naisista, lapsista ja vanhuksista jätetään niukalle, miten suhtautua siihen, että suomalaisissa kävi ilmi vastenmielinen <i>"uinuvan keinottelijan, lahjojan ja varkaan"</i> piirre?</p><p><b>Arvattavasti majurin </b>ja Ninan tiet risteävät, mutta mutkaisen ja hengenvaarallisen tien kautta. Ihmiset kiinnostavat enemmän kuin kasvit, joten myönnän lukeneeni lajien yksityiskohtaiset kuvaukset kursorisesti. Samoin Viipurin kadun- ja talontarkat kuvaukset, joita Kortelainen listaa anteliaasti. Mutta ihailen faktatietoa ja paneutumista! </p><p><b>Kirja ei </b>ole helpoin luettava, muttei liene tarkoituskaan. Kiinnostava kokeilu romaanin ja tietokirjan rajamailla. Laajemmalle suosiolle ongelman tuo se, ettei se selkeästi määrittele itseään kummaksikaan, tietoa on ahdistavan paljon. Noin 70/30 sanoisin, tietokirjan hyväksi. Mutta viehätyin silti älyllisestä haasteesta ja uskon kirjan kiinnostavan Viipurista kiinnostuneita ja sukututkimuksesta viehättyneitä.<br /></p><p><b>Muualla:</b> <a href="https://leenalumi.blogspot.com/2016/11/anna-kortelainen-siemen.html" target="_blank">Leena Lumi </a>sanoo kirjan tulleen ihanan liikaa iholle. <a href="https://kirjahyllyssablogi.blogspot.com/2022/12/anna-kortelainen-siemen.html" target="_blank">Kirja hyllyssä</a> sanoo tarinan olevan ytimeltään kiehtova ja salaperäinen, mutta jäävän valtavan tietomäärän jalkoihin. </p><h3 style="text-align: left;">Anna Kortelainen: Siemen. Tammi 2016. Kansi Kukka@ Svan 824/Dreamstime.com. Muita kuvia: SA-kuva ja M. Pietinen.</h3><h3 style="text-align: left;"><br /><br /></h3><p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCh8lezTbdRpin29HGmco1bCJtKo24iWxwPk1q8BtWYZ4Vqj9Jh4UzxVewbDhPZZTyNWeCQmJIY-M2h6-6cdEypEXNvikeDca-b8DQ0ipZTPjdRRV-x5nA4E5MyS88KYZxvpWZljxM-aZYjvlTvL-gCC7LKuVuJpMadVGJZFpmAprc-hAofPzC2knIRvOy/s1300/Puolet.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="731" data-original-width="1300" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCh8lezTbdRpin29HGmco1bCJtKo24iWxwPk1q8BtWYZ4Vqj9Jh4UzxVewbDhPZZTyNWeCQmJIY-M2h6-6cdEypEXNvikeDca-b8DQ0ipZTPjdRRV-x5nA4E5MyS88KYZxvpWZljxM-aZYjvlTvL-gCC7LKuVuJpMadVGJZFpmAprc-hAofPzC2knIRvOy/s320/Puolet.jpg" width="320" /></a></b></div><b>Saman tien </b>sukututkimukseen <i>Puolet minusta</i> -tv-sarjan myötä. Ylen sarja kuvaa Helin ja JP:n tuntemattoman isän etsintää tutkimuksen keinoin, jotka osoittautuvat hämmästyttäviksi. Miten monia reittejä nykytieteellä on selvittää sukujuuria, asiakirjojen, netin ja laboratoriotestien avulla! Sarja on taitavasti tehty tunnusmusiikkia myöten Se esittää draamaa ja totta vuorotellen, kuten tehokasta ja muodikasta on. <p></p><p><b>Henkilöt on</b> valittu nappiin, ja eteneminen isän etsinnässä on parasta trilleriä. Eräs asia minua häiritsi: henkilöiden äidin dramatisoitu "hurjan nuoruuden kuvaus", jota ylikorostettiin - ymmärrän, että sisältöä tarvittiin, mutta miksei isän "hurjaa" nuoruuutta kuvattu vastaavalla tavalla? Tiedän vastauksen: sarjaa tehdessä ei tiedetty, onko isä elossa vai ei, mutta äiti oli jo todistetusti kuollut. Ei tunnu silti hyvältä äidin kannalta, vähempikin osoittelu olisi riittänyt, onhan miehen ja naisen kohtaamisessa molemmilla puolet vastuusta. Ehkä jopa enemmän osapuolella, jonka elämä ei ole niin sekaisin kuin äidillä ilmeisesti oli. </p><p><b>Mutta tutkijoiden osuus </b>Sanna Meriläisen ja Hanna Milanin täpäköine kommenteineen ja viesteineen on mainio, samoin Ira Vihreälehdon, joka toimi myös juontajana. Rakenne pysyy kasassa ja pätevää tietoa kertyy. Päätähtiä ovat kuitenkin isäänsä etsivät Heli ja JP, kuten kuuluu. Heille rohkeudesta isot pisteet! Esiintyminenkin sujuu kuin ammattilaisilta ikään. Uskon, että heidän tarinansa rohkaisee monia tutkimaan juuriaan. Kyynelittä ei selvitä tutkiessa eikä katsoessa, kova kolaus on myös eräiden sukulaisten yhteydenottokielto. Sellaistakin tapahtuu, vaikka on vaikea ymmärtää, miksi. Julkisuuden pelosta, omaisuuden jaon kauhusta, silkasta itsekkyydestä? Tuskin sukujuuriaan etsivät havittelevat rahaa tai gloriaa, sen verran raskas prosessi on. Uskon tarpeen kumpuavan syvemmältä, ja peruskysymys toistuu sarjassa usein: kuka minä olen?</p><p><b>Hurjan koukuttava </b>sarja, päätin heti rueta isona sukututkijaksi. Muiden muassa <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010075353.html" target="_blank">Hesari </a>kertoo sarjasta. </p><h3 style="text-align: left;">Puolet minusta. Kahdeksanosainen dokumenttisarja Yle Areenassa 20.12.2023 ja Yle TV1:ssä 27.12. alkaen. Kuva: Yle. Tunnusmusiikki Tero Vesterinen, Turkka Vuorinen, esittäjänä Tero Vesterinen ja hänen tyttärensä Unna. </h3><div><br /></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFzxQBE5omuLUKfM5dMjwccYNKmY9FBilTQUnY4WArK-iF03ZXKS0M-c4bdd1b1Eg1lwT_uK3ddAg1ATTiIE4lPbkWPhExyPJhRQtREgW393hCqd4uzErXKqcsRUZ03yMxa7WXm0QxeO9q7uv0Kcczxm3iGyoT1G0uczLVTp3op5d2vi4R0CfVXcOzMnbN/s545/Antti.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="545" data-original-width="350" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFzxQBE5omuLUKfM5dMjwccYNKmY9FBilTQUnY4WArK-iF03ZXKS0M-c4bdd1b1Eg1lwT_uK3ddAg1ATTiIE4lPbkWPhExyPJhRQtREgW393hCqd4uzErXKqcsRUZ03yMxa7WXm0QxeO9q7uv0Kcczxm3iGyoT1G0uczLVTp3op5d2vi4R0CfVXcOzMnbN/s320/Antti.jpg" width="206" /></a></div><b>Luontevasti pääsen </b>tästä kertomaan kirjasta <i>Minne katosi Antti Järvi,</i> joka voitti vuoden 2023 Tieto-Finlandian. Voitto ja kiinnostus kirjaan, jota on myyty ja luettu ennätysmäisesti (taitaa painos olla taas loppu), kertoo sekin juurien tutkimuksen merkityksestä ja aiheen suosiosta. Ilmiö on suorastaan räjähdysmäinen: se on muotia, mutta uskon, että taustalla on jotain syvempää. Maailman epävarmuus saa ihmiset etsimään kiintopisteitä, kuuluvuutta, kiinnittymistä. <p></p><p><b>Kirjailija Antti Järvi</b> selvittää isoisoisänsä Antti Järven vaiheita, jotka ovat erikoiset: mies jäi Neuvostoliiton puolelle jatkosodan päätyttyä. Raja siirrettiin nykyiseksi, Karjala jäi viholliselle, samoin vanhempi Antti Järvi. Miksi? Miksei hän evakoitunut Suomeen, kuten hänen perheensä ja muu Karjalan väestö? Oliko kyseessä pakko vai vapaaehtoinen valinta? Mitkä olisivat olleet perusteet, molemmille vaihtoehdoille? Järki ei riitä käsittämään, uskon kirjailijan päättelevän, sillä hän dramatisoi isovaarinsa tilannetta:</p><p><i>"Hän seisoi pienessä väkijoukossa katselemassa, kun Lahdenpohja lipui rajan taakse ja siirtyi osaksi sosialistista valtiota. Kaikki tapahtui kuin taikasauvan heilautuksesta. Katsoiko hän perään, kun viimeisetkin suomalaiset joukot poistuivat paikalta?"</i></p><p><b>Sinnikkäästi nykyinen</b> Antti Järvi tutkii isovaarinsa elämää. Onnekkaasti hän pääsee vielä käymään Venäjän puolella, viime hetkillä, näkemään paikkoja, joissa tosin ei enää ole paljon jäljellä suvun ja yhteisön elämästä. Mutta talon, jota isovaari ei halunnut jättää! Tarinasta avautuu kuitenkin uusia näkymiä ajan henkeen, aatteisiin ja ihmisen vaihtoehtoihin tuona aikana. </p><p><b>Järvi ei</b> ehkä halunnut hylätä perhettään, vaan kuvitteli saavansa heidät luokseen, aloittavansa uuden elämän rakkaassa kodissaan. Vai ottiko seikkailun- ja riskinhalu vallan - tai oliko hän liian laajakatseinen ja vallanpitäjiin luottavainen? Olihan mies elänyt Amerikassakin nuorena ja tunsi kansainvälisyyden ja maailman avarammin kuin useimmat muut. Tai mahtoiko olla kyseessä väkivaltaisempi tapaus, ajankohdan ja poliittisen tilanteen huomioiden? </p><p><i>"Kirjeissä hän yritti houkutella luokseen vaimoaan ja Väinö-poikaa. Hän ei varmastikaan ajatellut, että ero olisi lopullinen."</i></p><p><b>Tarina rakentuu</b> oletusten ja hatarien tietojen varaan mutta uskottavasti, sen vähän faktan perusteella, mitä oli saatavissa. Sanna-vaimo yrittää saada tietoa viranomaisilta moneen kertaan. <i>"Toivoen selventävää vastaustanne merkitsen, kunnioittavasti.</i>" Onko juonipaljastus, jos kerron, että sinetti miehen maanpäälliseen elämään saadaan? Hämmästyttävä ja avartava ajankohdan, vasemmistoaatteiden ja elämän kuvaus siitä kuitenkin muotoutuu, aukkoineenkin, joita jättää miehen omien mietteiden puuttuminen. Perheessä <i>"Antti Järvestä tuli salaisuus, josta ei puhuttu." </i>Ei ihme, että kirja kiehtoo lukijoita.</p><p><b>Kenelle:</b> Puhumattomasta historiasta kiinnostuneille, nyky-Suomen alkuaikoja pohtiville, Karjalan suvuista kasvaneille, sukutarinoita ahmiville. </p><p><b>Muualla: </b><a href="https://ammankirjablogi.blogspot.com/2023/09/antti-jarvi-minne-katosi-antti-jarvi.html" target="_blank">Amma</a> pitää lajityypistä, jossa tarina aukeaa lukijalle/kuuntelijalle samaan tahtiin kuin kirjailijalle itselleenkin. <a href="https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/finlandia-voittaja-minne-katosi-antti-jarvi/" target="_blank">Jorma Melleri</a> arveli (oikein) kirjaa Finlandia-voittajaksi. <br /><br /></p><h3 style="text-align: left;">Minne katosi Antti Järvi? Gummerus 2023. Kannen suunnittelu Jenni Noponen, kuvat kirjailijan kotiarkisto ja Shutterstock. </h3><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-23779001445680129502023-12-22T22:12:00.000+02:002023-12-22T22:12:07.716+02:00Magdalena Hai: Sarvijumala<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigLVqKxiVTLiIh4_BKQgHUvLE1JdeD8hESbkIjqoO7KHDz0LX_bcW6J_6ybblUZN2Opb0AUM_HZ8UwFolmhFulnlyWXNImevh8YR8ItcrsztZf76ZflexJ2qYfIM6G5ZsbhGf2ndD69ViB4W4eSAbdThUvjN9UJhGDguOc2-iKInQ-nyj6-1lYOqNgWROM/s300/Sarvi.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="188" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigLVqKxiVTLiIh4_BKQgHUvLE1JdeD8hESbkIjqoO7KHDz0LX_bcW6J_6ybblUZN2Opb0AUM_HZ8UwFolmhFulnlyWXNImevh8YR8ItcrsztZf76ZflexJ2qYfIM6G5ZsbhGf2ndD69ViB4W4eSAbdThUvjN9UJhGDguOc2-iKInQ-nyj6-1lYOqNgWROM/s1600/Sarvi.jpg" width="188" /></a></div><b>Kauhu kiehtoo, </b>etenkin teinejä. Finlandia-palkinnon 2023 lasten ja nuorten kirjasarjassa (hassu paritus muuten, ovat niin erilaisia) sai Magdalena Hai Sarvijumalallaan. Kirjailija on alan konkari, joten huonoa ei häneltä odota eikä saa.<p></p><p><b>Sarvijumala tihkuu </b>kauhua nuorten arjessa, mikä on pelottavinta kuviteltavaa. Elämän ja kuoleman raja, joka on ollut selkeä, alkaa häilyä. Voiko se oikeasti siirtyä hetkittäin? Eivätkö tätä mieti kaikki jossain vaiheessa? </p><p><b>Päähenkilö Lauri </b>kertoo rehellisen oloisesti kokemuksistaan. Hän on ollut lähellä kuolemaa auto-onnettomuudessa, jossa hänen äitinsä menehtyi. Poika herää sairaalassa, hengissä mutta loukkaantuneena. Isäkin on poissa. Kova kokemus ja raskas taakka 17-vuotiaalle.</p><p><b>Onneksi Lauri </b>on henkisesti hyvinvoiva nuori mies, vaikka hän itse välillä epäilee mielenterveyttään. Ja onneksi hänellä on läheisiä, tädin perhe, joka pitää hänestä huolta, lukija voi hengähtää helpotuksesta. Ehkä poika piankin pääsee hyvään vauhtiin paranemisessa. Ikäistensä tavoin Lauri kaipaa kuitenkin kavereita ja sosiaalisuutta, eikä vähimpänä tyttöihin tutustumista.</p><p><b>Tai tyttöön:</b> Vilja-Maaria kiehtoo häntä, vaikka Lauri tietää tällä olevan ongelmia kotona. Ja tyttö on Lauria vanhempi, mikä tuossa iässä voi olla kohtalokasta. Silti heillä tuntuu olevan jokin selittämätön yhteys. Lauri on varma asiastaan: hän haluaa tutustua Vilja-Maariaan enemmän.</p><p><b>Tapahtumat johtavat </b>oudoille oville. Teini-iän pelot ja henkilöiden omat karmeat kokemukset tiivistyvät pelottaviin kohtaamisiin vieraiden voimien, ehkä tuonpuoleisten kanssa. Ehkä ne ovat totta, ehkä mielikuvitusta, mutta ne tuntuvat tosilta Laurille, Vilja-Maarialle ja Laurin ystäville Nikolle ja Joonakselle. Mikä lukija on siinä sanomaan, ettei näin voisi käydä? Uskottavuus on hermostuttavan korkealla. Niko-serkusta pidin, hänen huumorinsa keventää ja tuntuu aidolta nuorten sanailulta. Joonas kannattelee tapahtumien etenemistä. <br /><b><br />Magdalena Hai </b>vakuuttaa ja kietoo kauhun verkon tiukasti lukijan ympärille. Tunne välittyy ja tarttuu. Onneksi tarina on lyhyt, sen uskaltaa lukea ja jännite pysyy, tekstiä ei ole turhaan pitkitetty. Teinilukijoita ajatellen - heitä, jotka seuraavat verkosta kauhua innokkaasti - tunnelma ja pituus vaikuttaisivat juuri oikeilta valinnoilta, sisällöstä puhumattakaan. Tehoaa myös vanhaan aikuiseen (jos vastakohta on nuori aikuinen). Vaikkei se ole tietenkään suositus nuorten silmissä. Aina kun saan luettua jonkin NA-kirjan, mietin, miksen lue niitä enemmän, sillä ne ovat hyviä. Niin nytkin.</p><p><b>Kenelle: </b>Kauhun ystäville noin 15-vuotiaista ylöspäin, heittäytyville, nuorten maailmaan sukeltaville, mielikuvitusta ja tunnelman rakentamista ihaileville. <br /><br /><b>Muualla: </b>Ei sorru kliseisiin eikä ällöttävyyksiin, sanoo <a href="https://tahtivaeltajablogi.com/2023/06/28/kirjat-magdalena-hai-sarvijumala/" target="_blank">Tähtivaeltaja-blogi</a>, jonka arvion teki <a href="https://kirjakissa.blogspot.com/2023/04/maaliskuun-luetut.html" target="_blank">Yöpöydän kirjat </a>-kirjablogisti. <a href="https://sinisethelmet.wordpress.com/2023/03/25/taydellista-nuortenkauhua-magdalena-hain-sarvijumala/" target="_blank">Siniset helmet </a>-blogi sanoo kirjaa täydellliseksi nuortenkauhuksi. Se yksi alun kielivirhe on tosi harmittava, mutta juuri muita virheitä kirjassa ei ole. Komea kansi kruunaa kokonaisuuden, jonka ostin joululahjaksi pian 17 vuotta täyttävälle läheiselle. Hän ei juuri lue, mutta rakastaa ruutukauhua, joten odotan ja tiristän kommentteja! </p><h3 style="text-align: left;">Magdalena Hai: Sarvijumala. Otava 2023. Kansi Karin Niemi.</h3><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-42709616814229529892023-12-20T19:42:00.001+02:002023-12-20T20:25:22.167+02:00Kirsi Pehkonen: 24 joulutarinaa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZOhB-5t1_oYygKvellGn_CF7gSA9vm1WkjK5CIEN82Z_lgeFTjVlfGgGFvVRPims-K_rdSefXsMRPhbSB5sqcYMWSfxgrhLgSZ_5D7oMf7REBC_dETzbzkNUcbL3RAEq9-HvQcgWNVDU1S3Iibfnxih8thTzg4OsqIbLtJiEfmwkOgA9PBHM_ueksGg-o/s1329/joulut.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1329" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZOhB-5t1_oYygKvellGn_CF7gSA9vm1WkjK5CIEN82Z_lgeFTjVlfGgGFvVRPims-K_rdSefXsMRPhbSB5sqcYMWSfxgrhLgSZ_5D7oMf7REBC_dETzbzkNUcbL3RAEq9-HvQcgWNVDU1S3Iibfnxih8thTzg4OsqIbLtJiEfmwkOgA9PBHM_ueksGg-o/s320/joulut.jpg" width="241" /></a></div><b>Jouluna julistellaan</b> kaikenlaista juhlavaa ja luodaan tunnelmaa vaikka havunneulasesta. Ihan iisistikin voi aikaa viettää, vaikka rauhoittavan hyvän mielen lukemisen kanssa. <br /><br /><b>Sellaista tarjoaa</b> Kirsi Pehkonen 24 joulutarinallaan. Ne ovat sattumuksia, joita voisi tapahtua meistä kenelle vain, vaikka ovatkin merkillisiä. Kukapa meistä ei tuntisi vainoharhaista naapuria, toivoisi arpajaisvoittoa tai haaveilisi täydellisestä mekosta, jossa näyttäisi kauniilta? Hauskin tarinoista kertoo opettajasta, joka ottaa yllättävän palautteen vastaan aikuismaisesti ja hyvin jouluhenkisesti, arvostan! Tonttumummo terveyskeskuksessa huvittaa lukijaa ja saa työntekijät ymmälle. <p></p><p><i>"- Olisiko kuitenkin sosiaalitoimen asiakkuustilanne, Soilikki pohti. <br />- Pitäisikö varuilta näytteitä ottaa? Ossi sanoi. - Äkkiäkö tuikkaan pari reikää, että saadaan veret. Entä virtsa, EKG, verenpaine?<br />- Kannattaako tiukkoja resursseja käyttää asiakkaaseen, jolla ei näytä olevan fyysisiä vammoja, Soilikki tuhahti ja jäi mietteliään puremaan huultaan. Elina ja Ossi pysyivät vaiti. Soilikilla ei ollut tapana kuunnella muiden ajatuksia tai jos joskus kuunteli, niin vain voidakseen omia ne myöhemmin."</i></p><p><b>Toinenkin opettaja, </b>rehtori oikein, repäisee kunnolla joululoman alkaessa. Lähikauppias näkee vaivaa asiakkaidensa puolesta, ja mökinvuokraajalle tapahtuu asia, josta monet unelmoivat. Trendikkään yhteisöllisen asumisen vaateet saattavat yllättää miehen, joka etsii perheelle täydellistä kotia. Ja leskeksi jääneen naisen, joka luulee tekevänsä hyvää joulupostin jakajana.</p><p><i>"- Mieluummin laitetaan somessa postaus tai lahjoitetaan postimerkkien hinta hyväntekeväisyyteen, Enni jatkoi. </i></p><p><i>- Paitsi minä. Tykkään vanhanaikaisesta tavasta."</i></p><p><b>Jouluhenkeen eli</b> myönteiseen mieleen laskeutumiseen sopivaa harmitonta luettavaa. Suositus heille, jotka eivät hae mitään ihmeellistä, vaan innostuvat arjen sattumuksista. Ikäluokka 50+ saattaa olla kovinta kohderyhmää: me osaamme jo arvostaa jokapäiväisen elämän ihmeellisyyttä. </p><p><b>Muualla:</b> Mukavia, sydäntälämmittäviä joulutarinoita, sanoo <a href="https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2022/12/24-kirjailijaa-24-yota-jouluun-pehkonen.html" target="_blank">Kirjarouva</a> ja esittelee kirjailijaa tarkemmin: Pehkonen on kirjoittanut Jylhäsalmi-sarjan ja monia muita aikuisten ja nuorten kirjoja.</p><h3 style="text-align: left;">Kirsi Pehkonen: 24 joulutarinaa. Icasos 2023. Kansi T. P. Kekäläinen. </h3>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-73551319725854014162023-12-16T07:00:00.142+02:002023-12-16T07:00:00.136+02:00Kirjabloggaajien joulukalenteri 2023, luukku 16: Vilkkumaa<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB-OiK1rIwtIjlqONLw8s5SiYkXCBSSXhyphenhyphenamYTbP4KMpkqHllR0VQ0jBKLRcLs2wRTCuwtnfMTMfuu1Cb98YnEyiBATrvSiXm9hhyphenhyphenQzeE59rGuamlU-Uc8QoaFnE9scmW7RAES_Z535B39rXqbciXrUGS_mQdwGY4n1tyrtdeiYk7uYhS7iz4s2Fj1m9wC/s1600/kalenteri23.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB-OiK1rIwtIjlqONLw8s5SiYkXCBSSXhyphenhyphenamYTbP4KMpkqHllR0VQ0jBKLRcLs2wRTCuwtnfMTMfuu1Cb98YnEyiBATrvSiXm9hhyphenhyphenQzeE59rGuamlU-Uc8QoaFnE9scmW7RAES_Z535B39rXqbciXrUGS_mQdwGY4n1tyrtdeiYk7uYhS7iz4s2Fj1m9wC/s320/kalenteri23.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p><b><br /></b></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF_-FN9tewYXkhqvq6buGvPyHxJvmHOvuDdOAq29aP00EEh4_dpKI_Ey8QG8YQi-N5sq-s0sPFi1PMV9EI7zkNLgkXKuPho-YXPTyWES4k-pvtdkpn40s2mhppU1uSr8vLhfjEHzEsxjH_h100xk_VXYY6k_6BWW90nN1MhDJXvarE0UeMENzHYWWhcuku/s517/Vilkkis.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="517" data-original-width="350" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF_-FN9tewYXkhqvq6buGvPyHxJvmHOvuDdOAq29aP00EEh4_dpKI_Ey8QG8YQi-N5sq-s0sPFi1PMV9EI7zkNLgkXKuPho-YXPTyWES4k-pvtdkpn40s2mhppU1uSr8vLhfjEHzEsxjH_h100xk_VXYY6k_6BWW90nN1MhDJXvarE0UeMENzHYWWhcuku/s320/Vilkkis.jpg" width="217" /></a></div><b>Joulun tähti! </b>Ajatus tuli heti mieleeni, kun luin Maija Vilkkumaan omaelämäkertaa, jonka hän on kirjoittanut Miina Supisen kanssa. Kuka voisi olla naisena tähti ja tähdempi suomalaisessa kevyen musiikin maailmassa?<p></p><p><b>Luettelet heti </b>joukon nimiä, tiedän. Jenni Vartiainen, Chisu, Alma, muita. Mutta Maija oli ensin! Hän pelasti koko pelin aikana, kun suomalaisia naisrokkareita ei ollut. Siis sellaisia Vickyn tai Muskan tyyppisiä koko kansan tuntemia tyyppejä, joiden ikoninen ääni ilahduttaa aina. Mutta Maija oli uutta sukupolvea: hän teki myös biisinsä itse. Ideaa, sävellystä, sanoitusta, soittamista ja tyyliä, sovitustakin myöten. Ja tekee edelleen. Kypsässä viidenkympin iässä hän on kulkenut pitkän matkan musiikissa 1980-luvun loppuvuosista, jolloin tyttöbändi Tarharyhmä rymisteli lavoilla. Hyvä ajankohta kirjata tarina kansien väliin.</p><p><b>Omaelämäkerta kuplii </b>energiaa, musiikin ja elämisen iloa. Sen lukeminen kohottaa lukijaa, kuin olisi vitamiiniannoksen niellyt. Tai kuin olisi kuunnellut Maija Vilkkumaan musiikkia!</p><p><b>En usko </b>kirjan välittämää tunnetta teeskennellyksi, sillä kirjan teko on iso prosessi ja työ, josta ei voisi tulla kelpo lopputulos ilman aitoa innostusta ja paneutumista. Osansa on taitavalla Miina Supisella, joka kainosti väittää "kirkastaneensa ja kannustaneensa" Maijaa kirjan kirjoittamisessa. Molemmat ovat sanankäytön ja sävyjen mestareita, lähes saman ikäisiäkin, ja ihailivat toisiaan jo ennen kirjaa. Paritus toimii erinomaisesti. Se ei ole itsestään selvää, on nähty monissa elämäkerroissa ja muistelmissa. </p><p><b>Maija on </b>opiskellut suomen kieltä ja toiminut kirjallisuudentutkijanakin, mikä oli uusi tieto minulle. Biisien sanoitukset ovat omia maailmojaan, joihin hän etsii juuri oikeat sanat ja sävyn. Suomen kieli on hänelle tärkeä, henkinen koti. Mutta pelkkä teksti ei riitä, vaan se oheistaa musiikkia, joka on hänen ominta itseään. Jo nuoruudenaikaisessa avoliitossaan, joka ei kestänyt, hän tiesi tavoitteensa.</p><p><i>"Valitsin [tapetit], mutta huomasin prosessin aikana, etten halunnut olla tapetteja valitseva henkilö. Halusin olla rocktähti."</i></p><p><b>Vuodet ja </b>vuosikymmenet ammatin opiskelua monin tavoin - ehkä musiikillisen osaamisen lisäksi tärkeimpänä uuttera esiintymiskokemuksen hankkiminen - mahdollistivat unelman toteutumisen, mutta muutakin on tarvittu. Huipputaitoa, omistautumista, oikeita valintoja ja oman linjan noudattamista. Menestys ei tule helposti, ainakaan näin pitkä ja laaja, vaikka olisi nero syntyessään. Loppumattoman työn lisäksi se edellyttää myös sosiaalisia taitoja, kollegoita ja kumppaneita, joiden (taitojen) kanssa yhdessä päästään aina seuraavan vision äärelle. Kirjassa mainitaan paljon uralla tärkeitä nimiä Asko Kallosesta Pekka Ruuskaan, puhumattakaan bändien jäsenistä ja muista kollegoista erityistaitoineen. </p><p><b>Elämäntarinaa oli</b> ihana lukea. Ei se pelkkää hymistelyä ole, saati oman osaamisen korostusta, vaan ihan rehellisen oloinen kuvaus erään naisen elämästä. On ollut kuoppia ja syvää huolta, menestystä ja onneakin. Ja paljon taitoa ja määrätietoista tekemistä, mikä on ehkä olennaisinta. Kirja kertoo musiikin teosta, arjen sattumuksista, mietittäneistä asioista, ihmisistä lähellä, kuten sen skandaliöösin ihastumisen oman bändin kitaristiin. Vauvakuume oli iskenyt jo ennen häitä.</p><p><i>"Ajattelin kirjailija Doris Lessingiä, joka hylkäsi ensimmäisen perheensä saadakseen elää omannäköistään elämää. --- Minua itketti jo pelkkä ajatus. --- Ja silti ymmärsin Lessingiä, ja jokin osa minusta jopa ihaili häntä. Hän teki jotain, mihin en itse olisi pystynyt. Itse olisin vastaavassa tilanteessa haudannut taiteilijuuteni ja omat toiveeni. Kenties olisin muuttunut Lessingin äidin kaltaiseksi katkeraksi naiseksi, joka jatkuvasti kertoisi lapsilleen, kuinka oli uhrannut omat haaveensa näiden takia."</i></p><p><b>Tarina kulkee </b>johdonmukaisesti, eikä se onneksi ala sukujuurten syväesittelyllä, vaikka lapsuudenperhe toki esitellään sopivassa kohtaa. Kuvaliite on koottu kivan vaihtelevaksi, eri aikakausia sekaisin. </p><p><b>Koska molemmat</b> kirjoittajat ovat fiksuja naisia, arvelen heidän myös ajatelleen tekstin sävyä sopivaksi pelokkaaseen aikaamme: ollaan rohkeita, nautitaan siitä, mitä on, juuttumatta kurjiin kokemuksiin. Se ehkä rohkaisee ja ilahduttaa muitakin? Ainakin minulle tyyli toimii.</p><p><b>Takuuvarmasti vaikutti</b> myös tieto siitä, että kirjan lukevat myös tekijöiden jälkisukupolvet ja muut läheiset. Eikä siinä ole mitään pahaa: rohkaisu, energia ja elämästä nauttiminen on hyvä viesti. Ja koska itsekin olen jo kunnon kymmenille päässyt, tiedän myös sen, että vuosien myötä elämä oikeasti paranee. Ulkoiset paineet pienenevät, ja sen kuuluisan takalaudan häämöttäessä kaikkea alkaa katsoa toisin, jotenkin laajemmasta näkökulmasta. Tämän mainitsee myös Maija, kuten myös sen, että viisikymppisille "voimaantumisen" hokeminen on vaivaannuttavaa. Totta sekin. </p><p><b>Mutta huonoina</b> hetkinä koko olemassaolo alkaa riipiä, ketä ei? Musiikkiala ei ole helppo, ja etenkin naisilla on siinä ollut ja lienee edelleen suuria haasteita. Niistä ei kirjassa juuri jaaritella, mutta tiedämme todellisuuden. Maija on osannut välttää karikoita omalla kutsumuksellaan, joka on ohjannut tekemistä ja ajattelua. Hyvä ja suojeleva linjaus. <i>"Jos musabisnes ärsyttää, keskity musiikkiin." </i></p><p><b>Musiikkikommenttina otan </b>kirjasta sitaatin juuri valmistuneen <i>1973</i>-levyn kuuntelijoilta: tämä kiteyttää minusta hienosti Maija Vilkkumaan musiikin. </p><p><i>"Siinä oli punkkia ja rock'n rollia ja discoa, surua ja seksiä ja iloa ja hauskuutta. Se alkoi kiihkeällä rumpukompilla ja päättyi eeppiseen instrumentaalivyörytykseen. Se oli juuri sellainen kuin piti.</i></p><p><i>- Onnea, sanoi Pekka, kun levy loppui. - Tää albumi kuulostaa itsevarmalta ja uljaalta. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys." </i></p><p><b>Nautin lukemisesta,</b> niin elämäkertana kuin uratarinana. Ja olen tosi iloinen, että Maija on elänyt ja elää ympäristössä, jossa on saanut tehdä intohimoammattiaan ja käyttää taitojaan täysillä, ja saanut myös rakastavan perheen. Naisroolista puhutaan paljon, kiihkotta mutta selkeästi kantaa ottaen, metoota myöten. Kolmesta kaksi on kuulemma naiselle mahdollista: <i>ura, perhe tai siisti koti,</i> kirjassa siteerataan Facebookin johtajaa Sheryl Sandbergia. Viimeisimmän minäkin jätän pois, kun pitää valita. Ehkä Vilkkumaa-Kososilla käy siivooja. </p><p><b>Mistä tuli </b>mieleen hauska sattumus: kaverini asuu samassa talossa, jossa myös em. perhe ja aikanaan Cheek. Se lahtelainen räppäri, joka veti yleisön naapuripitäjään vuonna 2010 eräällä keikalla, johon ei Maija Vilkkumaan ja bändin hämmästykseksi tullut juuri ketään, sattuneesta syystä! Kuulemma artistien välit kuitenkin ovat kunnossa. Olen itsekin saanut kaverilla kyläillessä moikkailla näitä huippunimiä. Huiput tunnistaa myös siitä, että he ovat aina ystävällisiä ja kohteliaita myös taviksille; koskee kaikkia aloja, olen huomannut: viestintätöissä olen tavannut paljon eri alojen kaikkien tasojen edustajia. Jare Tiihonen muuten osoittautui myös kirjojen ystäväksi, harkittuja lukuvinkkejä vaihdettiin. </p><p><b>Maija Vilkkumaa </b>tekee tosissaan, itsevarmasti ja uljaasti musiikillista uraa ja nauttii siitä, eikä häntä voisi kuvitella muuhun ammattiin. Eräät ovat synnynnäisiä. Se näkyy niin hänen musiikissaan kuin kirjassa. Koska molemmat kirjan tekijät ovat alan ammattilaisia, kieli on hienosti kunnossa ja sopivasti mukautettu jutustelunomaiseksi, kuin henkilökohtaiseksi puheeksi. Muutaman sanan toisto vain korostaa puheenomaisuutta: <i>tietenkin </i>ja<i> harsoinen </i>vaikuttavat olevan Maijan lempisanoja. Lyhyet luvut cliffhangereineen houkuttavat jatkamaan lukemista. </p><p><b>Sisällöstä voi </b>napata myös monta hyvää kirjasuositusta, Minna Canthista Deborah Levyyn. Musiikkitermien tuntemuksen puute ei haittaa lukemista, mutta biisien synnyn kerronta varmasti kiinnostaa soittamisesta (etenkin kitaran) enemmän tietäviä. Arvostan myös sisällysluetteloa, josta on helppo tarkistaa mietityttämään jäänyt juttu. Reilussa 400 sivussa on todella paljon sisältöä. </p><p><b>Hieno veto,</b> molemmilta! Kirja on turvallinen ja laadukas valinta vaikka joulupukin mukaan uraa pohtiville naisille ja tytöille, niin haaveileville kuin käytännöllisille. Ja kaikille innostavaa lukemista etsivälle, tositarinoita hakeville, uteliaille ja tietysti musiikin ystäville. </p><p><b>Apua, olin</b> unohtaa, että Maija Vilkkumaa on kirjoittanut myös <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2013/11/nainen-katolla.html" target="_blank">romaanin</a>! Viihdyin sen kanssa, mutta jännä ilmiö on, etteivät sydämeen käyvien biisien mestarisanoittajat, kuten vaikka Anssi Kela, jonka tekstejä olen paljon lukenut (kirjat <i>Matkamuistoja,</i> <i>Kesä Kalevi Sorsan kanssa</i> sekä runsaat nettitekstit) ole kuitenkaan omimmillaan silloin, kun on pelkästään sanoista kyse. Kun se musiikki puuttuu. Taidelajit ovat omanlaisiaan! </p><p><b>Maija saa </b>olla sädehtivä, glitterinen ja ihailtu joulun tähti ja stara, joka on antanut meille kuulijoille paljon. Musiikillisesti, uran tekijänä ja persoonana, ja olen siitä kiitollinen.</p><p><b>Mutta vinkkaan</b> myös Miina Supisen aiempia teoksia: <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2015/10/mantelimaa.html" target="_blank"><i>Mantelimaa</i></a> on suosikkini joulukirjoista. <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2013/10/sade.html" target="_blank"><i>Säde</i> </a>hämmensi lukijaa, mutta vähemmän kuin esikoinen. <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2013/07/orvokki-leukaluun-urakirja.html" target="_blank">Orvokki Leukaluun urakirja</a></i> antaa ammatinvalintaneuvoja. Hytinä on, ettemme vielä ole nähneet kirjailijan uran parasta antia. </p><h3 style="text-align: left;">Maija Vilkkumaa, Miina Supinen: Vilkkumaa. Gummerus 2023. Kansi: People's, kuva Liisa Valonen. </h3><p>Postaus on osa kirjabloggaajien joulukalenteria 2023, luukku 16. Eilen luukun avasi <i><a href="https://kirjasahkokayra.blogspot.com/2023/12/kirjabloggareiden-joulukalenteri-luukku.html" target="_blank">Kirjasähkökäyrä</a></i> blogissa ja huomenna <a href="https://kirjakaapinkummitus.blogspot.com/" target="_blank"><i>Kirjakaapin kummitus</i></a>. </p><p><b>Aiempia joulupostauksiani:</b></p><p><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2013/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-18122013.html" target="_blank">Vuosi 2013</a> kertoo vapaaehtoistyöstä.</p><p>Vuonna 2020 inspiroiduin <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2020/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-luukku.html" target="_blank">Raymond Chandlerista.</a></p><p>Vuonna 2022 nostin Maria Turtschaninoffin <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2022/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-luukku.html" target="_blank">Suomaan</a>.</p><p>Tunteikkaaksi heittäydyin (minä!) <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2014/12/voihan-pipari-ja-muu-joulun-sanoma.html" target="_blank">vuonna 2014,</a> kun pienin lapsenlapsi oli juuri syntynyt. </p><p>Vastapainoksi karmeaa kauhua Päivi Alasalmelta, pahin lukemani <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2011/01/arkista-kauhua.html" target="_blank">joulukuvaus. </a></p><p>Upean, vaikuttavan joulukirjan suositus myös: Markus Nummen<a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2010/12/pakettijuhlan-alla.html" target="_blank"> Pakettijuhlan alla.</a></p><p><i>Logo: Niina Tolonen, Yöpöydän kirjat.</i></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-44008429100580830782023-12-10T13:04:00.006+02:002023-12-11T17:33:09.809+02:00Marja-Leena Tiainen: Jäämeren vettä, Laatokan laineita<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtD8ln8pal5GP5Qkj8Htc2leSXtGK76aDe_Y-zAtpWNc_C2lcdf6NBbOlPDpDEUU5GI60mv9sOXBOPcFXNwtHsY1DHcIQKxBdd4LDcgnML66RnuRuXkIhdGPtDlZq6fOIPqNJCFDeuTye7_8tKsndMq5ddo8_sIKlgr36_fXd0ocOWLp2vajGms4gJrAQq/s1329/Jaameri.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1329" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtD8ln8pal5GP5Qkj8Htc2leSXtGK76aDe_Y-zAtpWNc_C2lcdf6NBbOlPDpDEUU5GI60mv9sOXBOPcFXNwtHsY1DHcIQKxBdd4LDcgnML66RnuRuXkIhdGPtDlZq6fOIPqNJCFDeuTye7_8tKsndMq5ddo8_sIKlgr36_fXd0ocOWLp2vajGms4gJrAQq/s320/Jaameri.jpg" width="241" /></a></div><b>Kun etsit</b> mahdollisimman tavallisen naiselämän taitavasti kerrottua kuvausta, tutustu Tiaiseen: hän on alan mestari. Normicoreksi nimesin tämän genren, jossa hän kertoo naisista, yleensä jo kypsistä aikuisista, työ- ja kotielämässään. Otollisin kohderyhmä näille ovat naiset 50+. <p></p><p><b>Puhdas lajinsa</b> edustaja on myös uutuusteos, jonka ajankohta on 1990-alku, paikka itäinen Suomi ja päähenkilö 60 vuotta täyttävä Annamari. Siinäkin iässä voi elämä mullistua: hän jäi juuri leskeksi ja muuttaa maalta kaupunkiin. Pienen paikkakunnan kirot tulivat iholle aiemmin, kun aviomies, pankkikiho, jäi kiinni väärinkäytöksistä, menetti työnsä ja asemansa yhteisössä. </p><p><i>"Eljaksen tehtyä talousrikoksen yhteydenpito oli katkennut kuin seinään. Muutkin ystävyyssuhteet olivat kariutuneet. Eljas oli menettänyt maineensa, ja samaan viemäriin olivat menneet Annamarin ystävyyssuhteet. Heille ei tullut enää kutsuja syntymäpäiville, lakkiaisiin eikä Pappilanniemen perinteisiin vappupirskeisiin."</i></p><p><b>Nyt, miehen</b> kuoltua, Annamari haluaa pois entisestä ympäristöstä, kaipaa jotain uutta. Ja mikäpä estäisi. Tyttäret ovat jo aikuisia ja omillaan, onpa Annamari päässyt jo mummoksikin. Rakas veli Seppo on lohtuna, mutta jälleen saapuu kuolinviesti, kun Seppo menehtyy äkillisesti. Jäämistöä setviessään Annamari löytää asioita, joita hän ei ollut veljestään tiennyt. Nythän aletaan mennä lähes trillerin puolelle! Mutta hyvin turvallisesti. </p><p><b>Tarinaan liittyy </b>salasuhteita, asuntokauppoja, vanhoja ystäviä ja tietysti kissa. Kiinnostava on Annamarin harrastus, josta hän saa rahaakin: hän nimittäin kirjoittaa romanttisia juttuja viihdelukemistoihin. Kirjoittaminen on hänelle henkireikä ja väylä käyttää omaa ajatteluaan ja taitojaan. Ihailen häntä myös tästä, mutta etenkin itsevarmasta, kypsästä otteesta elämään, jossa hän oppii ottamaan oman paikkansa ja asettamaan terveen itsekkäästi itselleen tärkeät asiat etusijalle. </p><p><b>Kirjan nimeen</b> voisi tehdä pienen lisäyksen: <i>...ja Välimeren aaltoja</i>. Sillä myös matkoja kuuluu Annamarin uuteen kuvioon, jossa luonnollisesti herää uuden, hyvän ja luotettavan suhteen tarve, ehkä toteutuskin. On vain uskallettava.</p><p><b>Kirja on</b> täsmälahja iäkkäälle naissukulaiselle ja miksei miehellekin. Annamarin elämä on samastuttavaa siten, että tapahtumat voisi kuvitella naapurilleen tai jopa itselle, mutta silti niin kuohuttavaa, että tarina onnistuu herättämään kiinnostuksen ja pitämään sen mainiosti yllä kirjan mitalta. Myös antelias riviväli ja fonttikoko suosivat seniorilukijaa. </p><p><b>Lisää kirjailijan teoksia</b>:</p><p><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2020/10/marja-leena-tiainen-sydanystavani-kirsti.html" target="_blank">Sydänystäväni Kirsti</a></p><p><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2022/09/marja-leena-tiainen-lauantaitanssit.html" target="_blank">Lauantaitanssit</a>, jossa linkkejä muihin kirjoihin</p><h3 style="text-align: left;">Marja-Leena Tiainen: Jäämeren vettä, Laatokan laineita. Icasos 2023. Kansi T. P. Kekäläinen. </h3><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-78255729492531686522023-12-07T22:50:00.002+02:002023-12-07T22:50:55.494+02:00Silja-Elisa Laitonen: Haavat, Laura Manninen: Levottomat pilvet<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg47Cfp_9nhO_lkjgRTRqBsBIA1UOXzlPdzBszrSB5Qw-_mrTJ89ftJw0f3hyphenhyphenG4Av_zP9RKTvt2lTlRVzl2SbEeq4Fw8crWBYCfBfjxA8r-wSde-8hbpBjKlcrWv1qbuLdQx3WKA_q40vdtK9d4SWXu7oBndTHfWs17Abw1f1GXqpJxim-Q0ntTrGwetuGs/s418/haavat.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="265" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg47Cfp_9nhO_lkjgRTRqBsBIA1UOXzlPdzBszrSB5Qw-_mrTJ89ftJw0f3hyphenhyphenG4Av_zP9RKTvt2lTlRVzl2SbEeq4Fw8crWBYCfBfjxA8r-wSde-8hbpBjKlcrWv1qbuLdQx3WKA_q40vdtK9d4SWXu7oBndTHfWs17Abw1f1GXqpJxim-Q0ntTrGwetuGs/s320/haavat.jpg" width="203" /></a></div><b>Silja-Elisa Laitosen</b> <i>Valinta </i>on vaikuttava teos sodan arjesta, naisen silmin. Seuraava teos <i>Haavat </i>jatkaa samalla inhorealistisella mutta todella kiinnostavalla linjalla. Näin suoraa puhetta rintaman, naisten ja kotirintaman tapahtumista kuulee harvoin jos koskaan. <p></p><p><b>Jatkosotaa </b>ja rauhan ajan alkua kuvataan Raakelin kautta. Nuori nainen ei kirjan alussa voi hyvin, mutta aloittaa opiskelut huomatakseen, ettei arkkitehtikoulutus ole sitä, mitä hän haluaa. Sekin on muuten poikkeuksellista, että Raakel tulee ns. hyvästä perheestä eikä hänellä ole rahahuolia. Muita kuormia kyllä, kuten sukurasitteet, sodan lisäksi. Vanhemmilla Armaksella ja Gretalla on omat omituisuutensa, ja Raakelin ihaileman Elisabeth-tädin salaisuus paljastuu. </p><p><b>Kirja kertoo</b> itsepäisen Raakelin työstä rintamalla sekä haasteista perheen ja aviomiehen kanssa. Sotasankarit eivät aina ole sankarillisia, eikä kotonakaan ole helppoa. Mielenterveyden ongelmat nousevat poikkeusolojen jälkeen esiin entistä selvemmin. </p><p><i>"- Mitä sinä pelkäät eniten? Voitto kysyi. Kysymys lamaannutti Raakelin. Tässä hetkessä hän pelkäsi kaikkea ja kaikkia, itseäänkin. Hän ei jaksanut tätä elämää, miksi hän edes oli jäänyt henkiin! Kyyneleet valuivat hänen kasvoillaan. Miksi niin moni oli kuollut, mutta hänenkaltaisensa oli selvinnyt sodasta elossa? Eihän hänellä ollut mitään intoa elää ja rakentaa elämäänsä, saati sitten uutta uljasta Suomea."</i></p><p><b>Sodan päätyttyä </b>ympäristössä riehuvat sodanjälkeiset paineet: jälleenrakentamisen nurjat puolet tulevat eläviksi. Raakelin on tehtävä valintoja muun muassa ammattinsa suhteen, ja yllätyksekseen hän huomaa haaveilevansa poliisin työstä. Siinä hän voisi hyödyntää rintamalla hankittua kokemusta kovista paikoista ja samalla auttaa yhteiskunnan heikoimpia, orvoiksi jääneitä lapsia. Ajan poliisityön kuvaus kirjassa on paneutunutta ja kuvaa hienosti ongelmien kirjoa Helsingin kaduilla. Naisten asema oli kehno ja työnsaanti heikkoa, kun miehet palasivat. Irtolaisuus kasvatti rikollisuutta, poliisipula oli polttava. Kirjailija on itsekin ollut poliisi, ja se näkyy. </p><p><i>"Avierotilastot ampaisivat hurjaan nousuun ja kirkko yritti parhaansa mukaan kitkeä uskottomuutta ja yleistä irstailua. Sodan patoumat alkoivat saada sijaa katukuvassa yhä enemmän, ja se näkyi kaduilla humalaisten lisääntyneenä joukkoja. Yhä useammin hortoilija oli nainen."</i></p><p><b>Luulen, että</b> monille kirjan kuvaama kaupunkilainen maailma oli sodan jälkeen todempi kuin isänmaallisten laulujen alhosta nouseva isänmaa. Sotatraumaiset, perheensä ja kotinsa menettäneet olivat osa yhteiskuntaa, huoltopoliisin <i>"lomakkeista näkyi se puoli Suomesta, jota jälleenrakennuksen huumassa olevat eivät halunneet katsoa."</i> Yksi poliisin tehtävistä oli kerätä "hulluja", kuten tuolloin sanottiin, ja kuljettaa heitä hoitoon Lapinlahteen tai muualle. Homoseksuaaleja kerättiin ja rangaistiin lain voimin. Myös abortin teko oli laitonta. Työ- ja pakkolaitokset täyttyivät. </p><p><b>Raakel päätyy </b>töihin Hietaniemen poliisiasemalle. Hän on vielä nuori, mutta on kokenut paljon ja jo selättänyt suuria haasteita, myös itsensä kanssa. Tukea hän ei juuri saa mistään, mutta hänen ilokseen oli opintoajalta löytynyt uusi luotettu ystävätär ja eräs vanha, kadotettu ystävyys elpyy. Laitapuolen lisäksi muutama mukavakin tapaus kuvataan, kuten retki Mustikkamaalle ja Kolin-matka. Kun 1950-luvun alkuun päästään, juhliakin jälleen järjestetään ahkerasti, elokuvissa ja juuri avatulla Linnanmäellä sekä Messuhallilla käydään. <i>"Kaikki alkoi olla toisin, sotavelka oli pian maksettu ja horisontissa siinsivät olympialaiset." </i></p><p><b>Miten Raakelin</b> elämä lutviutuu ja etenee? Jään kiinnostuneena odottamaan jatkoa.</p><p><b>Kirja on</b> Suviranta-sarjan toinen osa, mutta kustantaja mainitsee sen itsenäiseksi: ehkä se tosiaan toimisi myös ensimmäistä osaa lukematta. </p><p><b>Kenelle: </b>Naisen asemasta kiinnostuneille, romantisoimatonta kuvausta kestäville, Helsingin historiaa ahmiville, poliisin työstä uteliaille. </p><h3 style="text-align: left;">Silja-Elisa Laitonen: Haavat. Tammi 2023. Kansi Emmi Kyytsönen. </h3><p><br /></p><p><b><i></i></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghQp34iXBEcn5FJVthQmL7J7PGfSL9P4MhA_5WEdj8vaqaZVvqkGSjMghfBPshyphenhyphenlBoi9qHfYv3Xt64IDG37CHPZB5tZ6P2_QYL9gBH2ondPePOl58jqo-67HRl97GRVF-RD4ORjh7Ai66ut498AdpDMMvz1bNcNMlS4J6NShdvNyMPVqXNG4LUdIwhvwg8/s672/pilvet.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="672" data-original-width="460" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghQp34iXBEcn5FJVthQmL7J7PGfSL9P4MhA_5WEdj8vaqaZVvqkGSjMghfBPshyphenhyphenlBoi9qHfYv3Xt64IDG37CHPZB5tZ6P2_QYL9gBH2ondPePOl58jqo-67HRl97GRVF-RD4ORjh7Ai66ut498AdpDMMvz1bNcNMlS4J6NShdvNyMPVqXNG4LUdIwhvwg8/s320/pilvet.jpg" width="219" /></a></i></b></div><b><i>Levottomat pilvet</i></b> kertoo myös valinnoista, muutoksen pakosta ja eron vaikeudesta, mutta tässä ajassa ja lempeämmällä katsannolla. Luonto-ohjelman radiotoimittaja Tuulian jättää mies Teppo yllättäen. Teknisistä laitteista tulee Tuulialle ongelma, ja hänen lähellään myös eläimet alkavat käyttäytyä oudosti. <p></p><p><i>"- Käänny oikeaan, navigaattori sanoo seuraavan liittymän kohdalla. Vilkaisen karttaa, mielestäni tässä piti kääntyä toiseen suuntaan. - Eikö se ollut vasemmalle, pohdin ääneen. - Sinun pitää ryhtyä valitsemaan oikein, laite sanoo. - Miten niin oikein? - Sinun pitää ryhtyä valitsemaan oikea polku. - Mitä hemmettiä? Tämä on moottoritie eikä mikään polku. - En löydä ketään Mitä Hemmettiä -nimistä henkilöä." </i></p><p><b>Aarnin tarina</b> liittyy sekin eroon tärkeästä ihmisestä, kuuluisan äidin kuolemaan. </p><p><i>"Ei kai kuolemastasi tule lehtijuttuja? En halua puheluita toimittajilta, en halua muistokirjoitusta. En halua, että kukaan tietää sinun kuolleen. En halunnut koskaan sanoa, että olet sitä toistakaan. Nyt en tiedä, kumpi on pahempi." </i><i>"Toiset koukuttaa alkoholi, toiset algoritmi. Sinä olit toisen palveluksessa ja minä olen toisen."</i></p><p><b>IT-asiantuntijana Aarni</b> tuntee teknologian, mutta kaipaa luontoon, kuin vastakohtana kaikelle aiemmin kokemalleen.<i> </i>Luonnollisesti Tuulian ja Aarnin tarinat risteävät. </p><p><b>Hyvähenkinen tarina</b> on miellyttävää luettavaa ja helpottavaakin sikäli, ettei se kurota suuria, vaan pysyy ihmisen kokoisena.</p><h3 style="text-align: left;">Laura Manninen: Levottomat pilvet. Otava 2023. Kansi Elina Warsta.</h3>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8936537753279580088.post-28410062573512758382023-12-01T20:34:00.003+02:002023-12-02T20:44:58.816+02:00Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSNMXG1Z1XQ9X-PH31X0DKhXnc9r78kbYqyTWMXEwb-dp_FXMWpGp8oqDAkrW3K0IiaiA8Fvh83NgHJEMr_GE2li1KjwipsKU05nFRocGtQtADBL0py7ze_nEkI859FJSFfYVtIqchuc0i1kO-3RGiUyKCRIXCNLSz9bP2m3zLUliTr_XS_U3hqPVcA_Qg/s320/katja.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="221" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSNMXG1Z1XQ9X-PH31X0DKhXnc9r78kbYqyTWMXEwb-dp_FXMWpGp8oqDAkrW3K0IiaiA8Fvh83NgHJEMr_GE2li1KjwipsKU05nFRocGtQtADBL0py7ze_nEkI859FJSFfYVtIqchuc0i1kO-3RGiUyKCRIXCNLSz9bP2m3zLUliTr_XS_U3hqPVcA_Qg/s1600/katja.jpg" width="221" /></a></div><b>Katja Kettu</b> tuli jälleen ryminällä kirjataivaalle, aplodit! Sitä on odotettu, <i><a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2015/09/yoperhonen.html" target="_blank">Yöperhonen</a></i> on edelleen yksi parhaita lukemiani kotimaisia, <i>Kätilö</i> toi sen alkuperäisen rytinän (itse en vielä tuolloin ymmärtänyt ketunkieltä). Valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa tehty<i> <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2016/08/kettu-koutaniemi-seppala-fintiaanien.html" target="_blank">Fintiaanien mailla </a></i>vaikutti sekin.<p></p><p><b>Välillä on </b>ollut muutakin, kuten <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2018/11/katja-kettu-rose-on-poissa.html" target="_blank">tämä</a>, ja katastrofiksi kuvailtu Ismo Alangon elämäkerta, jonka myös kahlasin uskollisesti läpi, vaikka ei sitä hyväksi teokseksi tosiaan voi sanoa, mittavasta taustamateriaalista ja sadoista tekemiseen käytetyistä tunneista huolimatta (fanit varmasti arvostavat silti, ainakin Alangon antamaa tietoa sanoituksien taustoista.) </p><p><b>Syitä tähän</b> löytyy <i>Erään kissan tutkimuksista</i>. Oli henkilökohtaista surua, hämminkiä ja ongelmia kustantajasuhteissa (asiat liittyvät yhteen). Eri asia sitten on, kuinka intiimejä asioita, jotka väistämättä koskevat muitakin, kannattaa kirjaan laittaa, koska spekulointeja henkilöistä tosielämässä ei voi välttää. Joku kirjailija (en muista kuka) sanoi somessa, että on todennut 15 vuotta sopivaksi ajaksi omien tapahtumien ja niistä kirjoittamisen välillä, kuulosti viisaalta. Tässä aikaväli on huomattavasti lyhyempi. Mutta oikeastaan kaikki alkoi siitä, että nousi kova lapsikuume,<i> "alkukantainen naaraan halu".</i></p><p><i>"Ilman lasta minusta on tullut vaillinainen ja mitätön. Minulla on enää yksi ainoa päämäärä. Ymmärrän sen nyt. Tahdon poikia, vasoa, varsoa, synnyttää ja imettää jälkeläisiäni. Ensimmäinen tunne on häpeä. Tuo raaka, väistämätön eläimellisyyden osoitus, lisääntymisen tarve, on saanut minustakin otteen."</i></p><p><b>Lapsihaave ei </b>toteutunut, miehen tuesta puhumattakaan. Tai oikeammin, miestä ei ole, haave sekin vain. Runoilija oli menetetty jo aiemmin, ja se toinen osoittautui pettymykseksi. </p><p><b>Mutta vankka </b>kirja syntyi, Ketun omaperäinen esitystapa välkkyy odotetusti riveillä ja riemastuttaa. Jos kohta tapahtumat ovat synkeitä keskenmenoineen ja pakahduttavine yksinäisyyksineen tässä ajassa sekä sadan vuoden takaa alkavassa Eevan tarinassa, jossa Neuvostojen maa kutsui toiveikkaita.</p><p><b>Kissa ilmestyy kuvioon </b>molemmissa aikatasoissa, menneessä ja nykyisessä, itselleenkin yllätykseksi. Sillä oikeastihan hän ei ole "vain" kissa, vaan maailmanhengessä asuva Tutkija, joka saa Toimistolta toimeksiannon tarkkailla Kirjailijaa ja toimii kertojana, Kirjailijan itsensä ja Eevan lisäksi. </p><p><i>"Kirjailijan viimeinen muistiinpano syksyltä vaikuttaa melko vähäjärkiseltä. Mitä on tapahtunut Eiran lukaalissa, siitä ei ole varmuutta eikä tietoa. ... On epäselvää, onko kirjailija tässä kohtaa yrittänyt itsemurhaa. Se on niin synkkä asia, ettei Kissa minussa ymmärrä sitä. Eläin taistelee elonliekistään viimeiseen kipinään saakka. Eikä sitä ymmärrä minussa Korkeuden matkaajakaan. Ei elämää pidä pelätä, sitä vastaan pitää käydä, sitä vasten pitää antautua. Jos sattuu, niin sitten kipu tunnetaan."</i></p><p><b>Kokonaiskuva muodostuu</b> kolmen kertojan, kissan, kirjailijan ja Eevan, kautta. Kirjailija vetäytyy yksin Saareen, jonnekin itärajan läheisyyteen, ja historia alkaa elää. Esiäitien ketju, joka on johtanut tähän päivään. Ja heidän miestensä, jotka eivät kaikki hekään olleet ihania. Mutta Mahte taisi olla, ainakaan Eeva ei saa tätä mielestään. Ja katuu katkerasti sitä, että lähetti tyttärensä Tytin piikomaan jo nuorena, nälkää näkemästä kotoa. Isoja päätöksiä, jotka vaikuttavat moneen sukupolveen.</p><p><i>"En saa sitä pahaa verta meän väliltä nyt millään."</i></p><p><b>Akuutisti Kirjailija</b> pelkää sanojensa kadonneen iäksi. Ja se on iso pelko, mitä kirjailija olisi ilman niitä? <i>"- Ei ole sanoja. Ne on minulta kaonneet. Kuin joku ne oisi minulta poies raastanut ja piiloon pistäny. Kyä mie koitin niitä hakia." </i>Ja onko hyvä idea kirjoittaa kostokirja, joksi Kissa tulevaa teosta arvelee? Mitä muuta kirjassa olisi? <i>"Jotakin kaunista siinä pitäisi olla. Ja lohtua."</i></p><p><b>On siinä</b> niitä. Ketun tapaan mennään äärimmäisyyksistä toisiin. Vertailu esiäiteihin on hieno ulottuvuus, ehkä kirjan antoisin, mutta ei todellakaan ainoa: nykyhetki ja lähimenneisyys, aika ja ajattomuus, kirjailijan ja taiteilijan työ, kissan luonne, naisen elämän haasteet... Upeasti kirjailija pitää kaiken keskenään erilaisen aineksen kasassa ja punoo siitä helposti luettavan kokonaisuuden, joka ilahduttaa vaihtelevalla, vivahteikkaalla kielellään ja oivalluksillaan. Ja etenkin sillä, että sanat ovat palanneet. </p><p><b>Katja Kettu</b> osoittaa kirjallaan ihailtavaa ammattitaitoa, jolta odotan suuria jatkossa, kun "tilanne" on niin sanotusti rauhoittunut. Lopussa on laaja lähdeluettelo. </p><p><b>Kenelle: </b>Uteliaille, räväkän kielen sietäjille, perheellistymistä onnistuneesti tai epäonnistuneesti toteuttaneille, yksinäisyyteen ajautuneille, juuriaan tutkiville, kovia kokemuksia kestäville, sanojen katoamista pelkääville ja kirjallisten ainesten käytöstä oppimaan haluaville. </p><p><b>Muualla: </b><a href="https://sbrunou.blogspot.com/2023/11/katja-kettu-eraan-kissan-tutkimuksia.html" target="_blank">Sallan lukupäiväkirja </a>totesi räväkkyyden ja naisen voiman korostamisen tehneen lukijalle hyvää. Kissan hän sanoo olevan mainio kertojahahmo, jonka kautta painavat aiheet saavat keveyttä ja tuoreutta. Eri mieltä olen parista asiasta: pidin eniten historiajaksoista.</p><p>Ja ei, blogikirjoitus ei ole tulkintani mukaan mainos, vaikka hän arvostelukappaleesta varuiksi ilmoittaa. Katson, että kirjan saaminen kustantajalta ei ylitä mainoskynnystä, sillä se ei edellytä kirjoittamaan arviota eikä muutenkaan korvaa lukemiseen ja bloggaamiseen käytettyä aikaa. Saan arvostelukappaleita satunnaisesti, yleensä pyytämättä, joskus harvoin (4 - 5 kpl vuodessa, jossa luen lähemmäs parisataa kirjaa) innostuneena pyydettynä, mutten niistäkään välttämättä kirjoita. Viralliset mediat - niissä harvoissa, joissa on kirja-aiheisia juttuja - saavat aina maksutta kirjan luettavakseen, ja siellä tekijät sentään saavat työstään myös palkan. Bloggaaminen on vapaaehtoistyötä, ei taloudellisen voiton tavoittelua. </p><p>Itse luin Ketun kirjan kirjastosta. Jossa kävin pitkän keskustelun kirjastosedän kanssa Kafkan teosten nimien käytöstä nykyisin, mikä tuntuu olevan pinnalla. Kafka julkaisi <i>Erään koiran tutkimuksia</i>, ja Antti Tuomainen ainakin <a href="https://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2016/12/antti-tuomainen-mies-joka-kuoli.html" target="_blank">tietää</a> lisää, muutamat muutkin. </p><h3 style="text-align: left;">Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia. Otava 2023. Kansi Piia Aho.</h3><p><br /></p><p><br /></p>Arjahttp://www.blogger.com/profile/15516345426940581499noreply@blogger.com0