Anu Kaaja: Rusetti

Elämän kauneus ja nautinnot: miksei se voisi olla yhden kirjan teema, ehkä koko olemisenkin. Tai lukijalle ainakin kirjan verran, sen ajan, minkä kirjan minä-kertoja maailmaansa meille avaa. 

Hän vaeltaa Euroopassa ja deittisovelluksissa, vaihtaa maata ja kaupunkia yhden kuvan tai yhden ihmisen takia, tanssii teknodiskoissa ja solmii ikuisia suhteita taideteoksiin, lyhytaikaisempia ihmisiin. Mutta kaikki ovat merkityksellisiä, paitsi ne, jotka eivät ole. Olisiko esineiden kanssa seurustelusta vähemmän vaivaa kuin ylenpalttisesta sosiaalisuudesta? 

"Vapaa keskustelu tuntemattomien kanssa on usein vaivaannuttavaa. Esineiden kanssa keskustelu on helpompaa, sillä esineet ovat lähtökohtaisesti sivistyneitä." 

Miten totta ja miten riemastuttava havainto, kun asiaa miettii! Kertoja käynnistää haastattelusarjan kahvilassa tapaamiensa kanssa.

"- Milloin vain sinulle sopii, sanoo servetti ja asettuu ryhdikkäästi odottamaan. 

- Kiitos. Aloitetaan toki. Olen huomannut, että joillain teistä haastateltavistani on huomattava historiantuntemus ja tietty kollektiivinen muisti. Haluaisinkin kysyä, miten itse koet historiasi? Lajihistoriasi, jos nyt niin voi sanoa?

- Historian? Niin, kankaistahan tämä lähti."

Kahvikuppi on tietysti mainitussa ympäristössä olennainen vaikuttaja, kahvikulttuurin keskiössä. Haastattelun aluksi kertoja yrittää ilmaista pyrintönsä:

"...olen kyllä kirjoittanut seksuaalisuudesta, mutta haluaisin nyt pois siitä aihepiiristä. Kohti kauneutta, jota edustavat yksinkertaiset astiat ja esineet. 

- Ovatko kupit sinusta yksinkertaisia? Siis hölmöjä? 

- Ei, ei, en tarkoita... Huono sanavalinta, pahoittelen. Tarkoitin tietenkin pelkistettyä. 

- Ehkä olen hieman herkkä tämän asian suhteen, kuppi toteaa. 

- Kuppeihin suhtaudutaan usein oudosti. Niin moni on katsonut Disneyn Kaunotarta ja hirviötä pienenä. 

- No tuota, kyllä minäkin olen sen nähnyt... 

- Siinä elokuvassa, kuppi jatkaa, infantilisoidaan erityisesti kuppeja. Kupit näytetään joko kasvottomina loilottajina tai sitten teekannulle alisteisina, yksinkertaisina lapsina."

Kahvilakulttuurin lisäksi sukellamme taiteeseen ja rakastamiseen, joiden perässä kertoja matkaa ja jotka ovat oikeastaan sama asia. "Suurimmat rakkauteni tapaan museoissa."

Esimerkiksi saksalainen taidemaalari Albrecht Dürer on suuri rakkaus, monia muita mainitaan. Taide kertojan silmin avaa kuumottavasti myös lukijan näkymää teoksiin. Kerrottavat aiheet ovat kuin iltapäivälehden lööppejä, lisään vain huutomerkin: Kuumimmat renesanssipojat top 5! Hekumallisimmat barokkiasetelmat! 

On lihallisiakin rakkauksia. Exänsä Septumin kertoja tapaa sattumalta.

"Septum häkeltyy septummaisella tavalla. Hänellä on musta pitsihame, kissansilmäkajaalit, kiiltävimmät korunsa. Hän näyttää kauniilta ja haluaisin sanoa, että rakastan sinua edelleen, miksi koskaan erosimme. Niinpä sanon: - Sulla on huulipunaa hampaissa." 

Snakebite taas "ei, ihminen Snakebite ei ole. Hän on kuva." Ja vahvimpana Sydämensärkijä-Industrial ja yhteinen Berliini! Miksi kertoja hakee suhteita kaukaa, vaikeita suhteita, vaikka vai siksi ravistavia?

"Minun on helpompi rakastaa ihmisiä, jotka asettuvat esineiksi. Joita saan katsella kuin museossa. Rauhassa ja kaukaa." 

Älypuhelimen näkokulma on ehkä ennalta-arvattava, mutta sen mielipiteeseen on helppo yhtyä: 

"Ihmisen käyttöä ei suositella neljää tuntia pidempään." 

Iloinen, rosoinen, pirskahteleva, yllättävä, hekumoiva ja omalakinen kirja Anu Kaajan tapaan. Hyvän mielen tanssahteleva teos. Sen luettuaan tekee mieli hieman tanssahdella, sivellä rakkaan ihoa ihailevan intiimisti ja huudella hassuja iskulauseita. Bow row rococo! Sans souci!

Kenelle: Kokeellista kestäville, nautintoja hakeville, kauneudesta hurmaantuville, taiteen ystäville, kahviloissa ja museoissa viihtyville.

Aiemmin luettuja: Katie-Kate, Leda

Anu Kaaja: Rusetti. S&S 2023. Kansi Jenni Saari.