Espoon kaupunginteatterissa menee vielä alkusyksyn Juha Jokelan Esitystalous. Siinä suomitaan talouselämää, nauratetaan bisnesmaailman älyttömyyksillä ja jo normiksi tulleilla ylilyönneillä ja lyödään lujaa Espoon kaupungin hallintoa ja sosiaalidemokraattista puoluetta. Ria Katajan esittämä demaripoliitikko muistuttaa ulkoisesti kovasti Jutta Urpilaista (siis ulkoisesti), Tommi Korpelan bisneskonsultti Niittymaa on kaikkien konsulttien risteytys, ja Martti Suosalon karvahattuinen bisnesmies maakunnasta tuo mieleen, kyllä vaan, Toivo Sukarin.

Mutta tämähän on fiktiota vain! Tarkoitus on nimenomaan kertoa, että esittämistähän tämä kaikki on, myös elävässä elämässä. Paras esiintyjä pärjää. Teatteriksi fiksua ja huvittavaakin: liike-elämän kuviot naurattavat varmasti kaikkia powerpoint-liturgioita, brändiuudistuksia ja strategiasuunnitelmia läpikäyneitä. Rami Niittymaa muistuttaa ikihauskan Firma-sarjan konsulttia, vaikka ihan niin hulvattomiksi tässä ei ryhdytty. Pysyttiin vakavampina, ja puuduttava (yli)pitkä esitys hetkittäin olikin. Mielenkiintoa piti kuitenkin yllä monipuolinen tekniikan käyttö: valkokankaita, liikkuvia lavastesettejä, kuvaruutuja.

Vierailijoita kaukaa Helsingistä hämmästyttää Espoon teatterin ulkoinen olemus. Yksi Suomen varakkaimpia kuntia, ja teatteri on tungettu lähiökerrostalon nurkkaan, ankeaan betonipihaan. Tapiola, puutarhakaupunki. Jokela osuu tässä naulan kantaan.

P.S. Esitystalous on nyt myös kirjana. Ken jaksaa näytelmäkässäreitä lukea. Ja lisää: Juha Jokelan Mobile horror tulee Teemalta syyskuussa.