Unkarilaiseen kirjallisuuteen pääsin minäkin mukaan houkuttelevasti aikuisten naisten ylistyksellä. András Vajdan eroottiset muistelmat kertovat pojasta, sittemmin aikuistuvasta nuoresta miehestä lihan ilojen kautta. Hän pitää naisista jo pikkupoikana, kaikin tavoin, ja kuvaa kokeilujaan rakkauden maailmassa alusta alkaen.
Naisia on hänen elämässään paljon ja monenlaisia, hän suorastaan huumaantuu heistä. Aluksi kelpaa kuka vain, kunnes kokemuksen karttuessa myös omat mieltymykset alkavat tarkentua ja tunteet voimistua. Mutta voi, niin monessa naisessa on jotain kiinnostavaa! Hän todella rakastaa naisia, se käy selväksi, vaikkei heitä aina ymmärräkään.
Ilmeisesti tämä ja vilpitön yrittäminen näkyi ja tuntui, koska niin monet naiset hänelle mielellään kokemuksia tarjosivat. Ja poika ottaa opit onnellisena vastaan. Onneksi kirja kertoo kohtaamiset tyylikkäästi ja aidonoloisesti, huumorillakin, mutta ei pätkääkään kioskikirjamaisesti. Vaikka seksi on pääaihe, kirjassa ei ole mitään härskiä, mikä voi tietysti joidenkin mielestä olla puute. Virkistävän viatonta suorastaan, vaikka ilmestymisaikanaan 1960-luvun alussa lienee tuntunut rankaltakin. Me kaiken nähneet ja kokeneet (ainakin telkkarissa) emme pienistä hätkähdä.
Koko ajan ei sängyssä peuhattu − etenkin loppupuolella myös muut asiat vievät tilaa, mikä on fiksu veto kirjan kiinnostavuuden kannalta. Unkarin historiakin tuli kerrattua ja unkarilainen kansanluonne kuvattua. Ja se, että naiset ovat ihania. Etenkin aikuiset naiset nuoren miehen kannalta. Jos tästä nykyisenä puuma-aikana nyt kellään on mitään epäilystä.
Stephen Vizinczey: Aikuisten naisten ihanuudesta. Loki-kirjat 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti