Elävää kuvaa

tiistai 10. toukokuuta 2011

Matkoilla Euroopassa

Antti Tuurin Matkoilla Euroopassa on nimensä mukaisesti matkakirja kirjailijan ja hänen vaimonsa matkustelusta etenkin Italiassa ja Saksassa, mutta käydään myös muun muassa Pariisissa ja Pietarissa.

Tarinat eivät ole yhteydessä toisiinsa edes kronologisesti, vaan erillisiä kertomuksia, joten hieman toistoakin ilmenee ja monenlaisia hajanaisia huomioita, mitä nyt matkustaessa tulee tehtyä. En tiedä, millä perusteella juuri nämä matkat on valittu; kirjailija itsekin kertoo, että reissukokemuksia olisi paljon enemmän takataskussa. Osan olemme jo saaneet romaaneissa jossain muodossa, osa odottaa vielä julkituloaan.

Tuurin mielestä matka on tärkein, ei päämäärä, ja siksi hän ei suosi lentokoneita. Ei myöskään hankalien turvatarkastusten, loputtomien odottelujen ja surkean lentokoneruuan vuoksi. Tuurit ovat matkustaneet Eurooppaan yleensä rahtilaivalla ja jatkaneet siitä junalla. Ilmeisesti on ahkerasti hyödynnetty ikääntyvien interrail-korttia.

Tarinat kertovat arkisesta matkustamisesta sattumuksineen. Paikkoja ja nähtävyyksiä ei (onneksi) kuvata liian tarkasti, vaan puhutaan omista tekemisistä. Syömisestä puhutaan paljon ja kirjataan aamiaiset, lounaat ja illalliset, ostellaankin jotain pientä, käydään taidenäyttelyissä ja nautitaan kahveja terassilla. Kärsitään närästystä liiasta makkaransyönnistä ja vältellään polttavaa keskipäivän aurinkoa. Kerrassaan tutunoloista keski-ikäistä matkaamista.

Kirjan kanssa voi nojatuolimatkailla kuka vain, mutta uskon, että eniten siitä saa irti, jos tuntee joitakin paikkoja omasta kokemuksesta. Tuuri tuntee etenkin Saksan hyvin: hän oli jo teininä pari kesää Kölnissä kieltä oppimassa ja rahaa hankkimassa tehdastyöläisenä ja asui myöhemmin Hammissa insinööriopintojen konepajaharjoittelijana. Sen jälkeen työmatkat ovat vieneet Euroopan eri puolille.

Yhtenäinen kertomus tai selkeä kokonaisuus tämä ei ole, mutta kuvaa hyvin matkalla olemisen ”irrallisuutta”. Välikirjaksikin tätä on sanottu, ja kyllähän tämä poikkeaa juonellisesta romaanista aika lailla.

Itseäni eniten kiinnostanut osuus kirjassa on matka lemminkäisten mukana Eremitaasin valtavalle kunnostus- ja laajennustyömaalle. Siinä saadaan maistiaisia siitä, millaista on työskentely itänaapurissa rakennusalalla.

Antti Tuuri tuntee Lemminkäisen perusteellisesti: hän kirjoitti viime vuonna ansiokkaan yhtiön satavuotishistoriikin. Kirja ei kuvaa vain yhden yhtiön vaiheita, vaan koko Suomen elinkeinohistoriaa ja rakennusalan kehittymistä, joten kuka tahansa bisneksestä kiinnostunut löytää siitä paljon tietoa ja saa perspektiiviä nykypäivään. Historiikki ei ole kuivaa faktaluetteloa, vaan kuvaa itse työtä ja tekemistä esittelemällä suuren joukon tekijöitä ja alan legendoja. Kirjajärkäle on juhlavan paksu, mutta kuulemma toisen samanlaisen saisi tarinoista, joita mukaan ei mahtunut tai joita muuten ei voitu mukaan ottaa.

Tuuri on todella tuottelias kirjailija ja monipuolinen ammattilainen: hän on kymmenien romaaniensa lisäksi kirjoittanut kasan tietokirjoja, yrityskirjoja ja henkilöhistorioita, käsikirjoituksia, pakinoita, kuunnelmia, jopa oopperalibrettoja. Viime vuonna ilmestyi perhokalastuskirja Tenoa soutamassa. Kalastuksesta kertovia tarinoita on ilmeisesti nytkin työn alla. Tai ehkä saamme myöhemmin lisää matkakertomuksia vaikkapa Virosta. Sitä odotellessa.

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa. Otava 2011.

3 kommenttia:

  1. Kun on itse lähtenyt matkalle Eurooppaan - ja jämähtänyt yhteen paikkaan, tekee todella mieli tarttua esittelmääsi kirjaan. Mitähän Tuuri kirjoittaa Hammista? Meinaan vaan , että me jämähdimme juuri sinne - vai sanoisinko tänne : ). Millaisena hän on kokenut ja nähnyt tämän kaupungin viime vuosituhannella. Enpa taida jaksaa joulupukkilistaa odotella vaan kiirehdin kesäloman alkajaisiksi suoraan kirjakauppaan. Kirjasta/aiheesta/kirjailijasta kiinnostuneille voisin vinkata Studio55:ssä(MTV3.fi/katsomo) 16.3.2011 esitettyyn Tuurin haastatteluun. Katsoin sen nyt uudestaan - mielenkiintoisia asioita, sekä kirja että ohjelma. Tässäpä oiva seuralainen riipumattoon!

    VastaaPoista
  2. Tuo haastattelu on mennyt minulta ohi, kiitos vinkistä! Hammista ei kirjassa juuri muuta kerrota kuin että siellä tuli asuttua ja työskenneltyä konepajalla harjoittelijana. Saksa kaiken kaikkiaan on Tuurille tuttu paikka ja kielikin varmaan hyvin hallussa. Italia taitaa olla myös lempimaita. Kylläpä tulikin nyt matkakuume...

    VastaaPoista
  3. Hei Arja

    Matkoilla Euroopassa on luettu ja samanlaisia ajatuksia minullakin heräsi kirjasta. Linkkasin blogisi jutun esittelyyni kirjasta oman blogiini. Onko ok?

    VastaaPoista