Hömppälinja lomahengessä jatkuu: Cecelia Ahern on suurin piirtein pumpulisinta, mitä tiedän. Olen aina sympannut irlantilaisia kirjoittajia, ja siksi tullut tutustuneeksi Aherniinkin. Aina luen, jos kohdalle sattuu.
Häpeämättömän lällärimäistä kamaa, mutta parhaimmillaan mukavaa viihdettä ja hihityttävää tarinaa. Niin nytkin. Juoni on niin älytön, ettei sitä voi punastelematta kertoa, joten parempi antaa olla. Nautitaan vain hauskasta kerronnasta ja irkkutyylisestä maanläheisyydestä, joka pitää jalat maassa älyttömyyksistä huolimatta.
Sen verran voi sanoa, että kyse on nuoresta naisesta, joka avioeron ja keskenmenon jälkeen pyrkii jaloilleen. Tietysti kuvioon ilmestyy mies sekä Ahernin tapaan mystinen, jopa yliluonnollinen, elementti. Tässä Ahernin tarinat eroavat vaikkapa Marian Keyesistä, vaikka muuten genre on sama. Tuonpuoleinen on aina jotenkin läsnä. Muistattehan Ahernin jättimenestyksen, P.S. Rakastan sinua?
Itselleni on jäänyt erityisesti mieleen yksi aiempi kirja, joka onnistui yllättämään todella, taisi olla nimeltään Yllätysvieras. Tämä nyt lukemani (joka ei ole uusin) ei yllättänyt samalla tavalla, mutta kyllä pokkarin parissa muutama hetki mukavasti vierähti, ja pakko oli lukea nopeasti, jotta kärsimätön pääsi näkemään loppuratkaisun.
Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä. Gummerus 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti