Pikkuseikkoja, ja silti niin isoja! Carol Shields on mestari tekemään arkisista asioista tarinaa, jossa ei tapahdu mitään ennenkuulumatonta, mutta pettävän tyynen pinnan alla pulpahtelee paljon. Keski-ikäinen rouvashenkilö, elämäkertojen kirjoittaja, kertoo kirjassa tietyn ajallisen jakson omasta ja perheensä elämästä. Tilanne, jota rakentavat pitkäaikainen, intohimon huippunsa jo kadottanut avioliitto, teinilapset, vakiintuneet kuviot kaikin puolin.
Työ on tässä perheessä, tässä elämänvaiheessa tärkeää, ja sen kautta rouvankin arkeen syntyy draamanpoikasta. Judith haluaisi kirjoittaa fiktiota, mutta ideapula vaivaa, ja hän tulee lainanneeksi juonta tuttavaltaan kyseenalaisin keinoin. Tosin siitä ei kirjaa synny aivan odotetulla tavalla. Hän selvittää kuitenkin muutaman ihmisen taustaa ja yksityiskohtia heidän elämästään tarmolla, joka kumpuaa ehkä oman elämän tylsyydestä?
Oivaltavasti Shields kuvaa myös perhettä: miehen uppoutumista työhönsä ja toisen lapsen kirjeenkirjoitusinnostusta, jolla on arvaamattomia seurauksia. Lapset eivät kuitenkaan ole tarinassa isossa roolissa, mistä pisteitä. Äitinä olo ei estä muuta elämää.
Judith on tarkkailija, joka osaa myös pukea sanoiksi havaintonsa, toisin kuin meistä useimmat. Tosin hänellä tarkkailu menee välillä jo häiritsevän uteliaisuuden puolelle. Shieldsin tarkkanäköinen teksti saa lukijankin miettimään ihmisten motiiveja ja salaisuuksia. Mikä saa ihmiset toimimaan kuten he toimivat? Mitä taustalta löytyy? Siinä teema, joka Shieldsia kiehtoo, jo tästä ensimmäisestä romaanista alkaen. Samoin tuttua on elämäkertojen käsittely ja keksityn ja toden suhde niissä. Mary Swann oli vielä kaukana tulollaan tätä kirjoitettaessa.
Yksi kiehtova piirre on se, että Shields antaa lukijalle enemmän kuin Judithille: pikkuseikkojen perusteella voi tehdä havaintoja, joita Judith ei välttämättä tee. Saa oivaltaa. Tämä kirja ei kertalukemalla lopu. Olen ilman muuta suuri Shields-fani, viimeistään nyt. Eikä tämä ensimmäinen kirja ole mikään harjoite tuleville, vaan oma hieno teoksensa.
Kirja ilmestyi alkuvuodesta, ja siitä ovat kirjoittaneet jo monet bloggarit, kuten Katja ja Leena Lumi.
Carol Shields: Pikkuseikkoja. Otava 2011.
Minäkin pidin tästä todella paljon! Rakastan Shieldsin kykyä kirjoittaa pienistä arjen asioista suurta ja ajatuksia herättävää kirjallisuutta, lämmöllä. Pikkuseikkoja oli arkisuudestaan huolimatta jopa jännittävä! :)
VastaaPoistaMinustakin tämä oli aivan mahtava! Jopa parhaita ikinä lukemiani kirjoja.
VastaaPoistaMinä luin tämän englanniksi, enkä ihastunut yhtä paljon kuin muihin Shieldseihin, ne olen lukenut suomeksi. Ehkä pitäisi kokeilla tätäkin suomeksi? On kyllä sellainen olo, että mielelläni lukisin kesällä juuri Shieldsiä, mutta paha kyllä olen lukenut kaikki tietämäni Shieldsin kirjat. :)
VastaaPoistaEnglanniksi lukeminen olisikin vielä kokeiltava, hyvä vinkki Jenni! Siitä aukeaisi varmaan taas jotain uutta, jos vain kielitaito riittää. Ja mikä hienointa: en ole edes lukenut kaikkia Shieldsejä vielä, mutta tämän jälkeen takuulla haalin kaikki. Mietin vähän samaa kuin sinä Karoliina, yksi parhaita, jos mitataan kirjan lukijan tekemää vaikutusta - ja sillähän tässä nimenomaan mitataan. Jotain tässä on erikoista, kun niin moni omistautunut kirjanlukija, kuten sinä Maria, on sen lumoissa. Kiitos muuten sinulle kiinnostavasta NY-postauksesta, minäkin jonotan Brooklyniä innolla.
VastaaPoista