Takakannen imelästä tekstistä huolimatta jutussa on oikeasti tehoa ja tunnetta. Beatricen Englannissa asuva sisar on kadonnut, ja hän ryntää New Yorkista etsimään tätä kaikin mahdollisin keinoin. Mukana ovat niin Tess-siskon työkaverit, ystävät kuin viranomaisetkin, ja lukijan pyöritys on hurja. Yllätys seuraa toistaan, mutta silti tarina ei ole mahdoton eikä liian mielikuvituksellinen, vaan melko perinteinen dekkari, jota on helppo seurata.
Epäperinteistä on Beatricen tunteiden ja ajatusten
yhdistäminen rankkoihin tapahtumiin. Beatrice kuvataan uskottavasti, hän toimii
luontevasti - oli se hullua tai ei. Hänen ajatuksiaan seurataan koko kirjan
ajan, itse asiassa kirja on Beatricen juttelua, joko sisarelleen sinä-muodossa
tai tapahtumien kertomista kuulijalle minä-muodossa. Siitä syntyy aitouden ja
läheisyyden tunne, joka imaisee lukijankin mukaansa.
Beatrice mokailee, erehtyy, jatkaa sinnikkäästi. Häntä on
pakko sympata, ja mokat iskevät lukijaa kipeästi sydänalaan, niin inhimillisiltä
ne tuntuvat. Kukapa ei olisi kauhukseen huomannut itsessään piirteitä, joita ei
olisi uskonut eikä missään nimessä toivonut itsestään löytyvän. Kukapa ei olisi
joskus tullut huijatuksi tai vähintään narratuksi, tai pelännyt kuollakseen
rakkaansa puolesta. Siinä sitä
jännitystä kerrakseen... Taitavasti
kirjoitettu trilleri, joka yllätti tiukalla koukullaan.
Paljon blogisavuja, joista kiinnostus heräsi. Kannen kauneutta kehuvat monet. Arvioijina muiden muassa Sanna, Marjis, anni.M ja Minna.
Rosamund Lupton: Sisar. Gummerus 2012. Suomennos Anuirmeli
Sallamo-Lavi.
kiva että kolahti! Minulla oli sama fiilis kuin sinulla silloin kun tämän luin. Minusta tämä oli myös yllättävän kaunokirjallinen jännäriksi. mä luen nyt tosi paljon tätä muistuttavaa kirjaa - mutta siitä lisää myöhemmin.
VastaaPoistaOhoh, ehkkä tämä pitäisi sittenkin lukea. Ehdin jo päätellä liian siirappiseksi, mutta laitan uuteen harkintaan. :-)
VastaaPoistaKuulostaa kiinnostavalta, anni.M, toivottavasti kuullaan tuosta toisesta kirjasta pian. Tämän myötä aloin melkein harkita palaamista taas trillereiden lukijaksi. Booksy, ei ollut minusta liian siirappinen, ja olen aika niuho tässä suhteessa. No, ehkä jokusen kaunolauseen olisi voinut jättää pois, mutta kokonaisvaikutelma oli kuitenkin enemmän rankka kuin imelä (paitsi se takakansi). Voi olla että jos jokin asia yhtään koskettaa omaa kokemusmaailmaa, se saa antamaan anteeksi vähän imelyyksiäkin.
VastaaPoista