Muistan. Lapsuus.

Hannu Mäkelä on syntynyt 1943 ja ehtinyt julkaista urallaan kunnioitettavat lähemmäs kaksisataa kirjaa. Tuotanto sisältää niin runoja, novelleja, romaaneja ja lastenkirjoja kuin erilaisia tietokirjoja ja elämäkertojakin, itse muistan Mäkelästä ensimmäisenä Eino Leinoon liittyvät teokset. Ja herra Huun.

Mäkelä on muistellut aiemmin isäänsä ja äitiään, ja viime vuonna julkaistiin oman elämäkerran ensimmäinen osa, jossa hän viettää lapsuuttaan Helsingin Kalliossa. Hän kertoo hyvin pikkutarkasti pienimmätkin muistot arjen elämästä, alkaen ensimmäisistä muistikuvista päiväunista hoitopaikan sängyssä. Hänen äitinsä oli yksinhuoltaja, ja isättömyys leimaa tunnelmaa. Pieni lapsi asiaa ei täysin tajunnut, mutta kovan katkeruuden välinpitämättömyys isän puolelta on poikaan jättänyt. Eivät tällaiset tunteet katoa ihmisestä koskaan, ehkä jopa iän myötä voimistuvat.

Mutta lapsi elää hetkessä, ja Hannu on vilkas ja utelias (normaali) poika, jonka tempausten takia äiti saa olla sydän sykkyrällä. Milloin poika sytyttää muurahaispesän palamaan, milloin kiipeää kerrostalon katolle, tosin tästä äiti ei edes tiennyt. Poikaan se jätti korkean paikan kammon. Leikit, harrastukset, kodin tavat syömisiä myöten kuvataan sellaisina kuin kirjailija ne muistaa. Mäkelä on aina lukenut paljon ja käynyt pienestä asti kirjastossa, ja tietenkin kirjailijalla on hyvä mielikuvitus ja eläytymiskyky. Ehkä siksi hän muistaa asioita niin ihmeteltävän hyvin - itse en muistaisi noin tarkasti lapsuuttani, vaikka olen parikymmentä vuotta nuorempi. Mäkelä kertookin olleensa jo lapsena kiinnostunut menneisyydestä ja pyrkineensä pitämään mielessä tärkeimmät tunnelmat.

Ajankuvauksena Muistan toimii tarkasti kuin peili. Kirja liittyy Kallio-kuvausten sankkaan joukkoon, ja on aina mukava lukea paikoista, jotka itsekin tuntee. Porthaninkatu on aika lailla muuttunut noista köyhistä ajoista. Nyt muuten ymmärrän, mistä Mäkelällä ja Tarja Halosella riitti juteltavaa viime syksyn Kirjamessuilla, missä heidät satuin yhdessä näkemään - yhteisiä muistoja heillä varmasti riittää, saman ajan ja ympäristön kasvatteina.

Hannu Mäkelä: Muistan. Lapsuus. Tammi 2011.