Tuomas Kyrö on tasoittanut lukijan mielen suopeaksi
itsepäisille ja uutta vieroksuville ”seniorikansalaisille”, joten Karkurin
iäkäs sisarusparvi tuntui heti tutulta. Viljo ja hänen sisarensa Helmi ja Siime
ovat minusta Mielensäpahoittajan läheistä sukua tai ainakin naapureita, vähän vanhempia,
kirjakin syntyi jo 2004.
Pienessä kylässä asutaan, mökissä ilman mukavuuksia
tietysti. Sisaruksista kukaan ei ole tullut syntymäkodistaan muuttaneeksi tai
perhettä perustaneeksi, vaan heille on muodostunut oma, kolmenkeskinen
rutiininsa kotiaskareiden hoitoon ja mökissä ja kylän piirissä käpsehtimiseen. Muutama
nopeasti mutta tunnistettavasti kuvattu kyläläinenkin kirjaan mahtuu.
Hassu väärinkäsitys saa aikaan tapahtumasarjan, jossa
rutiineja joudutaan rikkomaan sydämiä pompottelevasti, vanhat roolitkin menevät
uusjakoon. Komentoa pitävä joutuu pyytämään apua, tossukka joutuu ottamaan
vastuuta ja tasainen puurtaja järjestää yllätyksen.
Karkuri ei tarjoa suurta draamaa eikä monimutkaista
psykologiaa, vaan mukavan, lämmintunnelmaisen pienen tarinan erittäin elävine
hahmoineen. Huilaja selvästi tietää, mistä puhuu, näistä pienen kylän ihmisistä
puhuessaan. Pienet ympyrät tekevät pienestäkin muutoksesta ison asian. Naurahtelin
etenkin Siimen vähemmän kauniille tuhahteluille, joista muistui elävästi
mieleen jo ammoin kuollut mummoni - joka ei todellakaan ollut mikään
lepertelijä. Ja ihmettelin, miksei tästä ole tehty näytelmää tai tv-sarjaa:
tämä sopisi mainiosti kesäteatteriin tai Ylen maalaiskomedian käsikirjoitukseksi, sopivasti
dramatisoituna. Tuttuja hahmoja ja paikkoja siitä löytäisi varmasti moni.
Kirjailijan googlattuani huomaan hänen olevan Lapin kuvaaja,
kirjassa ei paikka korostetusti tullut esille, vaikka pitkistä välimatkoista
puhuttiinkin. Pidetään tätä vaikka omana Tulipa tutustuttua -haasteenani: pyrin
välillä tietoisesti hakemaan ja lukemaan uusia - siis itselleni uusia ja
tuntemattomia - kirjoittajanimiä, muuten lukeminen helposti on julkisuudessa ja
blogeissa puhuttujen (uutuus)kirjojen ja kirjailijoiden seuraamista. Siitä vain
outoja nimiä tutkimaan muutkin! Niitä riittää, vaikka takana olisi jo kymmenien
vuosien lukemiset.
Janne Huilaja: Karkuri. Gummerus 2004.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti