Elävää kuvaa

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Katri Lipson: Jäätelökauppias

Jäätelökauppias kertoo elokuvanteosta. Ainakin aluksi. On prahalainen ohjaaja, ja näyttelijät, mies ja nainen. Käsikirjoitusta ei ole muualla kuin ohjaajan päässä. Elokuvaa harjoitellaan; seuraavassa luvussa ollaan Tšekin maaseudulla. Ja nyt alkaa todellisuudentaju hämärtyä. Mikä on elokuvaa ja mikä on totta? Naisnäyttelijästä sanotaan:

"Toistaiseksi Esther Vorszdan sekoittuminen hänen elämäänsä on ollut yhtä yksinkertaista kuin ravintolan naulakosta vahingossa annettu päällystakki, niin samannäköinen kuin hänen omansa että hän olisi tuskin itsekään huomannut sen kuuluvan jollekulle muulle."

Lukija ei enää ole varma, mikä takki on kenenkin. Kolmas luku tuo hieman helpotusta: päähenkilönä on seuraava sukupolvi, Estherin poika Jan, joka opiskelee Prahassa ja muuttaa sen jälkeen Ruotsiin. Jos oli tarkkana alkuosan kanssa, tietää Janista jo jonkin verran. Itse en ollut, joten piti lukea alusta uudestaan. Kolmas sukupolvi, Janin tytär Gunilla, lähtee matkalle.

- Haloo?
- Kuka siellä on?
- Minä täällä, isä.

- Gunilla?
Isä kuulostaa vihaiselta. - Kyllä minä tiedän missä sinä olet.
- Missä muualla minä voisin olla. Minun pitää olla juuri täällä.
- Mitä sinä höpiset? Oletko humalassa?
- Etkö sitten kuuntele minua ollenkaan, jos join vähän olutta? Isä, muistatko miltä tšekkiläinen olut maistuu? Muistatko miten hyvää se on?
- Siihen se hyvä jääkin.

- Miten sinä voit sanoa noin?
- Tyttö pieni, sinä et voi ymmärtää.
- Se on sinun syysi. Sinun takiasi minä en ymmärrä mitään.

Niin, tarinasssa on myös mies, jolla ei ole toista jalkaa. Ja muutamia Jan-nimisiä miehiä. Ja yhteiskuntakriittisyyttä: itäblokin maiden menneisyydelle tyypillinen vainoharhaisuus, "ne", jotka vahtivat jokaista tekoa (vai vahtivatko?). Lopulta päädytään takaisin elokuvaan.

- Jos tämä nyt kuvattaisiin filmille, niin siinä filmissä oli melkein pimeää kun sitä katsotaan jälkeenpäin.
- Miksi.
- Koska tämä on yökohtaus joka on kuvattu päivällä.
- Niinkö ne tekevät.

Pahoittelen postauksen kryptisyyttä, mutta se kuvaa kirjaa (elokuvaa?), joka kieputtaa toden ja kuvitelman yhteen niin, ettei niitä voi irrottaa toisistaan toista rikkomatta. Kirja vaati kaksi lukemista, joten huolettomasti tähän ei voi heittäytyä. Ärsyttää varmaan monia, ihastuttaa joitakin. Haastava ja kysymyksiä ilmaan jättävä kirja, mutta kumman kiehtova. "Melkein pimeä kun sitä katsoo jälkeenpäin."

Kirjasta kertoo Verkkomaisteri, myös Mari A. luki muiden muassa.

Katri Lipson: Jäätelökauppias. Tammi 2012.



2 kommenttia:

  1. Minä haluan lukea tämän jossain vaiheessa, ja tämä arvio sai mint entistä innostuneemmaksi. Joskus liian haastavat kirjat ärsyttävät, mutta jokin tässä kiehtoo :).

    VastaaPoista
  2. Juuri niin, joskus ei viitsi alkaa ottaa selvää, jos tarina on liian mystinen; tämä oli kyllä sitä, mutta herätti ainakn minussa vain uteliaisuutta eikä ärsytystä. Minkä todistaa se, että kirjan jaksoi lukea useampaan kertaan sen salaisuuksia pohtiessa.

    VastaaPoista