Pekka Hiltunen: Sysipimeä

Kymmenisen vuotta sitten päätin lopettaa dekkareitten ja trillereitten lukemisen. Olin saanut tarpeekseni murhista, ruumiinavauksista ja stressaantuneista rikostutkijoista, ja ajattelin palata aiheeseen joskus myöhemmin - olin lukenut näitä jo kymmeniä vuosia, joten tauko tuntui olevan paikallaan. Tauko jatkuu yhä, muutamin harkituin poikkeuksin. Yksi oli tietysti Stieg Larsson, ystävän yllytyksestä, enkä katunut, koukutuin välittömästi. Toinen lukulistalle yltänyt ja lähes yhtä koukuttava on Pekka Hiltunen.

Hänen esikoisensa, Vilpittömästi sinun, esitteli Marin ja Lian, lontoolaistuneet suomalaiset. Lia on lehtigraafikko, Mari pyörittää erikoista Studiota, jonka toimiala on vaikeampi kuvata; se muun muassa paljastaa rikollisia ja korjaa vääryyksiä. "Työssään" Mari hyödyntää outoa taitoaan, joka on lähes selvänäkijämäinen: hän osaa lukea ihmisistä heille tapahtuneita asioita. Lisätään kuvioon vielä muutama huipputaidoilla varustettu henkilö ja ehtymättömät rahavarat, ja asetelma on valmis. Se on juuri niin mielikuvituksellinen ja uskomaton, että menee täydestä, ja lukija voi heittäytyä nauttimaan vauhdikkaista tapahtumista ja fiksusta jännitysviihteestä.

Sysipimeässä ollaan monin tavoin pimeyden jäljillä. YouTubessa julkaistut pimeät videot ovat arvoitus, jota ratkotaan - mutta muitakin juonia tarinassa kulkee. Jännitys on kihelmöivä, etenkin loppupuolella. Pidin aloituksesta, jossa mentiin suoraan asiaan, ilman monimutkaista taustan selostusta ja tilanteen rakentelua. Kirjan voi hyvin lukea itsenäisenäkin, se ei edellytä ensimmäisen tuntemista, vaikka henkilöt ja peruskuviot ovat samat. Tietysti on antoisampaa, kun tietää enemmän.

Yhteistä kirjoille ovat taitava lukijan kuljetus tarinassa, joka etenee yllätyksellisesti, sekä ajan ilmiöiden mukaan tuominen. Sysipimeä ottaa kantaa verkkovaikuttamiseen ja virtuaalisen massahysterian voimaan, ja myös raaistuvaan, väkivallantäyteiseen yhteiskuntaan ja näiden ääri-ilmiöihin, kuten vallankäytön vastenmielisimpiin muotoihin ja ääriryhmien toimintaan.

Naisen asema on molemmissa kirjoissa tärkeä teema jo Marin ja Lian itsensä kautta; he ovat toimijoita ja vaikuttajia. Lontoolla on harkittu roolinsa tapahtumapaikkana. Se on aina kiehtova, monelle tuttu ja vie tapahtumat näppärästi pois kotikonnuilta, isompiin ympyröihin ja laajempaan katselukulmaan. Silti omat juuret ovat tärkeitä. Hiltunen suorastaan ylistää suomalaista naista henkilöidensä kautta.

Hiltunen lisää henkilöihin persoonaa ja taustaa pikku hiljaa; tässä kirjassa avautuu joitakin ensimmäisen kirjan arvoituksia, mutta paljon jää vielä täkyjä ilmaan. Odotettavissa siis lienee paljon lisää tätä lajia. Hyvä niin!