Vielä ehtii tälle vuodelle yksi uusi Euroopan maa; yhtään kroatilaista kirjaa en ole lukenut aiemmin. Kirjailija on tosin saksalaistunut, mutta syntynyt Kroatiassa. Maa on tuttu lomamatkalta, joten oli helppo sijoittaa tapahtumia mielessään upeaan maisemaan Aigeian meren rannikolle, jossa vesi on kirkkainta, mitä kuvitella voi. Ja hassua, että rakkaustarinan toisen osapuolen nimi on Luka - se on ainoa kroaattimiehen nimi, jonka olisin tiennyt. Nimittäin tv-katsojien sydämiä särkeneen Teho-osaston tohtori Lukan ansiosta. Lukaa näytellyt Goran Višnjiƈ on kotoisin samalta seudulta, ja turisteille varmaan edelleen osoitellaan hänen taloaan, kuten meille tehtiin joitakin vuosia sitten. Hvar, Makarska, Dubrovnik - tuttuja nimiä vilisee, vaikka osa kirjasta tapahtuu Pariisissa.
Lukan ja Doran tarina on elämänmittainen romanttinen love story, kliseinen ja satumainen minun makuuni, mutta onnistuu välttämään aivan pahimmat söpöilyt niin, että tarinan halusi kuitenkin tietää ja lukea loppuun asti. Kukapa ei unelmoisi kaikenvoittavasta, vastustamattomasta rakkaudesta ja ikiaikaisesta yhteydestä toiseen ihmiseen. Yhteenkuuluvuudesta, jonka voi rikkoa vain - niin, mikä?
Arki ei ole vaaleanpunaista Lukalle ja Dorallekaan. On velvollisuuksia ja vääriä valintoja. Surkeita ajoituksia. Ja silti...
Teksti on hyvin tunnepitoista. Tilanteita kuvataan lähes luettelomaisesti, sanoja, tekemisiä, lyhyitä lauseita. Tämä saa lukemisen hieman katkeilevaksi, töksähteleväksi. Jopa naiivin tuntuiseksi. Pablo Nerudan runoja siteerataan usein. Tunnelman kuvaus on tärkeintä, mutta syvälle tämä ei koskettanut, jäi näytelmäksi jossain kaukana, ja näyttelijät pysyivät tuntemattomina.
Romanssin nälkäisille ja runollisen romanttisen viihteen ystäville.
Muualla: Mari A:n kirjablogi, Luettua, Liinan lukupäiväkirja.
Nataša Dragniƈ: Kanssasi aina. Otava 2012. Suomentanut Tiina Hakala.
Luin tämän viime keväänä, eikä kirjasta ole juuri mitään mieleen jäänyt, muuta kuin että jossain määrin laimea lukukokemus tämä oli.
VastaaPoistaKroatialaista kirjallisuutta olisi kyllä kiva lukea... jospa niiden Nerudan runojen avulla kestäisi sen romanttisen hötönkin ;)
VastaaPoistaMinullekin tämä oli hieman vaisu, mieleenpainumaton ja liian klieseinen kirja. Ihan kiva ja söpö välipala kuitenkin ;).
VastaaPoistaAloittelin tätä joskus kesällä, mutta alku ei täysin vakuuttanut juuri töksähtelevän kielen vuoksi ja kirja jäi lojumaan keskeneräisenä. Olen ajatellut lukea tämän loppuun jossain kohtaa, mutta taidan vielä odotella hetken, jospa tulisi semmoinen olo että oikein kaipaa höttöistä romantiikkaa. :) Nerudan runoihin asti en ikinä päässyt, ehkä ne olisivat olleet hyvä kannuste jatkaa kirjan parissa, Neruda kun on yksi lempirunoilijoistani.
VastaaPoistaKroatia-kuvausta tältä kirjalta eniten odotan. Minäkin matkustelin parisen vuotta sitten Balkanilla ja ihastuin ikihyviksi Kroatian ja Bosnia-Herzegovinan satumaisen kauniisiin maisemiin.
Ja Goran Višnjiƈ, oijoi! <3
:D
Kroatia-kuvausta kirjassa oli hyvin vähän, harmi kyllä, kuten muut arvioijat olivat todenneetkin. Ja Nerudan runotkin olivat tosi lyhyitä säkeitä siellä täällä. Joten ei taida näistäkään irrota paljon pelastusta... jotenkin jäi tosiaan sellainen käsitys, että joku "esitti" jotain jossain kaukana. Lieneekö kulttuurieroja, tämän tyylin iskemättömyys. Itse tarinahan on ihan ok, ja romantiikka tietysti aina.
VastaaPoista