Elävää kuvaa

lauantai 19. tammikuuta 2013

Anne Enright: Unohdettu valssi

Irlantilainen Anne Enright on kerännyt kehuja ja vaikka en Valvojaisista innostutkaan, yritin jälleen: Unohdettu valssi kuulosti kiinnostavalta juonensa puolesta. Joka toinen avioliitto päättyy eroon, joten ehkä kirja tarjoaa oman näkemyksensä tähän? Pariskunta Gina ja Connor viettävät tuikitavallista elämää asuntolainoineen ja perhejuhlineen, kunnes Gina rakastuu toiseen mieheen.

Myös mies, Séan, on naimisissa ja hänellä on pieni tytär, joten elämien keikauttaminen uusille urille ei ole aivan helppo juttu. Tämä on kirjan aihe, jota vatvotaan Ginan näkökulmasta. Eli kirja kertoo uskottomuudesta. Ehkä sen pitäisi enemmän kertoa rakkaudesta.

"Mikä vaimoja oikein vaivaa? Minä en ole ainoa, jolle tämä on tapahtunut."

Mutta aluksi kyse on vain seksistä ja salarakkaudesta: miten Gina ja Séan toimivat, miten tapailevat, miltä se tuntuu työpaikalla, naapurustossa, ystäväpiirissä... Homma karkaa jotenkin käsistä, vaikkei kumpikaan oikeastaan vaikuta kovin innokkaalta. Ehkä juuri se tekeekin tilanteesta oikeastaan melko uskottavan? Monet asiathan elämässä tapahtuvat yllättäen, suunnittelematta, joutumalla tilanteisiin, vaikka kuinka yrittäisimme harrastaa "elämänhallintaa."

"Pimeydessä jokin antoi periksi. Séan sanoi, että hänen avioliittonsa oli sietämätön. Ei ohi mutta sietämätön. - Sinulla ei ole aavistustakaan, hän sanoi."

Gina on ihminen, joka elää tunteidensa mukaan. Hän on "toinen nainen" ja tekee kaikki kliseiset asiat, kuten tarkkailee miehen kotia ulkopuolelta autosta. Hän tuntee Séanin vaimon ja tyttären, mutta se ei muuta mitään. Hän ei kyseenalaistanut rakkauttaan eikä epäröinyt todettuaan olevansa rakastunut. Hän ei enää rakastanut Connoria, selvä. Mutta Gina ja Séan eivät saaneet tehtyä muutoksia ennen kuin "jäivät kiinni", tämä tekee asiaan ikävän maun. Etenkin Séan, jolle elämänmuutos oli suurempi, lapsen takia, vältteli päätöstä viimeiseen asti. Eikä lapsesta tietenkään erota kuten vaimosta, mitä Ginan tuntuu olevan vaikea ymmärtää. Hän ei mieti sitä, miten ero vaikuttaa lapseen tai jätettyihin puolisoihin. Enemmän hän käyttää aikaa sen pohtimiseen, miltä mikin yksityiskohta hänestä itsestään tuntuu.

Ja yksityiskohtia riittää, niin että tarina - tai Ginan ajattelu - jättää sekavan, jopa kaaosmaisen vaikutelman. Ehkä se kuvaa hänen mielenmaisemansa myllerrystä. Äitikin kuolee siinä rytäkässä. Useinhan käykin niin, että isoja asioita sattuu paljon peräkkäin ja sitten taas vuosia tasaista.

Suuri kysymys lukijan mielessä on: Miksi? Kannattiko? Toisaalta, voiko rakastumista estää tai selittää?

Tarinaa on ärsyttävää lukea, sillä kehenkään henkilöön ei halua samaistua. En haluaisi olla jätetty vaimo, en toinen nainen, en erolapsi. Miehet ovat taka-alalla, samoin muut perheenjäsenet. Ylipäänsä kirjan henkilöt eivät ole sympaattisia tai mukavia: tämä taitaa olla Enrightin ominaispiirre.

Lukemista haittasi myös kieli, joka on kirjakielisen hienostelevaa: toistellaan kliseitä, kuten luojan tähden ja tiedäthän. Gina on "hieman kyllästynyt" tai jokin tuntuu "hiukan omituiselta". Hän ei ole yllättynyt tai katkera vaan on "hienoisesti yllättynyt" tai "jokseenkin katkera". Hän ei ole vain jotain mieltä, vaan "ei usko, että" ja "luulee, että". Aamiaista ei syödä vaan se nautitaan. En tiedä, mukaileeko tämä alkuperäiskieltä vai onko tyyli suomennoksen. Ehkä kaikkia fraaseja ei olisi tarvinnut kääntää näin kirjaimellisesti. Esimerkiksi, suomalainen ei kysy: "Luuletko, että viini on hyvää?" vaan "Onko viini hyvää?" Todennäköisesti kääntäjä on kuitenkin tehnyt jo karsintaa. Englanninkielisiä lukuotsikoita ihmettelin, kunnes tajusin idean.

Seuraavan Enrightin ilmestyessä en ryntää kirjakauppaan enkä kirjastoon, sen verran hankalalta tämä tuntui.

Juttua myös Sinisen linnan kirjastossa.

Anne Enright: Unohdettu valssi. Otava 2012. Suomennos Tarja Kontro.

5 kommenttia:

  1. Hyvä kielen analysointia, "luulisi", että irlantilainen kieli olisi hieman suorempaa ilmaisua kuin englantilainen, joskus pidän brittien epäsuorasta ilmaisusta, mutta liiallisena se ärrrsyttää.

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea jonkun toisenkin lukukokemuksesta, kun tästä ei ole juuri bloggauksia näkynyt. Tykkäsin Valvojaisista tosi paljon, mutta Unohdettu valssi oli jotenkin laimea. Varmaan juuri noiden mainitsemiesi kielellisten koukeroiden vuoksi kirjaa oli myös vähän puuduttava lukea; paljon sanoja, mutta mitään kovin erityistä ei tullut sanotuksi. Olisin halunnut pitää tästä kirjasta.

    VastaaPoista
  3. Jokke, tosiaan, joskus epäsuora ja jopa hienosteleva brittityyli on juuri paikallaan ja nautittavaa (mieleen tuli äkkiä Pitkän päivän ilta), mutta tässä se ei siltä tuntunut. Enrightia on kehuttu niin kovin ja hän kuulostaa juttujen perusteella todella kiinnostavalta, Maria, minuakin harmittaa että itse lukukokemus oli sitten jotain muuta kuin odotin.

    VastaaPoista
  4. Aivan tuntematon kirjailija minulle tämä. En nyt heti hosu kirjastoon minäkään...

    VastaaPoista
  5. Varmaan kannattaa kokeilla Valvojaisia, Elma Ilona, jos kirjailijaan haluaisi tutustustua, siitä on moni pitänyt paljon.

    VastaaPoista