Elävää kuvaa

torstai 3. tammikuuta 2013

Kirjavuosi 2012


Kirjavuoden 2012 yhteenveto: olen kirjoittanut 111 postausta, joista 9 on muita kuin kirja-arvioita ja neljässä arvioin useamman kirjan, joten yhteensä arvioita on 110, jos suurinpiirtein oikein laskin.

Kommentoin Kirjainten virrassa, että keskityn näköjään uutuuskirjoihin. Postatuista peräti 58 oli vuonna 2012 julkaistuja. Niitä on vain pakko päästä tutkimaan mahdollisimman pian! Tilannetta onneksi tasapainottaa se, että en kirjoita kaikista lukemistani blogiin, ja usein ne vanhemmat jäävät arvioimatta. Kaikki tuntuu jo olevan sanottu, jos kirja on tuttu ja tunnettu. Tosin joistakin uutuuskirjoistakin olen vaiennut, tahallisesti, kun en ole löytänyt mitään muistamisen arvoista. Olen kuitenkin muutamia keskeytyksiä kirjannut. Joskus taas postaus hyvästäkin lukukokemuksesta on jäänyt tekemättä silkan ajan puutteen tai muun huonon syyn vuoksi.

Viime mainituista esimerkkinä Jyrki Heinon mainio, ihailtavan tarkasti tehty Kellari, joka jo erikoisen genrensä vuoksi - historiallinen dekkari - ansaitsisi oman arvion. Linkitän korvaukseksi Kirjakon blogiin. Ulkomaisista bloggaamatta jäi ainakin Seuraelämän säännöt, joka hämmensi: koukuttava, kyllä, ja pidin kirjasta lopulta, takkuisen alun jälkeen, mutta Karoliinan tavoin ihmettelin sen kuulumista Aikamme kertojia -sarjaan. Siihen en olisi odottanut viihdekirjoja, jona tätä pidän. Kaikki kirjasta on jo kerrottu muissa blogeissa.

En ole listannut kaikkia lukemiani, mutta arvioin (oman kirjahyllyn ja Helmetin lainaushistorian avulla) postaamattomia olleen noin 60 - 70, leijonanosa kaunokirjoja ja neljäosa tietokirjoja, jotka liittyvät työhön tai muihin kiinnostaneisiin asioihin. Joukossa on myös jokunen sarjakuvakirja, taisi olla muutama runokirjakin. Nämä genret ovat sen verran vieraita, ettei niistä postaus onnistu luontevasti - koen, ettei ole riittävästi pohjaa, mihin verrata; taustaa, mitä vasten niitä pohtia. Luen myös vuosittain muutaman kirjan ääneen. Ne ovat yleensä oppikirjoja tai omakustanteita. Takuulla sellaisia, joihin ei muuten törmäisi, saati lukisi.

Todennäköisesti luettuja on enemmänkin, koska vaikkapa kavereilta lainatut tai lomilla ostetut ja sinne jääneet kirjat eivät välttämättä näy missään, edes muistijäljessä. Täytyy jatkossa kirjata tarkemmin, ettei mene arvailuksi. Hurja määrä kirjoja on kuitenkin tullut luettua, ehkä eniten koskaan. Aikansa kutakin, sanoi pässi, ja nyt on ollut lukemisen aika ja tarve. Miten ehdit, kysytään usein. Mistä aika on otettu? Vaikea sanoa, koska olen lukenut aina, en koe mitenkään erityisesti lukuaikaa järjestäväni. Perheen, työn ja harrastusten ohella se tapahtuu, joten olen varmasti jättänyt tv:n avaamatta aika monta sataa kertaa, kirjan hyväksi. Käytän julkisia liikennevälineitä, niissäkin lukuaikaa. Lukuvinkit nappaan blogeista, medioista, tutuilta, kustantajilta ja etenkin Helmetistä ja kirjaston hyllyiltä.

Blogissa on tapahtunut muutakin: olen uudistanut ulkoasun, saanut monta uutta lukijaa ja hyviä kommentteja, mistä suuri kiitos jokaiselle! Kun tietää bloginsa luetuksi, tulee tarkemmaksi kirjoitustensa kanssa, mikä ei tee lainkaan pahaa. Oman kirjallisen ilmaisun kehittäminen on yksi blogini tavoite, vaikkei sen pitämisen syy.

Syy on entinen: ajatusten muistiin laittaminen, jotta hienot kirjat eivät unohtuisi, ja uuden ulottuvuuden tuominen lukemiseen, sen syventäminen ja laajentaminen. Yhteisö, muut blogit ja kommentit ovat tärkeitä ja sanomattoman antoisia blogiharrastajalle.

Pähkäilytkin ovat entiset. Pitäisikö kirjat rankata, tähdittää, luokitella? En ole halunnut, koska tuntuu mahdottomalta verrata erilaisia kirjoja toisiinsa. Kiitettävää ja kritisoitavaa löytyy (lähes) kaikista. Pyrin kirjaamaan vaikutelmani kirjasta, kertomatta juonta tai arvioimatta sen "hyvyyttä" tai "huonoutta". Mutta jonkinlainen vaikuttavuusasteikko voisi ehkä olla?

Vuoden tapahtuma oli tietysti kirjamessutLukuhaasteissa en juuri ole ollut mukana, vaikka houkuttelevia on paljon. Luen mitä milloinkin hyvältä tuntuu, etten tekisi hommasta itselleni velvoitetta - mikä ylitunnolliselle suorittajatyypille saattaisi käydä raskaaksi. Haasteista ja toisten tbr-listoista saa kuitenkin paljon hyviä lukuvinkkejä. Uusiin kirjailijoihin tutustuminen kyllä kiehtoo.

Uutuuksista vielä: huikea vuosi 2012 olikin. Blogistanian Finlandia meni juuri oikealle kirjalle, Globalian tuloksia vielä jännätään. Ja sitten kohti uutta kirjavuotta!



















2 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut huima lukuvuosi. Uutuuksien kohdalla on varmasti tosiaankin niin, että niistä tekee mieli kirjoittaa heti, kun taas vanhemman kirjan (josta on ehkä saanut paljon etukäteisvaikutteita) kohdalla on mukava kypsytellä ajatuksiaan kaikessa rauhassa?

    Minä luin Seuraelämän säännöt nyt joululomalla ja koetan kyllä blogata kirjasta. Viihdyttävä kirja, totta. Aikamme kertojia varmastikin hakee paikkaansa eikä sarjalla ole vielä selvää profiilia.

    VastaaPoista
  2. Ensimmäisen kerran yritin laskea luettuja, ja olin itsekin ällistynyt suuresta määrästä. En usko, että se on joka vuosi näin suuri, mutta vuosi 2012 on tosiaan ollut huima, sekä laadullisesti että määrällisesti. Vaikka määrä ei tietenkään ole lukemisessa Se juttu, kiva kuitenkin tietää, millä tontilla liikutaan.

    VastaaPoista