Kirjablogikirja Rivien välissä

Katja Jalkanen ja Hanna Pudas ovat tehneet kattavan katsauksen tämän hetken kirjablogistaniaan ja sen asemaan kirja-alan kentässä. Heidän tietonsa perustuvat molempien pitkään bloggauskokemukseen sekä kirjallisuuden ja kirja-alan tuntemukseen - molemmat ovat töissä alalla. Lisäksi he ovat keränneet tietoa 61 kirjabloggaajalta ja 14 kirjailijalta kyselyn muodossa.

Bloginpitäjänä on vaikea suhtautua kirjaan viileän arvioivasti, eikä se liene tarpeenkaan, sillä kuten tekijätkin toteavat, bloginpito on rakas harrastus. Ja harrastukseen saa suhtautua intohimoisesti!

Ensilukemalta ahmin kirjan posket punoittaen osin innostuksesta ja osin julkitulon hämmennyksestä: tuntui siltä, että minun yksityinen juttuni, bloginpito, on tuotu nyt framille ja paljastettu kaikelle kansalle kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan. Vähän kuin oma vaatekaappi olisi esitelty julkisesti. Tuostakin ne kertovat, ja tuosta!

Mutta kivasti kertovat. Kirjassa käydään läpi perusasiat alkaen siitä, mikä on kirjablogi, millaisia bloggaajat ovat ja miksi he pitävät blogia. Suurin osa on 24-40-vuotiaita, joilla on taustalla kirjallisuuden opintoja - tässä en ole kuulu kumpaankaan ryhmään (olen vanhempi ja minulla on kaupallinen koulutus), mutta jaan ehdottomasti keskeisimmät seikat bloggaajana olemisen motiiveista: kirjoitan kirjoista, koska haluan muistaa lukemani, saada enemmän irti lukemisesta ja jakaa ajatuksia.Tekniikka ei ole minulle este, rakastan kirjoittamista ja luen paljon. Hieman keskivertoa enemmän näköjään - noin 150 kirjaa vuodessa, kun keskimäärä meiltä kyselyyn vastanneilta oli hieman yli sata. Aha, kuulun näköjään 52 %:n joukkoon, joka työkseen on tekemissä tekstien kanssa. Kirja siis antaa faktatietoa kanssabloggaajista, joihin voi itseä verrata.

Yksi tärkeä bloginpidon motivaatio minulle on lukemiseen innostaminen. Pidän kirjoja tärkeänä kielen ja kansan eheydelle, sivistyksen tasolle ja henkiselle hyvinvoinnille. Siksi olen seurannut melko hämmentyneenä kohua siitä, miten bloggarit ehkä hyötyvät blogeista taloudellisesti. Myös kirja nostaa esiin julkisuudessa käytyä keskustelua. Jos markkinointi käsitetään harrastuksen edistämisenä, niin mielelläni markkinoin! En koe arvostelukappaleita velvoitteeksi, vaan ehdotukseksi, johon voin vastata kieltävästi. Joskus saan ilmaisia kirjoja, joista kirjoitan, monista en kirjoita, vaikka saan niitä kotiin, joskus jopa pyydän. Suurin osa kirjoistani tulee kuitenkin kirjastosta, ja vain noin viitisen prosenttia arvostelukappaleina. Ilmiö on minulla siis marginaalinen, joten en tunne huonoa omaatuntoa hennoista kytkyistäni kustantamoihin.

Kirjantekijät kertovat myös ns. mutuhuttukohusta, jota on käsitelty blogeissa kyllästymiseen asti. On luonnollista, että uuden ilmiön, kuten kirjablogien, noustessa entiset toimijat ovat varpaillaan - tässä oli kyse siitä, että kriitikot ja bloggaajat asetettiin vastakkain ja bloggaajien ammattitaitoa kyseenalaistettiin, tai ainakin jotkut näin tulkitsivat. Keskustelu johti hyvään pohdintaan siitä, kenelle kritiikkejä tehdään: toisille ammattilaisille, kirjailijoille vai lukijoille. Bloggaaja (tässä sama kuin minä) ei yritäkään olla ammattilainen. Olen harrastaja, mutta aktiivinen sellainen, heavy user, ja kirjoitan kanssalukijoille. Oikeastaan kirjoitan itselleni, eli kirja-arvioita, jollaisia itsekin haluaisin lukea. Luulen, että tämä pätee moneen muuhunkin bloggaajaan.

Kuten huomaatte, on vaikea pysyä itse asiassa eli kirjassa, aihe on liian läheinen. Yritän taas: kirja kertoo paljon blogistanian yhteisöllisyydestä ja yhteisistä tempauksista. Yhteisöllisyys lieneekin harrastuksessa eniten yllättänyt piirre. En lue ja kirjoita yksin, vaan olen osa kokonaisuutta. Bloggarit pitävät yhteyttä paitsi toistensa postauksia kommentoimalla myös Facebookissa ja muutenkin. Yhteistempauksia ovat mm. vuosittainen parhaan kotimaisen ja käännöskirjan valinta eli Blogistanian Finlandia ja Globalia, teemaviikot, erilaiset haasteet ja lukumaratonit, muutamia mainitakseni. Bloggarit ovat upean aktiivinen ja innostava ryhmä, jolta oppii paljon ja jonka osana voi olla vaikka vain kotona istuen, jos ei kaipaa sen suurempaa sosiaalisuutta. Kaikille on tilaa.

Kirjan tapa käyttää bloggareiden kommentteja tekstien osana on mainio: se kertoo juuri siitä, mitä blogistania on. Pari omaakin kommenttiani olin tunnistavinani. Pidin myös tiettyjen "alan" sanojen korostamisesta italicilla. Huokailua tälle!

Kirjailijatkin lukevat blogeja, se on myös asia, jota aloittaessaan ei tule ajatelleeksi. Minäkin, kuten monet, olen saanut kommentteja sekä postauksiin että yksityisesti, mitkä ilahduttavat tietysti suuresti. Tekstejäni luetaan! Tämän tajuaminen on vaikuttanut niin, että ihan surkeimpina pitämiäni kirjoja en edes mainitse blogissa - en näe hyötyä lyttyyn haukkumisesta, jos minulla ei ole mitään rakentavaa sanottavaa. Vaikenen kuoliaaksi. Tosin näin käy harvoin, sillä tietysti yritän valita itseäni miellyttävää lukemista. Joistakin kesken jättämistäni olen postannut ja pyrkinyt kertomaan keskeyttämisen syyt.

(Ja huom, myös minä kävi pitkän sähköpostikeskustelun Andrew Nicollin kanssa, johon Katja viittasi kirjassa. Kaveri oli google-kääntäjällä kääntänyt arviotani ja sai selville minun pitäneen hänen kirjastaan, ja juttua riitti pitkään kirjan sisällöstä ja ideoista!)

Kirjablogikirja kertoo lisäksi lyhyesti tekijänoikeuksista, blogien ulkoasuista, tyylistä ja lukijoista, lähinnä määrinä. Pienet blogit keräävät tuhat käyntiä kuussa, isoimmat kymmenkertaisesti, ja kaikkea siltä väliltä - tällä blogilla määrä on nyt vajaat kolmetuhatta.

Aivan pienestä ilmiöstä ei ole kysymys. Kuten kirjassa todetaan, yksittäinen blogi voi olla pieni, mutta yhdessä ne ovat iso tekijä, jonka asema kirja-alan kentällä mietityttää ja kiinnostaa. Lukeminen on nyt julkista, se on suuri muutos entiseen yksityiseen lukuharrastamiseen. Ja kuten Katja ja Hanna kertovat, blogien roolia pohtivat monet tahot, niin kustantamot, kirjakaupat, kirjailijat, kriitikot kuin bloggarit itse. Suomessa on satoja kirjablogeja, pelkästään Kotimaiset kirjablogit -ryhmässä toistasataa. 75 % suomalaista oli lukenut jotain kirjaa vuonna 2011 ja 80 % kansasta käyttää internetiä (tiedot kirjasta/Tilastokeskus), joten potentiaalia bloginseuraajiksi on paljon.

Kirjablogikirja sopii kaikille, joita kirjablogit kummastuttavat, kiinnostavat, ihastuttavat tai vihastuttavat. Se kertoo siitä, mikä kirjablogistania nyt on dokumentoimalla nykytilanteen (tai siis kirjan kirjoitushetken). Kirja on ehdottoman tärkeä ja tarpeellinen ja kuten Erja (linkki alla) hienosti sanoi, kun blogit ja muut sähköiset mediat joskus katoavat bittiavaruuteen, meillä on kirja, jolla voimme muistella näitä aikoja. Kiitos ja kumarrus tekijöille! Kirja sai niin paljon ajatuksia pyörimään päässä, ideoita ja oivalluksia blogin suhteen, että jo se pelkästään palkitsi lukemisen.

Mutta tähän tarvittaisiin jatkoa: olisi hienoa saada lisää analyysiä siitä, mistä ilmiössä oikein on kysymys tai mihin se voisi johtaa tai olla menossa. Lyhyesti tulevaan vilkaistaan kirjan lopussa. Vaikkei siitä kukaan tiedä, voisi kuitenkin maalata laajemmin mahdollisia tulevaisuudenkuvia, vaihtoehtoisia seurauksia tai toimintamalleja? Katjan ja Hannan asiantuntemus on huippua, ja he jos ketä voisivat myös analysoida ja visioida. Vai kuuluisiko se taholle, joka ei ole itse toimijana sisällä blogistaniassa?

Luonnollisesti kirjaa on luettu blogeissa paljon ja tunteella, muutama linkki: Erjan lukupäiväkirja katsoo kirjaa innokkaan harrastajan näkökulmasta, yleensä analyyttinen Salla ei tällä kertaa pyri olemaan sitä, Penjami Jäljen äänessä analysoi myös muita arvioita kirjasta.

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä. Kirjablogikirja. Avain 2013.
Ulkoasu Tarja Kettunen.

Katjan blogi Lumiomena
Hannan blogi Kirjainten virrassa