Elävää kuvaa

maanantai 9. joulukuuta 2013

Lento

Suomalainen osaaminen on arvossaan. Jarkko Tontti vie lukijat lennolle Helsinki-Vantaalta Tokioon, jonne professori Tiitus Toiviainen Helsingin yliopistolta saa kiireisen konferenssikutsun. Eikä tehtävä ole sen vähäisempi kuin maailman pelastaminen, parhaaseen Hollywood-spektaakkelin tyyliin. Suuri asteroidi, 433 Eros, uhkaa törmätä maapalloon, ja parhaat asiantuntijat ja tähtitieteilijät valjastetaan miettimään, mitä tilanteessa on tehtävissä.

Hannu Raittilan insinöörit pelastivat Venetsian vajoamisesta Canal Grandessa, onnistuuko Tontin Toiviainen kumppaneineen?

Tiitus ei ole enää nuori mies, vaan reilusti myöhäiskeski-iässä. Hänellä on vaimonsa Auroran kanssa 11-vuotias Vesa-poika. Pitkä avioliitto ei miehelle riitä, vaan hän harrastaa ahkerasti naisten hurmaamista. Tiukkaa lihaa tavataan jo kirjan toisella rivillä, tosin syötävässä muodossa, mutta lihan heikkous tai vahvuus on paljon esillä muutenkin. Nuori kollega Anniina odottaa mieheltä enemmän kuin seksiä, mihin taas Tiitus mieluiten sivusuhteessaan tyytyisi. Onko Eros-törmäys odotettavissa myös Tiituksen henkilökohtaisessa elämässä? Ja keitä sen jälkeen on hengissä?

Naisia riittää lennollakin. Tiituksen haave on Kahden naisen päivä - ellei jopa kolmen. Vaikka matkan tavoite on kaikkea muuta kuin henkilökohtainen nautinto, Tiitus onnistuu saamaan aikaan säpinää. Ehkä keskittymisestä hormonihurmioon johtuu se, ettei hän vaikuta kovin terävältä professoriksi. Matkalaisista hän huomioi lähinnä kauniit naiset. Vieruskavereiden kanssa sentään tulee juttua: vieressä istuu lähetyssaarnaaja Raija, toisella puolella mies, Kasim, tyttärelleen matkamuistoja tunnollisesti keräävä muslimi.

Tontti ripottelee tunnollisesti mutta satunnaisen tuntuisesti tiedonjyväsiä, kuten tähtitieteilijöiden ajatuskulkuja, seikkailunsa mausteeksi - mutta ei liikaa, joten kirja on helppo lukea, ehkä liiankin kevyt kirjailijan tyyliin, josta ei heittovitsejä odotakaan löytävänsä, vaan miehen hikistä kipuilua, joka on niin raadollisesti esitetty, että se saa lukijan olon lähes tukalaksi, jos ei naurata. Kovin on vakavaa satiiriksi. Muistan ilmiön Sali-kirjasta, sama toistuu. Keski-ikäisen miehen keskenkasvuiselta vaikuttava rimpuilu naisten lumoissa ei ole hauska asia, naurettava ehkä. Miehen menneisyysmuistelut ovat hajanaisia, eivätkä oikein kanna kehitystarinaksi asti.

Mutta tarina on sujuva ja sisältää riittävästi aineksia, jotta mielenkiinto säilyy ja kirjan lukee uteliaana pian loppuun. Tosin suurta tunnetta tai synteesiä ei synny, eivätkä yllätykset ole isoja. Sen verran voin paljastaa, että vanha teatteritotuus pätee tässäkin: jos asetta vilautellaan useaan kertaan, jossain vaiheessa sen täytyy laueta. Tiitus on tavallaan hyvin uskottava hahmo; naisten ihailusta elävä ihanuudestaan vakuuttunut mies, joka ei mieti juuri muita, kuten perhettään. Seurakunta on sisäänlämpiävää muutenkin. Maailmanloppu uhkaa, mutta tieteellisistä ansioista kiistellään ja selkään puukotetaan täyttä päätä - näpäytys akateemiselle maailmalle?

Pidin kuitenkin lennokkaasta tarinasta, johon Tontti on rohjennut heittäytyä, ja myös paneutuvasta pirullisuudesta, jolla kirjailija asiansa esittää. Rohkeutta sekin, näyttää mies vähemmän mairittelevasta vinkkelistä. Sopii heille, jotka haluavat lukea muunlaista kotimaista mieskirjallisuutta kuin helposti nieltävää huumoria ja miettiä aikamme miesnäkökulmaa ja -kuvaa.

Jani Saxell viihtyi kirjan kanssa. Tekstinäyte Luekirja.fi:ssä.

Jarkko Tontti: Lento. Otava 2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti