Kaikki kaupan

Sirpa Tabet on palannut! Punainen metsä teki aikanaan suuren vaikutuksen: se edusti minulle täysin uutta genreä sekoittaessaan dekkaria ja tavisromaania, yliluonnollisuutta ja mystisyyttä tavalla, jollaista en ollut aikaisemmin kokenut.

Into hiipui jossakin vaiheessa, ja myönnän, etten ole lukenut kuin alkupään tuotannon. Mutta myönteinen mielikuva jäi, ja siksi nappasin kirjailijan uusimman kirjastosta. Aikaa hänen edellisestä julkaisustaan on vierähtänyt, ja siksikin voidaan puhua paluusta, henkilökohtaisen "paluukokemukseni" lisäksi.

Kaikki kaupan on hyvin perinteinen dekkari. En lue nykyään paljon dekkareita, joten tähän voi olla monta mielipidettä, mutta kun luin eläinlääkäri Meri Tähtisen joutumisesta tappajan maalitauluksi, vaikka hän vain halusi hoitaa koiraansa ja äitiään, tuntui kovin kotoisalta. Myönteisessä mielessä, aivan kuin olisi palannut vanhaan kotitaloon.

Päähenkilö on tavallinen keski-ikäinen nainen, joka tekee paljon töitä ja haaveilee mukavasta miehestä. Tapahtumaketju, johon hän sotkeutuu, ei ole kovin uskottava, mutta onko dekkareissa tarkoituskaan? Murhia kuitenkin harvemmin tapahtuu kuin näitä lukiessa uskoisi. Tarina etenee rauhallisesti, mutta pitää hyvin otteessaan; sitä on helppo lukea väsyneenä illalla unta odotellessa, ei sisällä liian monimutkaisia juonikuvioita eikä karmeuksia. Aivotkin saavat levätä. Tasaisen viihdyttävää, mistä nautin suuresti monena iltana, ennen kuin silmät lupsahtivat kiinni.

Tosin loppua kohti epäuskottavuudet alkoivat hieman nakertaa, enemmän kuitenkin hymyilyttää. Meri tietää, että tappaja on hänen kannoillaan ja seuraa häntä joka paikkaan, mutta silti lähtee koiran kanssa iloisesti pimeään iltaan lenkille. Outo kiinalainen suostuu unohtamaan noin vain miljoonien eurojen arvoiset kaupat ja niin edelleen. Meri Tähtisellä on muuten koira, joka on tärkeä hahmo tarinassa. Kirja tuo vahvasti mieleen Outi Pakkasen (ilman reseptejä!), vaikka enemmän Tabetia on vuosien varrella verrattu Leena Lehtolaiseen tai Eeva Tenhuseen.

Jos ei mestariteos, niin viihdykkeenä osui ainakin minulle sopivaan hetkeen. Kokonaisuutena kokemus oli kuin vanha suomalainen elokuva: siinä vilahtelee tuttuja paikkoja ja henkilöitä, jotka on helppo sijoitella omiin tyyppikategorioihinsa, joiden mukaisesti he puhuvat tutulla tavalla. Tarinan seuraamisen kanssa ei tarvitse pinnistellä ja sen ääreen jumittuu, vaikkei olisi aikonutkaan. Eikä haittaa jos jotain pientä menee ohikin.

Kenelle? Keski-ikäisille ja vanhemmille kotimaisen dekkarin lukijoille, helppolukuista harmitonta viihdettä hakeville, ei älyllisiä haasteita tai nokkeluuksia kaipaaville eikä äärimmäisyyksiä tai tinkimättömän kunnianhimoista lukukokemusta janoaville.

Dekkareita paljon lukeva Emmi tykkäsi. HS:n Juri Nummelin ei yhtään.

Sirpa Tabet: Kaikki kaupan. CrimeTime 2013.