Terveisiä Frankfurtista! Aloitan raportoinnin vaatimattomasti puitteista: Frankfurtin kirjamessut ovat maailman suurimmat kirjamessut, joissa vierailee vuosittain noin 300 000 kävijää, joista reilusti yli puolet kirja-alan ammattilaisia.
Näytteilleasettajia on noin 7 000 yli sadasta maasta. Viime vuonna tilaisuuteen akkreditoitui 9 300 median edustajaa, joista tuhat bloggaajia (kirjoitushetkellä luvut ovat vielä 2013 lukuja).
Messuhallien pinta-ala on 170 000 neliötä. Vertailun vuoksi: Helsingin kirjamessujen laajuus on vajaat 7 000 neliötä, kävijöitä 80 000 ja median edustajia vajaa tuhat.
Mittakaava Frankfurtissa on siis valtava, lähes käsittämätön - jos löin teitä luvuilla päähän pam-pam-pam, siltä se tuntui paikan päälläkin. Päätä huimasi ja jalkoja kivisti jo ensimmäisen paikallaolopäivän, tiistain, jälkeen, jolloin saavuimme kirjoinemme asettelemaan niitä Suomen osaston hyllyyn. Tietysti piti kurkkia heti myös, mitä muista tiloista löytyy.
Pienkustantajaystäväni kirjat olivat esillä messuilla pienkustantajien yhteisseinämällä Suomen osastolla.
Pääsin mukaan, koska olen autellut kyseistä kustantajaa muutenkin, talkoohengessä kuten nytkin. Draamatyö-yritys kustantaa teatteripedagogiikan ja ilmaisutaidon oppikirjoja, joita on julkaistu suomen lisäksi ruotsiksi, englanniksi ja tietysti saksaksi.
Toisin kuin kotoiset messumme, Frankfurt Buchmesse ei ole kirjojen myyntitapahtuma, vaan maailman suurin kirjojen käännösoikeuksien osto- ja myyntitapahtuma. Siellä ei siis keskitytä yksittäisten kirjojen myyntiin, vaan kauppaa käydään kustantajien kesken. Kuluttajat pääsevät messuille viisipäiväisestä tapahtumasta vain kahtena viimeisenä, jolloin myös kirjakasseja pääsee täyttelemään.
Kuten tiedämme, Suomi oli messujen tämän vuoden teemamaa. Filin, kirjamessuorganisaation ja muiden tahojen markkinointityö näytti kävijän silmiin erittäin onnistuneelta. Se oli näkyvää, linjakasta ja tyylikästä. Kun astuin junasta Frankfurtin asemalla, nämä avautuivat heti silmien eteen:
Teemamaana olo on vaatinut Fililtä työtä jo vuosia. Se on kaikkien aikojen kallein ja suurin kulttuurin valtiollinen vientihanke. Lopullliset tulokset nähdään vasta tulevaisuudessa, kun suomalainen kirjallisuus etabloituu Euroopan markkinoille toden teolla (sanon kun eikä jos). Mutta jo messujen alkuun mennessä hanke oli tuottanut markkinoille jo yli 130 saksannosta, kun normaali saksannosten vuositahti on ollut 30 - 40 kpl.
Paviljongissa, teemamaan kunniatilassa (2 700 neliötä) Forum-hallissa sitten reviteltiin. Aalto-yliopiston opiskelijat olivat suunnitelleet tilat (myös Suomen messuosastojen), ja upealta näytti. Tilan keskellä suuressa kirjaympyrässä oli esillä 900 saksannettua suomalaiskirjaa, alkaen Alvar Aalto -kirjoista aina Westöhön asti.
Myös muut esitystilat olivat ympyröinä: kävijä sai raaputtaa runon (lyijykynällä valkoiselle paperille pöydän pintaan kaiverretuista teksteistä) tai luoda oman aivorunonsa päähän asetetun häkkyrän kautta. Häkkyrä "luki" aivosähkökäyrää ja heijasti tuotoksena runon seinälle. Hauskoja ideoita, brain poetryyn oli koko ajan jonoa. Tietysti tein oman runoni, jonka sai tulosteena mukaan muistoksi.
Tilassa oli kaksi eri näyttämöä; Cafe, jossa keskusteltiin suomalaisesta kirjallisuudesta ja suomalaisuudesta muutenkin, samalla kun kävijät saattoivat istua Finnish Design -tuolilla ja nauttia kahvilan tarjoiluista (kyllä, myös Lapin Kultaa oli myytävänä). Paikalla oli myös pop-up-shop, jossa myytiin Suomi-tavaraa; Muumi-aiheita, Helsinki-postikortteja, käsitöitä.
Eräs esitys kuvaili suomalaista designia. Hämmästyin hieman kuullessani, että Suomessa on kaikissa kotitalouksissa puinen veitsi, jota käytetään kaikkeen levitykseen; marmeladia ja voita levitetään samalla välineellä, kuulemma suomalainen tapa. Mutta hei, eksotiikkaa täytyy tarjota. Pudonneista poronsarvista alkaen sitä nähtiinkin, mutta moderniin ja rennon itseironiseen tapaan, mikä oli hieno veto - tämä asenne kuulsi läpi koko messunäkyvyyden.
Toisessa esitystilassa (Cool-stage alla) pääosin kirjailijat esittelivät kirjojaan haastateltavina. Sofi Oksanen veti tilan täyteen, mutta muillekin, joita ehdin katsoa, riitti mukavasti katsojia. Esimerkiksi Katja Kettu kiinnosti, samoin Emmi Itäranta. Huippua: Kätilön käännösoikeudet on myyty 15 maahan, Teemestarin kirjan 14:ään!
Haastattelut erosivat suomalaisista messuhaastatteluista siten, että haastattelija puhui kirjailijaa enemmän. Hän esitteli kirjan, kertoi kirjailijan taustasta ja kyseessä olevasta kirjasta sekä omia tunnelmiaan ja ajatuksiaan siitä. Kirjasta luettiin pätkä sekä suomeksi (kirjailija) että saksaksi (haastattelija). Tarjolla oli simultaanitulkkaus niin kuulijoille kuin haastateltavillekin eli kirjailija saattoi halutessaan puhua suomea, saksankieli kun harvalta taipuu.
Yhteensä paviljongissa oli huikeat 120 esitystä viidessä päivässä. Erityismaininta Roman Schatzille, joka huhki Suomea esille todella ahkerasti. Hän on muuten myös mainion Finnland.Cool-sloganin keksijä. Cool-teeman alle mahtuu niin pakkasta kuin kansanluonnetta ja kliseitä, joista viimemainituilla Schatz hauskutti kuulijoitaan saksalaisella eli yleisöön iskevällä huumorillaan; juonti-, nainti- ja saunatavat ja muun muassa suomalaisten nimien muodostuminen esiteltiin (luontosanoista tyyliin Saarikoski).
Paviljongin alapuolella toimi Suomi-ravintola, jossa tarjoiltiin muun muassa sieniruokia ja punajuurisalaattia sekä tietysti poronkäristystä.
Saksassa tiedetään, että suomalaiset ovat lukukansaa - täällä kustannetaan kirjoja eniten henkilöä kohti Euroopassa. Konkarikävijät kertoivat, että kaikkialla kysyttiin ensimmäiseksi Suomen kirjastolaitoksesta. Myös koulutusasiat kiinnostivat: huippustaramme tässä oli Pasi Sahlberg.
Kaunon puolelta kuulemma haettiin etenkin suomalaisia räväköitä naiskirjailijoita, sota-aiheita, nuorten aikuisten kirjoja ja fantasiaa. Luontoaihe ei kuulemma vedä. Käännösoikeuksien myynnistä ovat tiedottaneet jo ilahduttavan monet kustantamot. Mutta kaikesta emme vielä tiedä; uskon, että pohjatyötä on tehty moninkertainen määrä julkitulleisiin verrattuna.
Paljastan teille nyt kaikkein pyhimmän. Tämä on Se Paikka, jossa tehdään suurimmat diilit, jossa turvatoimet ovat tiukimmat, jonne pääsee vain tapaamisen etukäteen sopimalla, jossa työskentelevät maailman huippukirja-agentit ja kustantajat. Hesarissa on juttu tästä työstä. Ja tältä se näytti:
Eihän sieltä mitään näy, kun sisälle ei päässyt eivätkä messut kuvanottovaiheessa vielä edes olleet avautuneet (tosin ovenvartijat olivat jo paikalla). Mutta tuolla sermien takana He istuivat. Ja kunnioittavasti totesimme, että paikka oli varustettu punaisella matolla.
Teemamaahankkeesta tarkemmin Filin sivuilta.
Oma messuraportointini jatkuu lähipäivinä.
Näytteilleasettajia on noin 7 000 yli sadasta maasta. Viime vuonna tilaisuuteen akkreditoitui 9 300 median edustajaa, joista tuhat bloggaajia (kirjoitushetkellä luvut ovat vielä 2013 lukuja).
Messuhallien pinta-ala on 170 000 neliötä. Vertailun vuoksi: Helsingin kirjamessujen laajuus on vajaat 7 000 neliötä, kävijöitä 80 000 ja median edustajia vajaa tuhat.
 |
| Halleja on 7 (vrt. Helsingissä 1) |
 |
| Ja ulkotilat päälle. |
Mittakaava Frankfurtissa on siis valtava, lähes käsittämätön - jos löin teitä luvuilla päähän pam-pam-pam, siltä se tuntui paikan päälläkin. Päätä huimasi ja jalkoja kivisti jo ensimmäisen paikallaolopäivän, tiistain, jälkeen, jolloin saavuimme kirjoinemme asettelemaan niitä Suomen osaston hyllyyn. Tietysti piti kurkkia heti myös, mitä muista tiloista löytyy.
 |
| Laufebandit auttavat väsynyttä messukävelijää. |
Pääsin mukaan, koska olen autellut kyseistä kustantajaa muutenkin, talkoohengessä kuten nytkin. Draamatyö-yritys kustantaa teatteripedagogiikan ja ilmaisutaidon oppikirjoja, joita on julkaistu suomen lisäksi ruotsiksi, englanniksi ja tietysti saksaksi.
Toisin kuin kotoiset messumme, Frankfurt Buchmesse ei ole kirjojen myyntitapahtuma, vaan maailman suurin kirjojen käännösoikeuksien osto- ja myyntitapahtuma. Siellä ei siis keskitytä yksittäisten kirjojen myyntiin, vaan kauppaa käydään kustantajien kesken. Kuluttajat pääsevät messuille viisipäiväisestä tapahtumasta vain kahtena viimeisenä, jolloin myös kirjakasseja pääsee täyttelemään.
Finnland. Cool.
Kuten tiedämme, Suomi oli messujen tämän vuoden teemamaa. Filin, kirjamessuorganisaation ja muiden tahojen markkinointityö näytti kävijän silmiin erittäin onnistuneelta. Se oli näkyvää, linjakasta ja tyylikästä. Kun astuin junasta Frankfurtin asemalla, nämä avautuivat heti silmien eteen:
Teemamaana olo on vaatinut Fililtä työtä jo vuosia. Se on kaikkien aikojen kallein ja suurin kulttuurin valtiollinen vientihanke. Lopullliset tulokset nähdään vasta tulevaisuudessa, kun suomalainen kirjallisuus etabloituu Euroopan markkinoille toden teolla (sanon kun eikä jos). Mutta jo messujen alkuun mennessä hanke oli tuottanut markkinoille jo yli 130 saksannosta, kun normaali saksannosten vuositahti on ollut 30 - 40 kpl.
Paviljongissa, teemamaan kunniatilassa (2 700 neliötä) Forum-hallissa sitten reviteltiin. Aalto-yliopiston opiskelijat olivat suunnitelleet tilat (myös Suomen messuosastojen), ja upealta näytti. Tilan keskellä suuressa kirjaympyrässä oli esillä 900 saksannettua suomalaiskirjaa, alkaen Alvar Aalto -kirjoista aina Westöhön asti.Myös muut esitystilat olivat ympyröinä: kävijä sai raaputtaa runon (lyijykynällä valkoiselle paperille pöydän pintaan kaiverretuista teksteistä) tai luoda oman aivorunonsa päähän asetetun häkkyrän kautta. Häkkyrä "luki" aivosähkökäyrää ja heijasti tuotoksena runon seinälle. Hauskoja ideoita, brain poetryyn oli koko ajan jonoa. Tietysti tein oman runoni, jonka sai tulosteena mukaan muistoksi.
Tilassa oli kaksi eri näyttämöä; Cafe, jossa keskusteltiin suomalaisesta kirjallisuudesta ja suomalaisuudesta muutenkin, samalla kun kävijät saattoivat istua Finnish Design -tuolilla ja nauttia kahvilan tarjoiluista (kyllä, myös Lapin Kultaa oli myytävänä). Paikalla oli myös pop-up-shop, jossa myytiin Suomi-tavaraa; Muumi-aiheita, Helsinki-postikortteja, käsitöitä.Eräs esitys kuvaili suomalaista designia. Hämmästyin hieman kuullessani, että Suomessa on kaikissa kotitalouksissa puinen veitsi, jota käytetään kaikkeen levitykseen; marmeladia ja voita levitetään samalla välineellä, kuulemma suomalainen tapa. Mutta hei, eksotiikkaa täytyy tarjota. Pudonneista poronsarvista alkaen sitä nähtiinkin, mutta moderniin ja rennon itseironiseen tapaan, mikä oli hieno veto - tämä asenne kuulsi läpi koko messunäkyvyyden.
Toisessa esitystilassa (Cool-stage alla) pääosin kirjailijat esittelivät kirjojaan haastateltavina. Sofi Oksanen veti tilan täyteen, mutta muillekin, joita ehdin katsoa, riitti mukavasti katsojia. Esimerkiksi Katja Kettu kiinnosti, samoin Emmi Itäranta. Huippua: Kätilön käännösoikeudet on myyty 15 maahan, Teemestarin kirjan 14:ään!
Haastattelut erosivat suomalaisista messuhaastatteluista siten, että haastattelija puhui kirjailijaa enemmän. Hän esitteli kirjan, kertoi kirjailijan taustasta ja kyseessä olevasta kirjasta sekä omia tunnelmiaan ja ajatuksiaan siitä. Kirjasta luettiin pätkä sekä suomeksi (kirjailija) että saksaksi (haastattelija). Tarjolla oli simultaanitulkkaus niin kuulijoille kuin haastateltavillekin eli kirjailija saattoi halutessaan puhua suomea, saksankieli kun harvalta taipuu.
 |
| Markus Nummi (oik.) ja Kiinalainen puutarha |
 |
| Sofi Oksanen |
Yhteensä paviljongissa oli huikeat 120 esitystä viidessä päivässä. Erityismaininta Roman Schatzille, joka huhki Suomea esille todella ahkerasti. Hän on muuten myös mainion Finnland.Cool-sloganin keksijä. Cool-teeman alle mahtuu niin pakkasta kuin kansanluonnetta ja kliseitä, joista viimemainituilla Schatz hauskutti kuulijoitaan saksalaisella eli yleisöön iskevällä huumorillaan; juonti-, nainti- ja saunatavat ja muun muassa suomalaisten nimien muodostuminen esiteltiin (luontosanoista tyyliin Saarikoski).Paviljongin alapuolella toimi Suomi-ravintola, jossa tarjoiltiin muun muassa sieniruokia ja punajuurisalaattia sekä tietysti poronkäristystä.
Mikä Suomessa ja Suomea kiinnostaa?
Kaunon puolelta kuulemma haettiin etenkin suomalaisia räväköitä naiskirjailijoita, sota-aiheita, nuorten aikuisten kirjoja ja fantasiaa. Luontoaihe ei kuulemma vedä. Käännösoikeuksien myynnistä ovat tiedottaneet jo ilahduttavan monet kustantamot. Mutta kaikesta emme vielä tiedä; uskon, että pohjatyötä on tehty moninkertainen määrä julkitulleisiin verrattuna.
Paljastan teille nyt kaikkein pyhimmän. Tämä on Se Paikka, jossa tehdään suurimmat diilit, jossa turvatoimet ovat tiukimmat, jonne pääsee vain tapaamisen etukäteen sopimalla, jossa työskentelevät maailman huippukirja-agentit ja kustantajat. Hesarissa on juttu tästä työstä. Ja tältä se näytti:
Eihän sieltä mitään näy, kun sisälle ei päässyt eivätkä messut kuvanottovaiheessa vielä edes olleet avautuneet (tosin ovenvartijat olivat jo paikalla). Mutta tuolla sermien takana He istuivat. Ja kunnioittavasti totesimme, että paikka oli varustettu punaisella matolla.
Teemamaahankkeesta tarkemmin Filin sivuilta.
Oma messuraportointini jatkuu lähipäivinä.
Todella kiinnostava raportti, kiitos! Huikeaa olisi joskus Frankfurtin messuille päästä.
VastaaPoistaKiva että kiinnosti. Huikeaa oli kokea tuo maailmanluokan tapahtuma.
PoistaOli varmasti mahtikokemus. Kiva, että bloggasit Frankfurtin messuista. Hengästytti jo lukiessa.
VastaaPoistaHengästys ei ole ihan tasaantunut minulla vieläkään. Aion kirjoittaa vielä lisää, jospa se auttaa sulattelemaan kokemusta.
PoistaHieno raportti. Tämä selvensi paljon. Itse olen vähän kyllästynyt Suomen messujen tuputustapahtumaan, vaikka on siellä hyviäkin elementtejä.
VastaaPoistaKiva kuin luit, Jokke. Tarkoitatko tuputuksella kirjamyyntiä? Sitä ei tosiaan periaatteessa ammattitapahtumassa ole. Suomen paviljongin ovella oli tosin pöytä, jossa oli tarjolla suomalaisten saksannettuja kirjoja halukkaiden ostettavaksi, ei mitenkään valtavia määriä.
PoistaKirjamyyntiä kyllä, kun ovat vielä joka tapahtumassa samat kirjat. Tietenkin jokaisen pitää saada leipänsä ja myyntinsä.
PoistaMinusta messuissa on parasta tunnelma, joka syntyy tuhansien kirjahullujen yhteen kerääntymisestä. Ei tarvitse selitellä omaa hulluuttaan, näkee ja kuulee kirjailijoita ja muita alan ihmisiä, joilta saa hyvässä lykyssä ajatuksia omaan lukemiseensa. Kirjamyynti on, no, kiva sekin, ainahan kirjoja on kiva hypistellä, mutta sen voi tehdä kirjakaupassa milloin vain - kuten sanot, esillä ovat usein ne samat uutuuskirjat joka paikassa. Tosin messuilla törmää pieniin kustantajiin, joihin kirjakaupassa ei. Ja divaripuoli on mainio, varsinkin jos kerää tai hakee jotain tiettyä sarjaa tai kirjaa, ja löytöjä voi tehdä yllätyksenäkin. Olen messuhullu muutenkin - samasta asiasta kaikki mahdollinen saman katon alla on minusta upea idea - ja se yhdistettynä kirjahulluuteen linkkaa kaksi lempiasiaani.
PoistaKiitos tästä raportista, mielenkiintoinen ja avartava kurkkaus oli. Täällä Lontoossa kirjamessut ovat myös enempi kustantajien myyntitapahtumia ja avoinna kuluttajille sitten erikseen. Lipun ostaminenkin on tehty omituiseksi: minusta käytäntö on hieman sekava enkä tosin ole kirjamessuilla täällä käynytkään. Tuskin käynkään.
VastaaPoistaLontoo on vielä käymättä, ehkä joskus sinnekin, minä haluaisin kyllä nähdä senkin tapahtuman (messuhullu). Kieli ainakin sujuisi paremmin kuin saksa - mutta samalla tuli saaduksi intensiivikurssi siinäkin.
PoistaIhan kateeksi käy! Mutta mukava oli lukea ja kiva, että kirjoitat lisää.
VastaaPoistaVaaleanvihreät lukijani, pian tapaamme Helsingin kirjamessuilla. Ovathan ne sentään ne ainoat oikeat suomalaiset...
PoistaLuin juuri molemmat Frankfurt-raporttisi, todella näppärästi ja kattavasti kirjoitat, kiitos! Arvaa mitä. Mä pääsin juuri tuonne, jonne kaikki eivät - kiitos kustantajani - ja kaikkea hyväähän se poikikin ;)
VastaaPoistaHienoa Helmi-Maaria, paljon onnea! Toivon, että työ poikii jatkossakin mahdollisimman paljon kaikkea hyvää!
PoistaMahtavaa, että kirjoitit messukokemuksistasi ja että toinen messuraportti on tuossa vielä jatkona :)
VastaaPoistaJa vielä tuosta Helmi-Maarian kommentista tuossa ylempänä olen erittäin iloinen :) Ja toki myös muiden suomalaisten onnistumisista :)
Samoin minä olen iloinen. Meidän taitavat kirjailijamme ovat kyllä näkyvyytensä ja menestyksensä ansainneet, ja taustatyöt kustantamoissa ja messujen osaltakin järjestäjien puolelta on tehty selvästikin hyvin ja perusteellisesti.
Poista