Elävää kuvaa

tiistai 6. tammikuuta 2015

Rakasta minua hiukan!

Anni Polvan ensimmäinen romaani ilmestyi juuri sodan päättäneessä Suomessa. Huvituksia ja viihdettä kaivattiin, vaarattomassa muodossa, joten Polvan kirjoista tuli ilmiö, suosiosta huima. Kriitikot eivät pitäneet, kansa sitäkin enemmän.

Romaanin päähenkilö Lulu on kaupunkilainen toimistotyttö, joka lähtee kesälomallaan ystävänsä Kertun kanssa viikoksi maalle talkootöihin. Vaikka hän sattui juuri ennen lähtöään törmäämään työpaikallaan upeaan ilmestykseen: komeaan sotasankariin, jonka hymy saa tytön sydämen heittämään häränpyllyä.

Lulu, tuo oman aikansa Bridget Jones, koheltaa ja nolaa itsensä kerran toisensa jälkeen, mutta iloisuudellaan ja hyväsydämisyydellään hurmaa pian talonväen, vanhaa muoria lukuunottamatta. Ja arvaatte varmasti, kuka myös ilmaantuu kuvioihin?

Ripaus Peppi Pitkätossua Lulusta myös löytyy: leiskuvan punaisen tukan lisäksi reipas ja taitava tyttö ei jää odottamaan kainona elämän tarjouksia, vaan tarttuu itse asioihin ja toimii, pienistä vastoinkäymisistä lannistumatta. Jolloin niitä onnenpotkujakin tien varrelle osuu.

Hän on siten tytöille täydellinen roolimalli, jota Kerttu-ystävä rauhallisempana tasapainottaa. Polvan ajattomuus kantaa yllättävän hyvin: sekä hahmot että kekseliäs, iloinen eikä missään kohtaa tylsistyttävä (muistuttaa siis päähenkilöään) kieli toimivat ja hersyttävät hymyjä edelleen, ainakin minua huvitti se yliviaton toilailu.

Napakat ja selkeät lauseet ovat helppoja lukea, mikä lienee yksi suuren suosion salaisuus. Puhe- ja kirjakielen yhdistäminen on luontevaa. Tällaisen kirjan kanssa on voinut vaivatta viihtyä kuka tahansa lukutaitoinen. Tarkennan: todennäköisesti kuka nainen tahansa. Miesten en ole kuullut Polvan tuotantoa lukeneen - heidän häviönsä. Nimenomaan aikansa tyttöjen ja naisen rooleja kirjat kuvaavat, joten feminismin asialla Polvakin oli, vaikka romantiikka on etusijalla.

Ajankuvana kirja vie sodanjälkeiseen niukkuuteen ja aikaan ennen tekniikan läpimurtoa. Fyysistä työtä tehtiin paljon, niin kotitaloudessa kuin yrityksissäkin. Kolmen kilometrin kävely illanviettoon ei ollut matka eikä mikään, korviketta juotiin runsaan kerman ja kotitekoisen pullan kera, kengät oli tehty paperista ja puusta. Tätä ihmetellessäni vähän ennen kirjan julkaisua syntynyt äitini kertoi itsekin vielä muistavansa kenkien puiset pohjat, joihin Polva viittailee. (Kyseessä eivät siis ole ns. puukengät, jotka tulivat muotiin myöhemmin.) Sekä silkkisukat, jotka tuolloin olivat kuuminta hottia, ja tietysti Lulunkin käytössä, olihan hän aikansa hottis. Äiti muuten muisteli, että kirjasta olisi tehty elokuvakin, mutta sellaisesta en löytänyt tietoja.

Kielessä on ajan sanoja ja sanontoja, jotka kaikki eivät avaudu tämän päivän lukijalle. Riemastuin tajutessani, mitä tarkoittaa särkien paistaminen (jolla ei siis ole mitään tekemistä kalanvalmistuksen kanssa) ja hihittelin hauskoille termeille, kuten kinttuposti. Mutta mitä tarkoittaa olla valmis kuin Melperi sotaan?

Rehellisyyden nimissä, en jaksaisi lukea monta samanlaista peräkkäin, kuten en muutenkaan chick-lit-kirjoja. Hieman enemmän haastetta saa kirjassa olla. Mutta tämä on hauska, lämmin ja yllättävän raikas edelleen, vaikka erittäin perinteisiä arvoja kunnioittava. Lulun tarina jatkuu vielä usean kirjan verran, joten saattaa olla, että lukaisen vielä nekin. Ja onhan jo Lulussa paljon samanlaista kuin myöhemmin syntyneessä Tiinassa.

Kenelle: Chick-litin ystäville, ajankuvista kiinnostuneille, viatonta viihdettä hakeville.

Muualla: 6.1. aikana ilmestyy Anni Polvan satavuotissyntymän kunniaksi useita arvioita Polvan kirjoista, myös tästä. Katso lista.

Anni Polva: Rakasta minua hiukan! Karisto, 1988, 13. painos. Alkuperäinen julkaisuvuosi 1945.

Kirjaa löytyy kirjastoista, ehkä myös divareista, varmasti monen äidin ja mummon kirjahyllystä. Lisäksi Karisto on julkaissut merkkivuoden kunniaksi uuden painoksen alkuperäiskannella, jolloin kokonaispainosmäärä nousee hurjaan 70 000 kappaleeseen.


16 kommenttia:

  1. Haa, tiedän mitä särkien paistaminen tarkoittaa :)

    Melperi sotaan ei kai tarkoita mitään sen kummempaa kuin että on valmis, samantyylinen sanonta kuin "levällään kuin Jokisen eväät".

    Piti käydä katsomassa, Elonet ei Polvaa tunne ja IMDb löytää vain 6-osaisen Tiina-tv-sarjan 90-luvulta. Sinänsä hassua, kun Hilja Valtosta filmatisoitiin runsaasti ja muitakin kuten Aino Räsästä jonkin verran...että kuinka Polva näin sivuutettiin vai eikö itse halunnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa sellaista kalankäsittelyä :-) Googlailin tuota Melperiä ja monia arveluita löytyi, mm. viittaus Marlboroughin herttuaan, mutta lopullista totuutta ei. Kiitos kun tsekkailit elokuva-asiaa. Saattaa hyvin olla, että Valtosen tai Räsäsen samantapainen juoni tuli äidille tästä mieleen.

      Poista
  2. Piti ihan googlettaa tuo särkien paistaminen. Enpä olisi uskonut, että tämmöinenkin sanonta on olemassa. :) Ei ole tullut ennen vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riemastuin, kun tajusin sen tajuavani, ehkä isovanhemmat käyttivät sanontaa joskus. Hauskoja nuo vanhat hokemat :-)

      Poista
  3. Pitäisikö lukea? Huikea tuo uusintapainoksen koko. Kuvaat hyvin sitä, miten Polva tallentaa ajankuvan. Tiinoissakin ajan henki hönkii tunnistettavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi lukea, jos ajankuva kiinnostaa. Tosin se lienee tavoitettavissa jollain muullakin Polvan kirjalla, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen. Kuulin, että myöhemmin Lulu-sarjassa on ikävämpääkin ajankuvaa, kun tässä ollaan niin kovin herttaisia ja iloisia.

      Poista
  4. Siis eikö särkien paistaminen ole ihan yleiskieltä?? Täytynee olla sitten savoa, koska sanonta on ollut ihan lapsuudesta asti käytössä minulla :)

    Minun 1940-luvulla syntynyt isäni on lukenut Anni Polvat, Hilja Valtoset, Aino Räsäset sun muut ja pitänyt niistä. Mutta hän onkin poikkeuksellisen sivistynyt mies :) Sotien jälkeen kirjoja ei välttämättä ollut niin paljon saatavilla, joten isäni luki laidasta laitaan kaiken tyttökirjoista poikaseikkailuun ja maailmankirjallisuuden klassikoihin, mitä vain käsiinsä sai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, ehkä tämä onkin savolainen sanonta, ja siksi mullekin tuttu lapsuudesta. Onpa sinulla tosiaan sivistynyt isä, ihailuni! Sieltä siis kirjahulluus tyttäreen?

      Poista
  5. Hauskalta kuulostaa, en muista Lulua ollenkaan, ei ollut siis äidin kirjahyllyn kirjoja, joita salaa joskus luin.
    Tiina-kirjoista on tehty tv-sarja.
    Anni Polvan kirjat olivat hauskoja ja huumorintajuisia oikein hyväntuulenkirjoja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sana tälle, hyväntuulenkirja. Minullekaan Lulu ei ollut tuttu, vaikka imuroin mielestäni synnyinpaikkakuntani kirjastot tehokkaasti.

      Poista
  6. Tämän kirjan minäkin olen lukenut, mutta jatko-osia en (vielä). :)
    Piti ihan googlettaa tuo särkien paistaminen, en ollut lukiessa moista huomannut kummastellakaan.

    Ja mitä niihin miespuolisiin lukijoihin tule, meidän isä luki aikoinaan kaikki Tiinat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas yksi sivistynyt mies! Ajattelitko lukea jatkotkin Lulusta? Vähän houkuttaisi minuakin, jos kirjat kätevästi löytyisivät.

      Poista
  7. Muistikuvieni perusteella olen tämän kirjan lukenut noin 35 vuotta sitten :D Voisin lukea uudelleenkin, ei siinä mitään, vaikka tyylilaji ei ole minunkaan omintani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvin muistettu, Kirsi! Minulla ei ole mitään muistikuvaa näistä, mitä vähän ihmettelen, koska jo teininä luin paljon eikä pienen paikkakunnan kirjasto ollut hirveän laaja, miksen siis olisi lukenut... Ehkä mielsin Polvan ihan lastenkirjoiksi.

      Poista
  8. Jännää huomata, että tuo särkien paistaminen ei olekaan ollut kaikille tuttu sanonta. Itsekin ajattelin, että se olisi sellainen, jonka kaikki tietäisivät. Voisikin olla hauska tehdä pientä tutkimusta ja kysellä lähipiiriltä, kuinka moni osaa keksiä tuolle oikean selityksen. :)


    Tätä kirjaa seuranneet jatko-osat ovat ihan hyviä ja sattumuksiakin toki riittää Polva-tyyliin, mutta itse tykkään enempi näistä tarinoista, missä ollaan vasta ihastumassa eikä olla päästy vielä sinne avio-onnen välillä harmaaseenkin arkeen. Vähän enempi "jännitystä", että kuinkas tässä nyt käykään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Särjenpaistotutkimus vain pystyyn :-) Vaikea kuvitella Lulun arkea harmaaksi. Olipa kiva saada sinut mukaan haasteeseen, suurin tietämäni Polva-fani!

      Poista