Tulen tyttäriä

Naarni on knameira, tulen tytär, osin jumalallista syntyperää, ja sotilas. Parhaan ystävänsä ja sielunsiskonsa Anneken kanssa he ovat kasvaneet Nelvikan kylässä linnan varjossa, koulun asuntolassa, missä muutkin lapset, joilla ei ollut heitä kasvattavia vanhempia. Sotilasura oli ainoa vaihtoehto, ja sen myötä sitoutuminen 30 vuoden palvelusaikaan koulutusta vastaan.

Taistelut toisia heimoja vastaan ja itärajan turvaaminen ovat arkista työtä, eikä Naarni tiedä muusta, kunnes tapaa Emman ja tämän pienen pojan Aton. Emma tuoksuu valolle ja halulle, ja siinä tuoksussa Naarni tuntee olevansa kotona. Mutta sotilaana olo ei anna armoa. Huolehdittavana on lisäksi nuori Livia, jolle Naarni on äitihahmo.

Kaikki kipakat naiset, etenkin vahva Naarni joutuvat monen kovan paikan eteen pyristellessään traditioita vastaan. Surun ja ilon vuorottelu sekä uuden löytämisen oivallukset vievät juonta ja henkilöitä eteenpäin tuossa merkillisessä taikamaailmassa, jossa on lopulta paljon yhtymäkohtia todellisuuteen, jos niin haluaa nähdä.

Tulen tyttäriä on kova ja kaunis satu naisena olemisesta. Se on myös ainoa pitkiin aikoihin lukemani fantasiakirja, ja yllätti todella myönteisesti. En yleensä viehäty monimutkaisesti rakennelluista mielikuvitusmaailmoista, vaan pidän enemmän jonkinlaista reaalitodellisuutta - vaikka löyhästikin - taustanaan käyttävistä romaaneista, mutta Carolen luomassa maailmassa on helppo elää. Se ei sisällä naiiviuksia tai nolon teennäisiä intohimokuvauksia eikä ole liian kimurantti sukuselvityksineen ja maagisuuksineen, mitkä seikat usein liitän mielessäni fantasiaviihteeseen. Turhaan, huomasin.

Carolen teksti on täynnä pieniä yllätyksiä ja viisauksia, joista osa menee ohi vauhdikkaasti etenevää tarinaa ahmiessa. Huolella rakennettua ja viimeisteltyä tekstiä on mukava lukea, ja viihdekirjaksi se sisältää sen, mitä pitääkin: rakkauksia ja petoksia, huumoria ja jännitystä, tilanteita ja niiden päätöksiä. Mieleen tuli Kaari Utrio, jonka viihdekirjojen maailma perustuu tiukasti todellisuuteen, mutta on nykylukijalle yhtä tuntematon ja kaukainen kuin Nelvikan kylä. Samaa lempeyttä naisia kohtaan, romanttista perusvärettä ja tekstin vetävyyttä olen Carolen kirjassa näkevinäni.

Kenelle: Romantiikan ystäville, fantasiasta viehättyville ja etenkin siihen epäluuloisesti suhtautuville, naisen asemaa pohtiville, arkiviihteeseen kyllästyneille.

Muualla:  Myös Maija Kirjojen keskellä alkoi ihmetellä, mikä siinä fantasian lukemisessa muka niin haastavaa on. Tulinen romantiikka, sopivan jännittävä seikkailullisuus ja omanlaisensa maailma veivät mukanaan Kujerruksia-blogin Linnean. Viihdyttävä ja vetävä, toteaa Ja kaikkea muuta -blogin Minna. Piristävä poikkeus mahtipontisessa fantasiagenressä, sanoo Tuomas Saloranta.

Maria Carole: Tulen tyttäriä. Osuuskumma 2014.