Kesäkirjavinkkejä

Mitä tänä kesänä luetaan? Listaan avuksesi herkuimmat tämän vuoden luetuista.

Klassikot ja melkein-klassikot

Ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani, ja vau, mikä avaus! Vakava mutta ei raskas, vaan kaunis ja koskettava ikiaikainen äititarina. Kaikille.
Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä (Etelä-Korea). 

Raju ja raaka, viisas ja väkevä. Vaatii vähän ponnistelua, mutta palkitsee. Paljon lukevalle. Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat (Grönlanti).

Jos menneisyys ei pelota, upea kirja Pariisista ensimmäisen maailmansodan aikoihin koskettaa kyynistäkin lukijaa. Tämä lasketaan ns. lukuromaaneihin, termi, josta on käyty paljon keskustelua. Ei huononna kirjaa yhtään. Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa (Ranska)

Ja ihana, upea, oikea klassikko! Jos olet missannut, lue nyt Gummeruksen uusin tai jokin vanhoista painoksista (sisältö on sama). Sillä syksymmällä saamme tähän vuoden 1961 Maija Westerlundin suomennokseen jatkoa, uskomatonta kyllä. Ei ole raskas, on helppo lukea. Itkettää, naurattaa, liikuttaa. Bloggaan tästä myöhemmin erikseen. Kirja ansaitsee sen. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen. (USA)  

Tältä odotan suuria, vaikken ole vielä ehtinyt lukea: Anthony Doerr. Kaikki se valo jota emme näe (USA). HS:n mukaan viihdyttää ja hirvittää. Bloggaus seuraa. Jännä ettei Hesari mainitse suomentajaa; se on Hanna Tarkka.

Atwood-fanien odottama Maddaddam-trilogian päätösosa on komeaa ja karmivaa luettavaa, kuten aiemmatkin. Tulossa blogiin kesän mittaan. Margaret Atwood: Uusi maa. (Kanada)

Aivot narikkaan 

Brittihuumorin ystävien must: rakkautta ja rosoa, helposti sulavaa ja nautittavaa viihdettä David Nicholls -tyyliin. Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (UK) 

Omavaltaisen omintakeinen Ester on saanut jatkoa! Lukulistallani. Oppiiko Ester ikinä? Kirjan nimestä päätellen huonolta näyttää. Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta (Ruotsi).

Britt-Marie on täti, joka ei todellakaan jankuta eikä tuomitse, mutta muistuttaa silti jatkuvasti puhtaiden ikkunoiden merkityksestä ja lasinalusen käytöstä, sillä emmehän me ole sentään eläimiä.
Hän joutuu aviokriisin seurauksena töihin pienelle paikkakunnalle, jossa kaikki on toisin kuin hän on tottunut. Mutta Britt-Marie sopeutuu paikkaan ja paikka häneen, monen kommelluksen kautta. Huumoripainotteinen cocktail on hieman toisteista ja tylsähtävää alkupuolella - ruokasoodaa ja ikkunanpesua turhan paljon - mutta kyllä se tarinaksi kääntyy, ja monta kertaa sai naurahdella. Uskon sopivan mainiosti epäintensiiviseen lomalueskeluun ja oleiluun. Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä (Ruotsi). Otava 2015. Suomennos Riie Heikkilä.

Dekkarit

Ei ole ykkösgenreni, mutta monen muun on: nyt on meneillään Dekkariviikko ja blogit tulvillaan asiantuntevia arvioita. Varmasti löytyy jokaiselle sopiva kirja (ja blogi)! Itse listaan pari:

Hurmaava dekkarisarja tutustuttaa lukijan 11-vuotiaaseen tikarinterävään Flaviaan, joka lapsen toimiensa ohella ratkoo murhia. Hauska kuin mikä - takuuvarma hyvä mieli. Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (UK). 

Kylmä saari on erinomaista lomaluettavaa kuumana päivänä suojaisessa poukamassa. Viilentää mukavasti, kun lukee lumessa kahlaavista mökinrakentajista autiolla saarella, kylmät väreet kaupan päälle. David Vann: Kylmä saari (Alaska)

Gillian Flynn järjestää lukijoille piinaavia hetkiä jo kolmatta kesää myös meillä Suomessa. Pidän tätä selkeästi parempana kuin viimekesäistä Pahaa paikkaa. Oudon koukuttavaa tekstiään Flynn tarjoilee nyt Camillesta, toimittajasta, joka joutuu vastentahtoisesti matkustamaan lapsuuskotiseudulleen tekemään juttua alueen murhista, vaikka on yrittänyt pysyä paikasta mahdollisimman kaukana. Gillian Flynn: Teräviä esineitä.  (USA)

Kotimaista ja tietoa

Kesäinen herkku jo ulkonäöltään on tämä tunnelmallinen ja aistillinen uutuus, jota kuvataan psykologiseksi trilleriksi - Saimaan maisemissa! Niin must-luettava. Karoliina Timonen: Kesäinen illusiooni. 

Minna Lindgrenin romaanit riemastuttavat aina: Ehtoolehto-sarja on päätepisteessä, ja kunniakkaasti sinne vietynä. Siiriä, Irmaa ja Anna-Liisaa voi muistella tämän jälkeen haikein mutta hyvin mielin. Edellisosien tapaan hauskaa, lämmintä ja kirpeän kantaaottavaa tekstiä siitä, miten toisistamme huolehdimme. Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho.

Pyöveli sopii historianharrastajille, Totuuskuutio dystopiafaneille. Itse tykkään erityisesti muun muassa Elina Hirvosen ja JP Koskisen tämän vuoden kirjoista. Jari Järvelän kehuttu Tyttö ja rotta jatkaa edellistä, Tyttöä ja pommia, ja nämäkin ovat bloggauspinossani, tulossa!

Jos joku haluaa lukea kesällä tietokirjoja, suosittelen kirjojen ja kielen rakastajille Kirsi Kunnaksen elämäkertaa Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa.

Herkullista lukukesää!

P.S. Kuva on kirjakuppikakuista, joita perheemme kondiittori Reija pyynnöstäni upeasti toteutti. Herkku ja kirja = perfect match. Pelkkää nautintoa. Ja kokonaan syötävää, myös ne "kirjat". Sokeri on ihmeellinen aine ja tekijä taitava!