Nainen joka varasti elämäni

Marian Keyes sopii naistenviikolle: naiskirjailija kirjoittaa naisyleisölle naisten arjesta chick-litin muodossa. Irlantilainen kirjailija puolustaa kuulemma oikeassakin elämässä vahvasti naisten oikeuksia. Tekemistä piisaisi, monissa maissa.

Totuttuun tapaan Keys käsittelee yhtä naista, tässä Stellaa, nelikymppistä kahden lapsen äitiä ja  hänen ratkaisujaan. Stella joutuu kolariin ja melkein kuolee. Muttei kuolekaan. Lisäksi hän tapaa ihanan miehen ja kokee työurallaan huiman käänteen kosmetologista kirjailijaksi. Siis, missä on se vakava puoli ja ongelma, joka Keyesin kirjoissa aina on ollut, nokkelan huumorin ohella?

Okei, naisen elämän "normaalit" haasteet ovat olemassa: hankala ex-aviomies, teinien ongelmat, ikääntyminen, vakava sairaus. Mutta voivatko myös yllättävä uranhuipennus ja suuri rakkaus olla "ongelma"? Epäuskottavaa, sanoisin: Stella itse aiheuttaa suurimmat ongelmat.

Sujuvaa ammattikirjailijan tekstiä, mutta en ollut suuresti huvittunut, vaan vähän pitkästytti, jos totta puhun. Vaikka kirja on helppo ja nopea lukea. Silti en voi välttää ajatusta, että Keyes oli terävimmillään uransa alkuaikoina, sanotaan neljä ensimmäistä, Naura Claire naura -kirjasta Rachelin lomaan.

Ei ole huono tämäkään, noin kirjallisesti, mutta sisällöltään turhan heppoista kauraa paljon lukevalle. Kovin helpolla kirjailija itsensä päästää, ja lukijansakin: chick-litin mestari ei ole parhaimmillaan. Tiedän, että Keyes peilaa omaa elämäänsä kirjoihinsa, joten arvailtavaksi jää, mikä kirjan kirjailijan kokemuksista on itse koettua ja mikä mielikuviteltua. Mutta onko kuluneempaa aihetta kuin kirjailijan työn ongelmat - lukisin mieluummin vaikka asfalttimiehen työn haasteista. Jostain kumman syystä ne eivät usein nouse kirjallisuudessa esille.

Kirjan nimi on moniselitteinen: se onnistuu kivasti kiertämään ilmeisimmät tulkinnat. Eikä ihan kaikkia käänteitä voi arvata etukäteen, mikä on plussaa. Samoin se, että useat Stellan ongelmat ovat todellisuutta monelle meistä - vaikka ratkaisut eivät. Samaistumispinta on aiempaa pienempi, eikä reipas huumorikaan enää kuki täysin palkein, vaan väkisin vääntäen. Kiva kansi, sopii tyylilajiin, ärsyttävästi taas kirjaston tarra on päällyksen suunnittelijan nimen päällä.

Kenelle: Chick-lit-lukijoille, kevyiden naiskirjojen ystäville - ja tietysti Keyes-fanien must.

Muualla: Irenekään ei oikein lämmennyt kirjalle. Kirjallisia-blogi sanoo Keysin olevan fiksumpaa chick-littiä. Tuhansia sivuja löytää syvyyden kirjailijan tuotannnosta.

Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni. Tammi 2015. Suomennos Liisa Laaksonen.

Naistenviikko lukuhaasteineen päättyy tänään.