Elävää kuvaa

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

José Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri

José Saramago ei elinaikanaan suinkaan tullut tunnetuksi valtaapitävien nöyristelystä, vaan hän ilmaisi monin tavoin mielipiteensä niin politiikoista kuin kirkostakin. Railakasta revittelyä näihin suuntiiin hän harjoittaa myös Lissabonin piirityksen kirjurissa, joka ilmestyi 1989, suomennoksena 2015.

Mikä hulvattoman hauska tarina ja saramagomaisen hurja mielikuvitushulluttelun ja tekstinteon taidonnäyte! Tyyliin vasta tutustuville saattavat pitkät, pistettä pakenevat virkkeet, vaikka mietitysti pilkutetut ja isoin kirjaimin aloitetut lauseet tuntua oudoilta. Mutta niihin tottuu pian.

Oikolukija Raimundo Silva tarkistaa kustantamon käsikirjoituksia, kuten hän on tehnyt jo vuosikymmenien ajan, tunnollisen tarkasti, kuten oikolukijan kuuluu, sillä "...se kysyy aivan omanlaistaan jalostus- ja muuntelukykyä..."

Mutta historiateos Lissabonin piirityksestä saa hänet kuohuksiin: hän ei halua asioiden menevän kuten on kirjoitettu, vaan muuttaa siitä yhden sanan, mikä saa historian muuttumaan. Tahallinen virhe, josta on seurauksensa; millaiset, jätän lukijan jännitettäväksi.

Mielenkiintoista pohdintaa tässä ajassa: oikoluvun hiljainen hiipuminen on puhuttanut lukijoita niin lehtien kuin kirjojenkin kohdalla, kun "painovihreitä" teksteistä löytyy paljon. Kuten joku kirjailija totesi, kirjojen käsikirjoitukset on jätettävä entistä aiemmin, mutta niissä on entistä enemmän virheitä. Pienen ihmisen on vaikea käsittää, että yksi oikolukukierros (muutama tunti, haloo?) lisää toisi kohtuutonta viivettä vuoden mittaiseen julkaisuprosessiin tai että aikataulu ylipäänsä jyrää laadun: juuri sen lopputuotteen, jota kustantamo myy ja jolla se toivoo elävänsä. Kuka ostaisi tieten tahtoen virheellisen tuotteen?

Entä saako oikolukija korjata selkeät käsikirjoituksen virheet ja vaihtaa vaikkapa biologian kirjaan kärpästen jalkojen lukumääräksi kuusi, kirjailijan kirjoittaman neljän sijasta? Ei tietenkään saa, ja kutsumuksellisena pilkunviilaajana luin riemastuneena Raimundon työstä ja persoonasta.

"...kutsumuksellinen oikolukija on tuntematon ilmiö, mutta lienee silti osoitettu, että salaisen sielumme salaisimmissa sopukoissa me oikolukijat olemme intohimoista väkeä...

Ehkä kyse kirjassa on laajemminkin ammattitaidon arvostamisesta. Ja oikeastaan, tai ainakin suurelta osalta, se kertoo sotimisesta ja vallanhalusta. Historian sattumanvaraisuudesta. Ja tietysti rakkaudesta, ja noin sadasta muusta asiasta. Loppupuolella historia ja Raimundon nykyaika (1980-luku, jolloin tosiaan oli vielä latomoita ja paperivedoksia ja korjausmerkkejä) sekoittuvat niin, ettei edes kaikkitietävä ja kaikkea kommentoiva kertoja pysy aina mukana.

Miten meni Tammella tällä kertaa suomennoksen oikoluvun kanssa? Hienosti, kiitos. Parissa kohtaa on hieman kyseenalaista, etenkin verbin luku, mutta se saattaa johtua puhekielisyyden tavoittelusta tai alkukielen ilmauksesta. Sovitaan näin.

Saramagon kirjoista Elefantin matka teki pari vuotta sitten vaikutuksen. Nyt tekee mieli juhlavasti kuvata kirjailijaa yhdeksi kirkkaimmista tähdistä kirjataivaalla tai peräti kirjalinnunradan auringoksi: vertaus sopii siksikin, että vaikka tähti on jo sammunut, valo yltää edelleen kirkkaana tänne pienen pallomme lukijoille saakka. Valaisee ja lämmittää, ja sitä tähän vuodenaikaan tarvitaan.

Kenelle: Riemukkaan mielikuvituksen ystäville, pilkunviilaajille, kaikille kirja-alalla toimiville.

Muualla: Maailmankirjoissa kiinnostuttiin jälleen kerran Saramagon mielikuvituksen lennosta.

José Saramago: Lissabonin piirityksen kirjuri. Suomennos Antero Tiittula. Tammi 2015.

Ruksaan kirjalla Helmet-haasteesta 2016 kohdan "kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi".



12 kommenttia:

  1. Raimundo Silvan intohimot alkoivat nyt kovasti kiinnostaa. Muistan kyllä joskus hieman tuskastuneeni Sarmagon pilkuttomaan pisteettömään tyyliin Oikukasta kuolemaa lukiessani, mutta lopulta pidin kuitenkin kirjasta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, ei tätä tyyliä jaksaisi aina lukea, mutta välillä, olen alkanut suorastaan pitää siitä nopeasta, hengästyttävästä tekstin suoltamisen tavasta. Ja tämä on minusta tosi hauska!

      Poista
  2. Ostin Kirjurin ennen joulua, mutta en ole vielä lukenut. Aihe on kiehtova, mutta Saramagon pitkät, polveilevat lauseet kieltämättä pelottavat "ensikertalaista". Suomennos on varmasti hieno, oli jonkin palkinnon ehdokkaanakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, en tiennyt tuosta ehdokkuudesta - hyvin toimii, suomennos siis. Ehkä olen jo itse vähän tottunut tyyliin tai sitten tämä on helpompi kirja kuin aiemmat suomennokset, kun minusta tuntui vaivattomalta luettavalta kuin muut lukemani Saramagot. Toivottavasti kirjasi pääsee hyllyltä pois jossain vaiheessa!

      Poista
  3. Auts. Olen sanaton. Saramagon kirjat ihastuttavat minua, mutta tämä on vaikea minulle. Onneksi en ollut tapaamisessa, sillä olisin vajonnut pöydän alle masentuneena. Tämä viittaa siis facebook-kirjoitteluumme.

    Kirjoitat hyvin oikoluvusta. Sain kerran tekstin takaisin, jossa olin kirjoittanut kantarellin olevan aikainen. Sain tekstin takaisin kahdella t-kirjaimella, en edes uskalla kirjoittaa sanaa tähän siten, sillä se vain villiinnyttäisi ihmiset. Sieneni oli saanut uuden statuksenkin. K. on kevätsieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, minusta taas tämä oli helpoin lukemani Saramago, olen tainnut jokusen jättää keskenkin, samoin masentuneena. Ehkä tämä aihe vain oli niin kiehtova, tosin loppuosa on aika lailla sitä historian ja erään tietyn taistelun uudelleen kirjoitusta, kuten oikolukija sen kirjoittaisi. Unohdinkin tuossa Kenelle-kuvauksessa erikseen mainita kirjoittajat; heille ehdottomasti tätä suosittelisin. Kirjailijan ja oikolukijan eroa myös pirullisesti Saramago tässä rivien välissä ainakin osoittelee.

      Poista
  4. Saramagon Elefantin matka on yksi blogiaikani kirkkaimpia tähtiä! Miksi, oi miksi, en ole häneltä muuta vielä lukenut! Tämä voisi hyvin olla seuraava Saramagon kirjani. Riemastuttava arvio, Arja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei voi kuin ihmetellä, miksi, Elina! Ja kiitos, kirja ainakin on riemastuttava!

      Poista
  5. Olipa urakka. Sinun tekstisi valoi minuun voimia, että kyllä tämän selvitän. Saramago on ollut yleensä mieluista minulle. Kuitenkin kirjassa oli monta hauskaakin kohtaa. Ja aihe oli mieluinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti urakoitu! Hauskuuden ja terävyyden, ja aiheen tietysti, takia minäkin sen halusin lukea alusta loppuun. Loppupuoli ennen ihan loppua oli "vaikeinta", se sotakuvaus.

      Poista
  6. Huomattavasti parempi arvostelu kuin Pekka Jäntin surkuteltava hyökkäys Keskisuomalaisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raimo, kiitos. En ollut lukenut Jäntin arviota, mutta nyt tietysti luin. Hän on tuntenut poliittiset taustat ja faktat tarkkaan, minä en - puhun vain kirjasta, enkä halua muuhun ottaa kantaa. Samaa mieltä Jäntin kanssa olemme siitä, että Saramago kirjoittaa "hulppean lumoavaa proosaa."

      Poista