Andy Weir: Yksin Marsissa

Avaruusnörtiksi tituleerattu Andy Weir kehitti tarinan, joka tempaisee lukijan tukevasti ilmaan ja vielä paljon kauemmaksi taivaille, aina Marsiin saakka, puoleksitoista vuodeksi. Nasan organisoiman miehitetyn Mars-vierailun seurauksena yksi astronauteista, Mark Watney, jää planeetalle yksin, koska muut luulevat hänen kuolleen.

"...tajuntaani iski: Mars on hedelmätön joutomaa ja minä olen täällä tavattoman yksin. Totta kai olen yksin, ei siinä sinänsä ole mitään uutta mutta tietämisellä ja kokemisella on ero."

Onko Marsissa mahdollista selviytyä hengissä? Pääseekö Mark koskaan takaisin Maahan? Kuumottavia kysymyksiä, joiden ratkomista ongelma kerrallaan lukija saa seurata henkeä pidätellen. Mahdollisuuksia on: Mark on insinööri ja tottunut ratkomaan teknisiä haasteita. Polttavimmat ongelmat ovat tietysti hengittämisen ja veden- ja ravinnonsaannin mahdollistaminen. Lisäapuna hänellä on botaniikan asiantuntemus, josta on arvaamatonta hyötyä lievästi sanottuna erikoisissa olosuhteissa, niillä välineillä ja laitteilla, joita avaruuslennolta tutkimusasemalle planeetalle jäi. Mies ei menetä toivoaan, toimintakykyään eikä edes huumorintajuaan, vaikka koville ottaa. Hän alkaa rakentaa itselleen "kotia" ja samalla suunnitella ratkaisua poispääsyyn. Markin minä-kerronnan lisäksi saamme lukea hänen tekemisistään lokimerkinnöistä.

"Käytin muovin poistamiseen hienovaraista tekniikkaa (vasara) ja sitten irrotin varovasti eristimenä toimivaa vaahtomuovia (vasaralla jälleen). --- Toin eristinkappaleita tutkimusasemalle. Kehittyneillä rakennustekniikoilla (ilmastointiteippi) kokosin osan niistä neliön muotoon."

Vaikka fiktiosta on kyse, Weir kuvaa ongelmat ja niiden ratkaisut niin tarkasti, että lukija luottaa niihin täysin (en tiedä, olisivatko tilanteet oikeasti mahdollisia; esimerkiksi kemian ja tekniikan asiantuntijat pystyvät arvioimaan paremmin; minä en siihen pysty, mutta täydestä meni outoineen termeineenkin, vaikka osin ymmärrykseni ohi). Ainakin voi uskoa, että astronauteiksi valitaan henkilöt, jotka pystyvät toimimaan itsenäisesti ja rationaalisesti myös äärimmäisen stressin alaisena, mikä osaltaan lisää uskottavuuden tuntua. Uutteran, rohkean ja toivoaan menettämättömän Markin puolesta ei voi kuin jännätä ja toivoa parasta!

"Testasin kannattimien kestävyyttä iskemällä niitä kivillä. Tällaisesta sofistikoituneesta toiminnasta me interplanetaariset tieteilijät olemme tunneet tunnetuiksi."

Lisäksi on tietysti Nasa. Kuten missä tahansa organisaatiossa, byrokratia voi joskus haitata käytännön tekemistä, mistä Mark ei nyt voi piitata, kun kyse on hengissä selviämisestä. Naljailu siihen suuntaan hänelle sallittakoon, mutta enimmäkseen käy selväksi, että huippuasiantuntemusta löytyy. Amerikkalaisen osaamisen esiintuominen on tarinan yksi juonne. Saamme seurata nasalaisten tekemisiä ja keskusteluja siitä, miten kriisi hoidetaan. Aina pomojen päätökset eivät näyttäydy järkevinä - eniten minua raivostutti Markin tiimin pitäminen pimennossa hänen tilanteestaan; tuo on niin tuota, ettei luoteta edes itse valittuihin, aikuisiin asiantuntijoihin, ikään kuin pimittäminen koskaan auttaisi mitään. Mutta eivät amerikkalaisetkaan yksin kaikkeen pysty... Mainio työyhteisökuvaus ja samalla kuvaus kriisistä, johon sotkeutuu mukaan myös kansainvälistä politiikkaa, sekä tietysti median roolista ja somen salamannopeudesta. Jälleen nähdään viestinnän keskeinen rooli asioiden sujumisessa, niin työyhteisön sisällä kuin sieltä ulospäin.

"Nasa on valtava organisaatio. Se ei sopeudu helposti nopeisiin muutoksiin. Epätoivoiset olosuhteet on ainoa syy, miten me tulemme nyt toimeen."

Lukija oppii uusia avaruudellisia termejä: ekstravehikulaarinen. Liikkuja. Pölymyrsky. Sol. EVA-puku. Ja myös karmean todentuntuisia detaljeja avaruuslentosuunnittelussa, kuten yhden valinta "selviytyjäksi", jos koko miehistön ei ole mahdollista palata hengissä.

"Ruoka-annokset eivät ole ainoa ruuanlähde."

Virkistävää, ettei jännärissä ole väkivaltaisia taisteluita pahisten kanssa - Marsin olosuhteissa on riittävästi pahista ihmisen kannalta - eikä yliluonnollisin kyvyin varustettuja supersankareita (no... ehkä vähän), mistä pointseja. Lähinnä tyyli on jonkinlainen sci-fi-vivahteinen katastrofikuvaus, mikä sivuaa isoa aihetta: jos onnistumme sössimään maapallon elinolosuhteet lopullisesti, miten pitkällä olemme uusien löytämisessä.

Nasan uuden astronauttikurssin hakuaika muuten päättyi viikko sitten, joten jos et muistanut laittaa hakemusta, myöhästyit! 2017 julkistetaan seuraavat todellisen elämän avaruussankarit, ehkä lähivuosina jopa ehdokkaita oikeasti miehitetylle Mars-lennolle - jos joku enää moiseen uskaltaa Mark Watneyn jälkeen.

Kiehtova, kihelmöivän jännittävä ja hauska tarina, josta on tehty myös leffa - se on pakko nähdä! Letkeässä suomennoksessa käytetään luontevaa, ajantasaista kieltä. Ei hienostelua (jos tekniikkatermistöä ei sellaiseksi lasketa).

Kenelle: Avaruusfaneille, rentoa jännitystä hakeville, viihdyttävää tämän päivän fiktiota kaipaaville, teknologiasta kiinnostuneille, ihmisen elinmahdollisuuksia miettiville.

Muualla: Niina T Yöpöydän kirjoista on katsonut myös leffan. Ehdottoman viihdyttävä ja jännittävä, sanoo Lukuisan Laura. Nörttien tuhkimotarina, tuumii Lukupinon Simo, joka kertoo myös leffasta ja sen mielenkiintoisen yksityiskohdan, että bestselleriksi noussut kirja oli alunperin omakustanne. Populaarinen, lukumassoille suunnattu, arvelee Taikakirjainten Raija, jolle kirja ei ollut täysosuma, mutta suositeltava silti.

Andy Weir: Yksin Marsissa. Alkuperäisteos The Martian: A Novel. USA. Suomennos Kaj Lipponen. Into 2015.

Helmet-haasteeseen 2016 itsestäänselvä kohta 35: "Kirjassa ollaan avaruudessa."