Elävää kuvaa

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Sinuhe-sarjakuva ja arvonta!

Sinuhe, lempikirjani! Tiesitkö, että siitä on tehty myös sarjakuvaversio? Törmäsin siihen viime kirjamessuilla Helsingissä, jolloin sarjakuvista tehty koostekirjanen julkistettiin.

Ruotsalainen sarjakuvataiteilija Bovil (Bo Vilson) piirsi sarjakuvaa, joka ilmestyi Ruotsissa 1950. Lehti oli Året i Runt - en tiedä, onko se nykyisen Året runt -lehden edeltäjä, saattaa ollakin, sillä kerran viikossa ilmestyvästä yleiskuvalehdestä oli silloinkin kyse. Suomeksi se julkaistiin Kansan kuvalehdessä seuraavana vuonna. Myös tämä lehti ilmestyi viikoittain, ja siinä julkaistiin kansalle perhekeskeistä, viihteellistä ja ilmeisen laatutietoista sisältöä, kuten Erkki Tantun Rymy-Eetu-sarjakuvaa. Sinuhe oli ilmestynyt Ruotsissa 1946, ja Bovil kiinnostui kirjasta.

Mutta Sinuhe-sarjikselle kävi ikävästi; taiteilija kuoli kesken työn, eikä koko tarinaa ehditty saatu sarjakuvamuotoon. Harmin harmin harmitus! Vaikka dramatiikka sopii kirjan henkeen, juuri tätä käännettä ei olisi toivonut - onhan idea loistava, ja toteutus myös. Viime vuonna Mika Waltari -seura kokosi Suomessa julkaistun viikkosarjakuvan yksiin kansiin, joissa piirroksia saa ihailla.

Piirrokset vievät välittömästi menneisyyteen. Seepiaväri korostaa historiaa, jossain vaiheessa hurviteltiin peräti kaksivärisyydellä! Kuvat ovat pienintä viivaa myöten tarkoituksenmukaisia ja tarkkoja, ne tavoittavat hienosti Sinuhen maailman. Ihmiset, esineet ja rakennukset on kuvattu juuri sellaisina kuin sarjakuva voi kirjaksi naamioidusta runsaudensarvesta toteuttaa. Voin vain kuvitella taustatyön määrän, jonka Bovil on joutunut kuvituksia varten tekemään Egyptin ja lähialueen historiaan perehtyessään. Asut, laivojen koristeet, huonekalut - en tiedä, onko niiden ulkoasu todenmukainen, mutta ainakin ne näyttävät oikeilta!

Piirrostyyli sarjakuvana on aikansa näköistä: muistan lapsena vanhalta paperilta ja puhtaalta pyykiltä tuoksuvalla mummon vintillä lukeneeni huolellisesti säilöttyjä vuosikertoja kuvalehdistä, joiden sarjiksista moni näytti juuri tuolta, ehkä siitä tuttuuden tunne.

Suomenkieliset puhekuplat ovat kökköjä. Eivät tekstiltään, vaan ulkonäöltään. Alkuperäinen sarjakuva oli kauniisti tekstattu - ruotsiksi tietysti - ja Suomessa asia ratkaistiin latomalla tekstit painokirjaimiksi, jotka joko istuivat puhekuplaan tai sitten eivät.

Koska sarjis ilmestyi kerran viikossa, tapana oli kerrata huonomuistisille tai uusille lukijoille jokaisen stripin (käytännössä sivun) alussa edelliset tapahtumat. Nämä kertovien jaksojen tekstit ovat jälkipuheen kirjoittaneen Jukka Parkkisen mukaan "alkuperäistä Waltaria, tosin hiukan stilisoituna." Puhekuplien suomentajasta ei valitettavasti ole säilynyt tietoa, mutta hän on selvinnyt hienosti (pilkutussäännöt lienevät olleet hieman erilaiset kuin nyt). En verrannut alkuperäistekstiin, mutta tyyli on ehdottomasti oikea eikä dramatiikkaa puutu!

"Sydämeni oli uhmasta ja surusta paisunut."

Jakso 26 jäi viimeiseksi täydeksi stripiksi. Suomalaisessa viikkolehtiversiossa siitä oli poistettu viimeiset ruudut ja ahdettu niiden tilalle tiivistys romaanin lopputapahtumista. Koko setin lukemalla saa kyllä käsityksen kirjan sisällöstä, mutta pahasti kesken se nautinnon ja jännityksen kannalta jää. Ehkä 60 tai 90 osaa olisi onnistunut kertomaan koko tarinan. Seuran julkaisussa näemme myös näytteitä Bovilin muista töistä ja yhden alkuperäisen, ruotsalaisen sarjakuvasivun - jossa siis tekstitkin ovat kohdillaan ja lajityypin mukaiset.

Hyvin hurahdin Sinuhen mukaan tätäkin kautta. Mikä todistaa sen, että hyvä, vahva tarina toimii missä tahansa formaatissa ja minä tahansa aikana, jos tekijät osaavat asiansa. Sinuhe-elokuvan ja kuunnelman rinnalla voisi hyvin elää myös kokonainen sarjakuva, tätä modernimpana ja kokonaisempana versiona; eläähän laji vireänä, ja aikuisten sarjakuvia on tarjolla enemmän kuin koskaan. Vinkkinä sarjakuvantekijöille. Bovilin versio ei korvaa kirjaa, mutta on erittäin mielenkiintoinen juonne ja näkökulma Waltarin tuotantoon ja Sinuhen julkaisun aikakauteen.

Ja koska minulla on ekstrakappale, arvon Sinuhe-sarjakuvan halukkaiden kesken: jos kiinnostuit, laita kommenttisi alle viimeistään su 1.5. Posti lähtee voittajalle seuraavana päivänä. (Se ei ole paksu eikä painava, kansineen 36 A4-sivun sarjakuvalehti.)

Kenelle: Waltari-faneille, historiahulluille, sarjakuvien ystäville, helposti omaksuttavaa klassikkoa kaipaaville, dramaattisen tarinan rakastajille.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen. Piirtänyt Bovil. Kansi: Jukka Parkkinen. Taitto: Merja Sainio. Mika Waltari -seuran julkaisu 2015.

Mika Waltari -seura Facebookissa.

* Edit 2.5.
Arvonta suoritettu - mieheni toimi onnettarena perinteen mukaisesti ja nosti nipusta Margit arvan (tykkään tehdä lippuarvontoja :-) )! Onnea ja ilmoitathan osoitteesi, niin posti lähtee matkaan.


14 kommenttia:

  1. Arja, tarkoittanet sunnuntaina 1.5?
    Kaltaistani Sinuhe-fania sarjakuvakirjakin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta mooses, viikko kommentointiaikaa oli tarkoitus! Kiitos kun huomasit, korjasin päivämäärän tekstiin - ja onnea arvontaan, Margit!

      Poista
  2. Sinuhe kiinnostaa, joitakin kalkelmia vain tullut tähän mennessä luettua, joten tämä sarjakuvaversio voisi olla lempeä startti alkuperäisen lukemiseen. Mukana arvonnassa siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin lempeä startti ja iso harmi, että tarina jää kesken. Mutta ehkä se tosiaan innostaa tutustumaan itse kirjaan sinua, ja muitakin. Arvontaonnea!

      Poista
  3. Ilman muuta kiinnostaa Sinuhe. Arvonnassa mukana siis.
    virpi.yv(at)gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvä ja kiva kun olet mukana, onnea arvontaan, Mannilainen!

      Poista
  4. Sarjakuvaversio kiinnostaa, Sinuhen lukemisesta aika monta vuotta (kymmentä vuotta) aikaa. Hyvä verestää muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on aika lukea uudestaan! Tai kun teet käsitöitä, kuuntele äänikirjaa - porukalla. Kirjastostamme löytyy. Lars Svedbergin upea ääni on niin hieno, syvä ja sopivasti vivahteikas, että sitä on ilo kuunnella. Ja tarina koukuttaa (sopii käsityöihmiselle?) kun alkuun pääsee. Startti on aina hankalin vaihe ja tässä kirjassa erityisesti - koska tyyli on niin omanlaisensa - mutta vakuutan ja vannon, että varmasti kuka tahansa lukija viehättyy, kun jaksaa alun yli. Ja muorille erityisesti: katsopa blogiani hakusanalla Kannelmäki, aika monta mainintaa täällä kotipaikastamme, itsekin yllätyin miten monta, kun sillä silmällä katsoin.

      Poista
  5. Mahtavaa! Pitääpä pistää vinkki muistiin! En tähän vielä kuitenkaan halua tai uskalla tarttua, sillä en ole oikeaa Sinuhea vielä lukenut, mutta kovasti haaveillut sen lukemisesta. Tärkeysjärjestys! Olen vähän alustavasti suunnitellut, jos saisin sen luettua kesän klassikkohaasteeseen. Aika urakka se on, joten katotaan, kuinka käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J, katso edellinen kommentti; alku aina hankala, mutta sen jälkeen se on menoa. Kannustan lämpimästi ottamaan tämän klassikkohaasteeseen. Urakka se on, mutta et varmasti kadu.

      Poista
  6. Kiinnostava tarina, harmi että sarjakuva jäi taiteilijalta kesken! Lehti kiinnostaa, eli osallistun arvontaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukana siis, Zephyr, onnea - ja totta, tosi harmi tuo keskeytyminen, alku on niin hieno.

      Poista
  7. Toki mukana tässä kisassa!
    postin.tuomaa@gmail.com

    VastaaPoista