Elävää kuvaa

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Trendivastainen trendi

Oletteko huomanneet trendiä, joka nousee trendejä vastaan? Tarkoitan sitä, että kaikkien kehitys-, tehokkuus- ja tulosvaatimusten rinnalle on noussut ääniä, jotka kyseenalaistavat hullun huhkimisen, niin kuntoilussa ja itsensätrimmauksessa kuin työssäkin. Ettei aina tarvitsisikaan vetää viimeisiä mehuja, viimeiseen sekuntiin ja viimeisillä voimilla, vaan ihminen voisi myös olla ja nauttia.

Riemastuttava ja vapauttava ajatus! Törmäsin siihen viimeksi kirjassa, joka vahvasti kyseenalaistaa jatkuvan itsensä kehittämisen pakon, sisäisen äänen kuuntelun ja positiivisuuden otsikolla
Pysy lujana: elämä ilman self-helpiä.

Kirjoittaja, tanskalainen professori Brinkmann kehottaa ihmistä itseään tekemään päätökset ja pysymään itsenäisenä ja terveen kielteisenä, antamatta erilaisten muotigurujen ja muutospaineiden vaikuttaa, ja esittää ajatuksia, joiden todenperäisyyttä on vaikea kieltääkään. Kuten hän toteaa, hänen sisältään ei ainakaan löydy mihinkään vastauksia, kuten vaikka piparkakkureseptiä tai ratkaisua ilmastonmuutokseen, joten sisäisen äänen etsiminen on aivan turhaa. Niin, en minäkään noita vastauksia sisältäni löydä... Tietysti hän kärjistämällä tarkoittaa sitä, että liiallinen itsetarkkailu on vähintään yhtä vahingollista kuin omasta hyvinvoinnista piittaamattomuus. Kielteisyys on hänen mielestään luonnollista ja auttaa ihmistä keskittymään oleelliseen. Ei tarvitse aina vastata kyllä uusiin haasteisiin, sillä jatkuva myöntyminen johtuu hänen mielestään sosiaalisesta pelosta ja pelosta, että jää jostain paitsi. Kirjoittaja tietää toki, ettei tämä ajattelu ole trendikästä.

"Sillä jos ihmisellä on mielenrauha, hänellä on veneessään juuri se painolasti, jonka varassa voi sanoa ei kaikille mahdollisille (kohtuuttomille) odotuksille ja vaatimuksille. Eikä se ole pääomaa nykyisin, kun ihanteena on virrassa kulkeva, joustava ja muuttuva ihminen."

Pidin virkistävästä asenteesta ja olen samaa mieltä, että erilaisten tuulien mukaan lähtevä on todennäköisesti enemmän hukassa kuin omien periaatteidensa mukaan elävä. Eikä todellakaan kaikki ole "ihmisestä itsestään kiinni", kuten hoetaan. Sitä paitsi arvostan hänen kehotustaan lukea romaani self-help-kirjan sijasta. Mutta kehitysmyönteinen olen silti kirjoittajaa enemmän, pienkehitystä voi pyrkiä tekemään omaksi ilokseen ja hyvinvointinsa edistämiseksi. Ja työelämä on tietysti asia sinänsä. Mutta hampaat irvessä ei liene kenenkään syytä koko ajan "kehittyä."

Kirja sinänsä on lupaavan alkupuolen jälkeen tekstiltään puisevahko ja käy läpi filosofioita, no, lähinnä stoalaisuutta, jokseenkin opettajamaisesti. Silti se on toki suurelta osin kieli poskessa tehty - self-help-opas self-help-oppaita vastaan. Ohuen teoksen jaksaa hyvin lukaista, sivuja on vain 168 ja nekin pieniä. Mukana on pitkä viiteluettelo.

Svend Brinkmann: Pysy lujana: Elämä ilman self-helpiä. Suomennos Heikki Eskelinen. Tammi 2016.

Kenelle: Suorittamiseen kyllästyneille. Niille, jotka eivät vain jaksa. Jotain muuta etsiville.

Muualla: Maaret Kallio piti Brinkmannista ja naurahteli. HS vertaa Brinkmannin filosofiaa kärsämäkiseen sananlaskuun.

Myös Tommi Melender miettii esseekirjassaan Onnellisuudesta tehokkuusvaatimusta kertomalla suosikistaan filosofi Flaubertista, joka rautatien tultua halveksi syvästi porvareita, nämä kun intoilivat voittavansa nyt tuntikaupalla matkustusaikaa postivaunuihin verrattuna.

"Mitä iloa siitä on, jos ääliöt pääsevät nopeammin toistensa luo?"

Tulee mieleen VR:n tehostaminen, jossa matka-aikoja on tehostettu niin, ettei matkustajia enää ehditä ottaa matkan varrelta kyytiin. Melenderin kirjaa en ole vielä lukenut loppuun, mutta se antaa mainiota ajatuksia ja yllättävän raikkaalla tavalla: kirjailija ei olekaan niin yksiselitteisen "vihainen nuori mies", minkä hän itsekin kirjassa toteaa. Muutos on selvästi tapahtunut, eikä huonompaan suuntaan, siihen vähään verraten minkä hänen aiempia tekstejään olen lukenut. Sanoisinko: seesteisempää, kirkkaampaa. Tämä kirja ehdottomasti ei ole self-help-opas onnellisuuteen, vaan Melender pohtii teemaa eri aiheiden kautta: kirjoittamisen ja kirjailijuuden, rahan ja vaikkapa urheilun. Ja mukana ovat vahvasti Flaubert, Camus sekä liuta muita ajattelijoita ja kirjailijoita. Kiinnostava, pohdituttava ja hitaasti lueskeltava teos.

Tommi Melender: Onnellisuudesta. WSOY 2016. Kustantajan lukukappale.

Kenelle: Ajatteleville, kirjoittaville, innoitusta hakeville, merkityksiä etsiville.

Muualla: Tommi Melender innoitti Ompun pitkään ja hienoon pohdiskeluun. Savon Sanomat sanoo kirjan tarjoavan läsnäoloa ja lainoja maailmankirjallisuudesta, jyräämättä.


7 kommenttia:

  1. Sikäli tällaisen kirjan ilmestyminen ei yllätä lainkaan, että läpi länsimaisen kulttuurihistorian kulkee yleisesti ottaen sama kaava eri mittaluokissa: ensiksi on ilmiö ja sitten sen vastailmiö. Tämä olisi nyt sitten se vastailmiö, tai mahdollisesti vastailmiön vastailmiö.

    Hauskana sivuhuomiona Helen Fieldingin romaani Bridget Jones (1996) esitti jo slef-help -satiiria, parikymmentä vuotta etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aina ilmiöt menevät aaltoina - ihan jokaisella elämänalalla. Tehokkuustrendi ei vielä arjessa osoita suuria laantumisen merkkejä, jos katsoo työelämää tai siellä kilvoittelevia ja itseään (ilolla, toivottavasti) piiskaavia kuntoilijoita. Tämä Hesarin juttu kolahti minuun: ”Nykyään annetaan kuva, että ihmisen pitäisi olla monitaituri, joka osaa monen osa-alueen tiedot ja taidot. Lisäksi pitäisi olla hyvä ulkonäkö. Ja heikko ei saa olla.” http://www.hs.fi/elama/a1462939274795

      Poista
    2. Totta, paineet ovat valtavat ja monesta suunnasta. Tehokkuusajattelu kytkeytyy talousmalliin, jossa tehokkuus on kaiken perusta, ja tihkuu sieltä arkiajatteluunkin.

      Poista
  2. Jotensakin nyt naurattaa, että tuo Brinkmann on kirjoittanut oppaan siitä, miten olla noudattamatta oppaita.

    Melender sitten onkin ihan toista maata. No innostukseni häntä kohtaan on sinulle Arja tuttua.

    En ole juurikaan lukenut self-helppejä, mutta en pidä niitä pahana asiana. Jos joku saa niistä jotain, niin loistavaa. Enkä ollenkaan kiistä sitäkään, ettenkö voisi self-helpeistä oppia monenlaista, mutta ne ei vaan oikein ole mun juttu. Trenditkin tuppaa mulla olla vähän omanlaisiaan, olen yleensä edellä tai jäljessä. Tykkään mistä tykkään oli se muodissa tai ei. En myöskään kategorisesti jätä tykkäämättä vastareaktiomielessä. Ai jai, kun olis taas paljon asiaa. Sun syy Arja ja Lukijattaren kommettikin tuossa edellä inspiroi. Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu trendien seuraamisen kanssa, mutta kiinnostavia ne silti ovat! Self-help-kausi meni multa ohi jo ajat sitten, mutta joskus niistä on oikeasti saanut hyviä oivalluksia, ei mitenkään paha juttu niitä lueskella - laatu vain on kovin kirjavaa. Mukava kun inspiroiduit, kiitos Omppu!

      Poista
  3. Arja. Heitin sinua Tietohaasteella.
    http://ullankirjat.blogspot.fi/2016/05/tietohaaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, kiitos, kuulostaa kiinnostavalta. Palataan asiaan!

      Poista