Tiina Lifländer: Kolme syytä elää

Triangelidraama, parasta lajia (kirjassa, ei elämässä!): Helmi ja Kerttu rakastavat samaa miestä, Lauria. Mutta kovin eri tavoin, kaikilla tavoin eri tavoin, kuten tarinasta käy ilmi.

Jos noista tapahtumista on pitkä aika, millaista on nyt, kun naiset tapaavat elämänsä ehtoopuolella? Lifländer kuvaa rikkaalla tavalla tapahtumia 1950-luvulta tähän päivään, jolloin triosta on tullut duo. Eikö jo taiteen sääntöjen mukaan jonkun ole triangelidraamassa kuoltava?

Kyseessä ei ole murhamysteeri, vaan lämmin ja humaani tarina ihmisistä ja suhteista. Liitoista, yksinäisyydestä, rakastamisesta ja etenkin vanhenemisesta ja vanhuuden yksinäisyydestä, joita kirjailija kuvaa ymmärtävästi. Miten vuodet muuttavat käsityksiämme, miten näemme itsemme ja toiset eri tavalla eri aikoina - ja esiin tulevat myös fyysiset rajoitteet, joita ikääntymisestä väistämättä seuraa. Vanheneminen ei todellakaan ole vain mielentila!

Helmin ja Laurin avioliitto oli pitkä ja antoisa. Vaikka Helmi saa tietää Laurista ja Kertusta, ja vaikka sillä oli vaikutuksensa, sekä välittömiä että loppuelämän kestäviä. Se on Helmin elämässä käänteentekevin ja haavoittavin kokemus. Kenelle nuorelle aviovaimolle ei olisi. Onko sen jälkeen mikään enää totta, voiko mihinkään luottaa?

"Aika pysähtyi. Tai nopeutui, en ole varma, mutta jotain sille tapahtui." 

Kertulla oli oma polkunsa. Hän muutti, avioitui, sai lapsiakin, mutta:

"...elämä oli kolmiosainen, ja hän oli viimeisessä osassa ja muuta ei enää tulisi. Kolmannen osan nimi oli yksinäisyys."

Pelkästään vanhuksista ei puhuta. Helmin naapurissa asuu Tomi, nuori viikonloppuisä, jonka tytär Kiia on miehelle kaikki kaikessa.

"Jos hän valitsisi nyt, hän valitsisi toisin. Kiian hän valitsisi tietenkin, mutta ei Niinaa. Niina oli ollut ihana ja kiva ja seksikäs ja hän oli ollut umpirakastunut siihen, mutta puhuivatko he koskaan. Ja kun kuitenkin löytyi ihmisiä, joiden kanssa puhuminen oli sitä, että yritti olla kertomatta kaikkea heti."

Tomi ja Kiia tuovat tarinaan nuoruuden toivoa ja jatkuvuutta, Helmille ja Kertulle iloa ja kosketusta tähän päivään. Nuorena kaikki on vielä edessä! Eikä samoja virheitä ole pakko tehdä. Hieman irralliseksi Tomin osuus ehkä jää, mutta toisaalta on kiinnostava verrata nuoren miehen ja Laurin käsitystä uskottomuudesta ja avioliitosta. Kyseessä ei ole sukupolviero, vaan ihmisten välinen ero. Kirjoittaja ei halunne tehdä tarinasta myöskään sukupuolistavaa, jättää avioliiton epäonnistumisen syitä vain miehen vastuulle. Ja nuo vanhat paljon nähneet ja kokeneet naiset; jotenkin pystyn täysin ymmärtämään heitä. Juuri näin voisi hyvin käydä. Tuoko vanhuus viisautta - ei aina. Mutta tässä käy niin, vaikkeivat Helmin ja Kertun valinnat lopulta kaikkien mielestä liene viisautta. Minusta ovat.

Ja mukana on myös yksi suuri rakkaus, vapauden ja turvan symboli - Volvo, hymykuoppineen ja harmaine värityksineen. Volvo, joka ei petä eikä jätä, kun hätä on suurin.

Upea, suorastaan virheettömän kaunis teksti ja tarina, joka saa levottomaksi, kuten parhaat tekevät. Tuskallisesta lähtökohdastaan huolimatta teksti on lohdullinen ja toivoa antava, viisas. Uskomattoman valmis esikoisteksti! Ei leimallisesti suomalainen, vaikka kotimaassa ollaan - tämä voisi tapahtua muuallakin. Ihmissuhteet ovat universaaleja. Aika ja sen vaikutukset ovat aina kiehtova teema, niin tässäkin, tuoreella tavalla käsiteltyinä. Ja tuo mystinen numero kolme. Sillä ne kolme syytä elää ovat... tämä jääköön vielä mietittäväksi. Pidin isosti. Tämä on hieno kirjaesikoisvuosi, ei voi muuta sanoa!

"Minä päätän uskaltaa, sillä valitsematta jättäminen on sekin valitsemista, eikä tässä iässä kannata olla valitsematta, sillä kohta tulee se ikä, kun sitä ei voi enää tehdä."

Kenelle: Laadukkaan kotimaisen kirjallisuuden lukijoille, ajan kulumista ja vanhenemista pohtiville, uskottomuusaiheesta kiinnostuville.

Muualla: Ihana romaani, sanoo Maria. Laura on kriittisempi. Ja nyt kun googlaan kirjaa, huomaan suureksi yllätyksekseni, että olen lukenut jo vuosia sitten kirjailijan salanimellä kirjoittamaa kirjoitusblogia, silloin tällöin tosin vain (en tunnistanut kirjaa), olen tainnut tekijän tavatakin joskus! Oikeastaan hyvä, etten tiennyt, arvio on siten varmasti neutraali, ja kirjan valitsin Atenan katalogista lukulistalle ilman etukäteisodotuksia. Hienoa, Rooibos, ja onnea upealle kirjalle!

Tiina Lifländer: Kolme syytä elää. Atena 2016.  Graafinen suunnittelu Anna Makkonen.