Baba Lybeck ja Kirja vieköön -tapahtumat

Nopeat terveiset kevään viimeisestä Kirja vieköön -illasta: kaikki kolme ovat olleet antoisia ja kirjahullulle teosten taustoja upeasti avaavia. Esiintyjäkaarti on ollut huippua, Tarja Halosesta ja Tellervo Koivistosta moneen kiinnostavaan kirjailijaan: saimme tavata Petri Tammisen, Anu Partasen, Venla Hiidensalon, Merete Mazzarellan (kuvassa vasemmalla bloggarin kanssa), Mikko Rimmisen, Koko Hubaran...

Kolmas ilta vei viimeistään jalat alta. Birgitta Olfsson, suomalaisittain Bisse, joka esitti Pikku-Myytä (88 v!) ja valloitti rempseydellään ja taidoillaan yleisön täysin. Hänen tarinansa on olennainen osa suomalaisen taiteen, taiteilijan ja teatterin kertomusta. En osannut odottaa tätä osuutta mitenkään, joten yllätys ja anti oli sitä suurempi.

Katja Kallion tänään ilmestyvä kirja Yön kantaja alkoi kiinnostaa pääsemättömästi. Se kertoo Amandasta, pahamaineisella Seilin saarella eläneestä naisesta - ei fiktiivisestä - ja kuumailmapallolennosta - 1800-luvun lopulla! Myös tämä nivoutuu saumatta suomalaisen naisen historiaan: tarina, jota harvoin on kerrottu. Ketkä joutuivat "hullujen" Seilin saarelle, keitä hoidettiin kotona, ketkä olivat oikeasti hoidon tarpeessa - sen päättivät miehet.

Lenita Airisto kertoi elämästään ja elämäkerrastaan, joka lenitamaisesti on näyttävä, kiiltävä, iso ja täynnä kuvia, kuin muotilehden erikoisnumero ikään. Hänellä on pokkaa sanoa ja näyttää, menestyneenä suomalaisen muodin vienninedistäjänä ja bisnesnaisena. Kuulimme, miten nainen kasvoi tähän, ja mietteitä muutenkin. Kuten hän sanoo, suomalaisten naisten asema on edennyt hurjasti, mutta ei se vieläkään tasa-arvoinen ole.

Kokemuksia tästä kertoi myös Sinikka Mönkäre, pitkäaikaisin

naisministerimme, jonka elämäkerta on juuri ilmestynyt. Karuista lähtökohdista huolimatta hän on luonut menestyksekkään uran ja elämäntarinan. Politiikkona hän on tottunut etsimään kompromissejä ja pärjäämään tiedolla ja osaamisella enemmän kuin miesten hurmaamisella, vaikka on hän sitäkin keinoa käyttänyt, ainakin kerran.


Nasima Razmyar, maailman kahdesta

afganilaisnaisparlamentaarikosta toinen, kertoi taustastaan pakolaisperheen
tyttärenä sekä työstään. Hän ei ole kuulemma käyttänyt naisellisia keinoja politiikassa menestyäkseen eikä aio käyttääkään - mikä herätti hymynhyrskettä niin kanssavieraissa kuin yleisössä. Tivattaessa hän sentään tunnusti olleensa joskus naiivi ja tietämätön tyttö tarpeen vaatiessa. Kuka nainen ei olisi tätä keinoa käyttänyt joskus, tunnustakaa...?

Ilta oli hieno kirjanystävälle. Tällaisia tapahtumia tarvitaan, vaikka vielä on matkaa punaisten mattojen kirjagaalaan tai edes parhaina palkittujen tv-teemailtaan, joita muut taiteenalat, kuten elokuvat, saavat. Miksemme me voisi olla edelläkävijöitä? Meiltä löytyy tähtiä ja taitoa, eikä Suomella ole kuin voitettavaa, kun kirjallisuudesta puhutaan. 

Mutta vielä illasta. Taisto Oksanen ja Minttu Mustakallio tulkitsivat tekstejä eläytyvästi, samoin teki Baba itse, jota kiitän iltojen ideoinnista ja järkkäämisestä. On ollut iloista ja voimaannuttavaa kuunnella taitavien, kokeneiden suomalaisten naisten kertomuksia urastaan - ja ihailla rentoutta ja itseluottamusta, jota vuodet ovat tuoneet. Ohjelma on osunut koskettaviin aiheisiin ja tekijöihin, ja suomalaisuudelle tärkeisiin teemoihin. Ehkä seuraavalla kierroksella voisi yksi teema olla luonto ja ikiaikaisempi suomalaisuus? Näistä olisi hyviä kertojia tarjolla.

Olennaisimpaan mennäksemme: miksi Baballa oli punainen mekko? Olimme jo tottuneet tapahtuman väriteemaan, ja sen piti tällä kertaa olla sininen? 

Kirja vieköön -tapahtumat jatkuvat syksyllä Helsingissä Savoy-teatterissa: laita kalenteriin illat 13.9., 7.11. ja 13.12.2017.  

Kirjat eilisessä tapahtumassa:

Stig Hansén: Birgitta Olfsson - Mikä ettei. Teos 2017.

Katja Kallio: Yön kantaja. Otava 2017.
Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani. Bazar 2017.
Patrik Pehkonen: Sinikka Mönkäre - Orpotytöstä ministeriksi. Art House 2016. 

Raila Kinnunen: Nasima. Tammi 2017.

Kirja vieköön -tapahtumasarja on osa Suomi100-ohjelmatarjontaa.

Lisää tapahtumamuistojani tästä. Myös Kirsin Book Clubin tarkka raportti ensimmäisestä illasta kannattaa lukea. Ja Kirsin kirjanurkan juttu toisesta illasta, josta löytyy myös linkkejä muihin illan raportteihin.