Stig Hansén: Birgitta Ulfsson. Mikä ettei?

Birgitta Ulfsson on kova nimi suomalaisesta teatterista puhuttaessa, vaikka hän on asunut jo yli 30 vuotta Ruotsissa. Teatteria tehden tietysti sielläkin. Elämäkerta syntyi vähän vahingossa, kun hänen ystävänsä Stig Hansén kirjasi ylös heidän keskustelujaan. Hieno juttu, että niin kävi ja että päähenkilö lopulta antoi luvan kirjan tekoon, vaikka monet olivat sitä turhaan aiemmin ehdotelleet.

Kirja säilyttää keskustelumuodon, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän kysymyksineen ja vastauksineen. Aiheiden ryhmittely on loogista mutta ei liian säntillistä, joten teksti on luontevaa vuoropuhelua siitä, mistä kulloinkin keskustellaan. Ja monesta teemasta keskustellaan, alkaen vanhemmista aina nykyiseen terveydentilaan ja suunnitelmiin saakka, eniten kuitenkin teatterin tekemisestä. Herkullista luettavaa ovat vertailut suomalaisten ja ruotsalaisten välillä, mistä Ulfssonilla toden totta on omakohtaista asiantuntijanäkemystä vuosikymmenien ajalta. Hän täyttää ensi vuonna 90 vuotta.

"...yksi eroista Suomen ja Ruotsin välilllä on että Suomen yleisö on synkemmin keskittynyttä."

Teatterikoulun käynyt tyttö "aloitti uransa Svenska Teaternissa Helsingissä. Jatkoi Helsingin Lilla Teaternissa vuodesta 1958 yhdessä Lasse Pöystin kanssa (jonka kanssa oli naimisissa vuosina 1952 - 1984) ja toimi sen johtajana vuosina 1967 - 1974. Vuodet 1974 - 1981 he työskentelivät Tampereen Työväen Teatterissa. Vuonna 1981 hän muutti Ruotsiin, kun Lasse Pöystistä tuli Dramatenin johtaja. Vuodesta 1983 hän on asunut näyttelijä Iwar Wiklanderin kanssa Göteborgissa, naimisiin he menivät vuonna 2007. Hän on aktiivisesti mukana näytelmissä, kabareissa, luennoilla."

Kiitos kirjoittajalle hyvästä tiivistyksestä! Mutta onneksi kirja keskittyy kiinnostavampaan puoleen kuin faktalaatikkoon: päähenkilönsä ajatuksiin ja näkemyksiin. Teatterivuosia ja tärkeimpiä rooleja käydään läpi. Perspektiviä on jo kuudenkymmenen vuoden ajalta, joten kannattaa kuunnella. Hän ihailee nuoria teatterintekijöitä, etenkin heitä, jotka tekevät työtään intohimosta, vaikkei varaa olisi, ja kokee saavansa nuorilta näyttelijöiltä paljon. Vaikka "velttosuisuus" vähän nuorta polvea vaivaa. Tästä Ulfsson on keskustellut myös näyttelijöiden kouluttajien kanssa. Peukutan, sillä totta on, että osa nuorista näyttelijöistä puhuu niin epäselvästi, että siitä on vaikea saada selvää. Mutta detaljien lisäksi Ulfsson kommentoi myös teatterin tehtävää laajemmin. Hänen mielestään teatterin tulisi puhua ihmisyydestä ja vastuusta.

"En kestä teatteria, joka muuttuu kasvottomaksi. Nykyinen ylenpalttinen viihdyttäminen on rasittavaa. Mekin teimme viihdettä, mutta kävimme myös käsiksi ongelmiin."

Taiteilija ei saa pelätä. Eikä marista! Tätä pidän erityisen hyvänä ohjeena. Väärinymmärrettyä on tuskallista kuunnella, eikä valitus vie asioita eteenpäin, vaan tekeminen, tulkitsen. Tekijöille hän antaa neuvon:

"Pitäkää hankaluuksia ystävänänne. Älkää paetko! Älkää kääntäkö hankaluuksille selkää! Ei tarvitse piehtaroida siinä, miten vaikeaa on olla ihminen, sen tietävät kaikki. Yrittäkää käyttää elämää. Ei pidä luoda ulkoista persoonallisuutta, mutta olisi hyvä tietää minkälainen persoonallisuus itse on. Sitä voi käyttää."

Ulfssonilla on kolme kotia: Göteborgissa, Helsingissä ja Suomenlahden saaressa Tammisaaren paikkeilla Hän on pienestä pitäen viihtynyt luonnossa, ollut "maalainen", kuten hän itse sanoo, hoitanut pienet lapsensa talossa, josta puuttuivat mukavuudet - tällaisessa hän on hyvä, hän kertoo. Hän on myös hyvä pyykkäri ja erityisen hyvä laskeutumaan portaita kuninkaallisesti, saamme kuulla.

Estradilla vaikuttavan, kiitetyn taiteilijan toinen puoli on synkempi ja vaati vetäytymistä: noiden kahden maailman yhdistäminen tuntuu hänen kohdallaan luontevalta, muttei ihan joka tytöltä tai pojalta onnistuisi. Ehkä tuo kaksinaisuus on yksi hänen elinvoimansa ja valtavan karismansa salaisuus? Saimme kokea valovoiman aitiopaikalla, Baba Lybeckin Kirja vieköön -tapahtumassa, josta Riitta kirjoitti raportin, samoin Tuijata. Ulfsson todella ottaa yleisönsä.

Elämän miehiä on viisi: isän lisäksi molemmat aviomiehet sekä kaksi poikaa, Tom ja Miki. Ensinmainitusta omakohtainen kokemus vuosikymmenien takaa: nuorena pyöräillessäni Helsingissä, Lauttasaaren tietämillä, puhkesi rengas, enkä tietenkään tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Tom sattui paikalle. Hän auttoi minut lähimpään pyörähuoltoon ja varmisti, että pärjään. Kiitos siitä tätäkin kautta, ja äidille onnistuneesta kasvatuksesta!

Miehiensä lisäksi Ulfsson puhuu paljon muun muassa Vivica Bandlerista, joka oli tärkeä vaikuttaja hänen urallaan. Ja taisi olla rakastunut Ulfssoniin, joka tosin itse aikoinaan mietti, että Pöystillä ja Bandlerilla on jotain meneillään. Ei tule seiskajuttua, tulee trio - ystävyys- ja ammattimielessä. Myös Tove Janssonista Ulfsson puhuu paljon. Hänenkin hautajaisensa päähenkilömme järjesti. Muumimamman rooli on yksi uran tunnetuimmista; hahmo pohjautuu Janssonin äitiin, jonka Ulfsson tunsi. Kiehtovaa aikalaistietoa legendaarisista nimistä!

Lämmin, miellyttävä ja helppolukuinen kirja, jonka ajattelen must-lukemiseksi kaikille teatterista kiinnostuneille, niin tekijöille kuin katsojillekin.

Muualla: ...ei pitkästytä lukijaansa luettelemalla kaikkia mahdollisia asioita, sanoo Kirjat kertovat. Kirsin Book Clubin mielestä kirjassa oli vähän liikaa Fosterlandetia, näytelmää, jota Olfsson juuri julkaisun aikaan oli tekemässä.

Stig Hansén: Birgitta Ulfsson. Mikä ettei? Teos & Förlaget 2017. Suomennos: Liisa Ryömä. Kannen kuvat Sanna Liimatainen, ulkoasu Anders Carpelan.