Ilari Aalto, Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen. 11 000 vuotta ihmisten jälkiä.

Jos tästä kirjasta ei tule joululahjahitti, syön kukkahattuni: niin upea sukellus suomalaisuuden historiaan - johon meistä useimmat olemme höpsöinä - kirja on. Kiintoisan sisältönsä lisäksi se on komea ulkonäöltään, Elina Helkalan kuvituksin, lukuisin valokuvin sekä taitoltaan ja kooltaan, joka tekee siitä täydellisen sohvapöytäkirjan. Sopii siis näyttäväksi lahjaksi hänellekin, joka ei ehkä lue kirjaa, mutta haluaa näyttää kiinnostuksensa ja tietoisuutensa siitä, mitä nyt kannattaa tietää.

Kirja kattaa historiamme kivikaudesta 1900-luvun alkupuolelle merkittävien paikkojen kautta. Seidat, hiidet, linnavuoret, nuo kaikki esivanhempiemme tärkeät paikat: kuten kirjoittaja vihjaa, meillä ei ole Egyptin pyramideja, mutta on jotain vastaavaa yllättävän paljon, vaikka sulattelimme vasta jäänreunaa siinä vaiheessa, kun pyramidit olivat olleet olemassa jo tuhat vuotta. Kirja noudattaa teemoittelua, joissa kerrotaan asutuksesta, elinkeinoista, vainajista, linnoista jne. omina lukuinaan, joita on kahdeksan. Lopussa on kirjallisuusluettelo.

Samalla tulevat kerratuiksi historian eri vaiheet. Tämä on tarpeen, jotta lukija hahmottaa, mistä ajanjaksoista milloinkin puhutaan - historiantunnit saattoivat jäädä historian hämärään muiltakin kuin minulta.

Koska jää väistyi ensin idästä ja kaakosta, myös vanhimmat asuinalueemme löytyvät näiltä nurkilta, tosin maan rajoja ei tietenkään silloin ollut olemassa. Asuinsijoista kirja kertoo aina kivikaudesta alkaen, onpa rauta- ja pronssikauden taloista jopa piirroksia; tältä ne olisivat todennäköisesti näyttäneet. Kivistä ja kallioista kertovassa luvussa kerrotaan muun muassa miekanhiontakivistä ja kuppikivistä, pyhien paikkojen kuvailussa minua kiehtoivat jatulintarhat. Mieleen tulee elävästi Anni Kytömäen Kivitasku, jossa vilahtaa monia Aallon ja Helkalan kirjassa kerrottuja asioita.

Yksi vanhimpia kaupunkejamme, Ulvila, on kadonnut: asukkaat määrättiin siirtymään 1550-luvulla perustettuun Helsinkiin. Mutta kaupunki Vantaankosken partaalla ei koskaan kukoistanut, kuten Pietari Brahe toivoi, joten asukkaat siirtyivät Poriin. Entisen Ulvilan kaupungin tilalla heilimöivät nyt heinäpellot. Ja tiesittekö, että meillä on oma Santiago de Compostelamme - Hämeen härkätie on ollut ennen 1500-lukua pyhiinvaellusreitti. Nämä ja monta muuta kiintoisaa yksityiskohtaa selviää kirjaa tutkiessa. Suosittelen sitä lämpimästi: Aallon kieli on mutkatonta ja vetävää, lukuisat kuvat ja piirrokset sekä tietoiskumaiset kainalojutut tuovat elävyyttä ja vaihtelua. Lukijan työtä helpotetaan myös viittauksilla kirjan muihin kohtiin, joissa sivutaan samaa aihetta. Helppolukuinen mutta tuhti muinaistietopaketti!

Ilari Aalto vaimoineen on julkaissut aiemmin maanmainion riemukkaan Keskiajan matkaoppaan. Matka muinaiseen Suomeen on toisentyyppinen: se on laaja tietokirja, selailukirja ja hakuteos, joka ei tyhjene muutamalla lukemisella. Se ei ole matkaopas eikä juonellinen historia, vaan hyllyssä (tai siinä sohvapöydällä) ikuisen paikkansa ansainnut tietoteos ja hakuopas, josta riittää ammennettavaa aina, kun suomalaisuuden maantieteellisestä historiasta puhutaan. Että ihailen näitä kansantajuisia tietokirjoja, joihin lukijalla on nälkä: Aalto iskee oikeaan saumaan, oikealla tavalla.

Kenelle: Suomen rakastajille, historiahulluille, kirjalahjavinkkiä etsivälle.

Muualla: Marile rakastaa tämänkaltaista historiaa ja asuu itsekin historiallisilla paikoilla.

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matka muinaiseen Suomeen. 11 000 vuotta ihmisen jälkiä. Atena 2017. Ulkoasu: Ville Lähteenmäki.

Kirjailijan blogi Mullan alta

Postauksella osallistun tietokirjaviikkoon ja Klassikkojen lumoissa -blogin tietokirjojen lukuhaasteeseen.