Marianna Kurtto: Tristania

Tristan da Cunha. Yksi maailman eristyneimmistä paikoista, juoruaa Wikipedia, ja kertoo tulivuorisaaren sijainniksi Etelä-Amerikan ja Afrikan mantereiden puolivälin, eteläisellä Atlantilla. Sieltä on tuhansia kilometrejä ihan mihin tahansa!

Saari kiehtoi Marianna Kurttoa. Hän sijoitti sinne romaanin, jossa saamme näkymän muutaman sadan asukkaan yhteisöön 1950-luvulla ja hieman sen jälkeen. Vuonna 1961 saaren pääosan muodostava tulivuori purkautui, ja asukkaat evakuoitiin, niin todellisuudessa kuin kirjassa.

Lise ja Lars menivät naimisiin paljon sitä ennen, kaikin asiaankuuluvin odotuksin ja pienen yhteisön siunauksin. Syntyi Jon, joka oli yhdeksänvuotias, kun hänen elämänsä ensimmäinen järistys tapahtui. Lars oli bisnesmies, joka vietti pitkiä aikoja poissa saarelta, toisin kuin Jonin tuntemat muut isät.

Lars tapasi Yvonnen. Ironista kyllä, ostaessaan kukkia Liselle mantereelta vietäviksi. Yvonnen pisamat eivät jättäneet miestä rauhaan. Ei saarella solmittu liitto ollut muutenkaan helppo. Oli Martha ja tapahtui kaikenlaista, mitä suljetussa yhteisössä saattaa kuvitella tapahtuvan.

Kun todellinen tulivuorenpurkaus tapahtuu, alkavat solmut aueta. Ihmissuhderomaani muuttuu hetkeksi trilleriksi, jossa kiehuva laava ei jaottele eteensä osuvaa kiveksi, lampaaksi tai ihmiseksi. Onneksi saaren asukkaat olivat osanneet varautua. Mutta aina on läsnä inhimillinen tekijä, joka noudattaa muita lakeja kuin virallisia tai järjen sanelemia. Luonnon voimasta tietysti puhumattakaan. Kurtto osaa yllättää ja välttää niin ennalta-arvattavuuden kuin lällyyden. Hän kuljettaa lukijan kaukaiseen maahan vahvan tunnelman vietävänä kuin aaltojen mukana keinuen.

Ihastuttava, kiehtova ja kaunis tarina. Vireeltään levollinen, myös osin surullinen ja haikea. Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla, vaikka eksoottinen paikka tuo tähän tarinaan vahvimman mausteen. Kirja on Kurton ensimmäinen romaani, mutta runoilijana ja kääntäjänä hän on kokenut, ja se näkyy.

Kenelle: Nojatuolimatkaajalle, merta rakastavalle, levollisen lukuhetken etsijälle.

Muualla: Varmaotteinen, merellisen väkevä ja kaunis teos, joka herättää eloon saaren ja sen ihmiset, sanoo Lumiomena. Maisku ihastui ja vertaa herkullisesti Larsia Mad Men -sarjan Don Draperiin.

Marianna Kurtto: Tristania. WSOY 2017. Kansi: Anna Makkonen. Kustantajan lukukappale.