Elävää kuvaa

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Juha Itkonen: Minun Amerikkani

Häpeämättömästi kirjailija myöntää ihailleensa Pohjois-Amerikkaa ikänsä. Lööppiuutista ei tästä saa revittyä, onhan maa läsnä hänen romaaneissaan vahvasti, joten asia ei yllätä. Jaan ihailun varovasti: loistavien kirjoittajien, leffojen, tv-sarjojen, musiikin, trendien ja muodin tyyssijana Yhdysvallat on siinnellyt kultamaana horisontissani teinistä saakka (haha, tein farkkujen synnystä yläkoulussa esitelmän.) Vaikka realiteettien tunkeutuessa tajuntaan ei ole voinut sivuuttaa nurjia puolia, jotka saavat epäilemään koko maan ja kansakunnan kestävyyttä ja kaiken hyvän perusteita.

Kirja kertoo Itkosen Amerikan-matkoista ennen ja jälkeen viimeisten presidentinvaalien, eli aikana, joka aikalaisillemme on näkyvin ja järkyttävin. Tiedän, elän kuplassa, samassa kuin Itkonen: siinä, joka ei voi uskoa Trumpin menestykseen; siinä, joka kavahtaa kaikkea vastakkaista sille, mitä tähän asti maailman johtajissa olemme hyvänä pitäneet. Tarkoittaako valinta sitä, että on vanhanaikaista ihailla älyä, suurta ajattelua, huolenpitoa, pitkän aikavälin näkemystä, visioita?

Itkonen kuvaa taitavasti kuplien syntyä, nykypresidentin suosion syitä ja henkeä, mikä maassa vallitsee. Toki oman taustansa, tietämyksensä ja osaamisensa kautta. Tähän kuplaan lukijana on helppo yhtyä. Vaikka kirjailija on huomattavasti lukijaa kokeneempi, useita kertoja Yhdysvalloissa käyneenä.

Hän käyskentelee, havannoi ja arkuudestaan huolimatta jopa pääsee puheisiin aitojen amerikkalaisten kanssa. Hieman ärsyttää tuo varovaisuus paikallisten kanssa, mutta ehkä se on perusteltua; populaarikulttuurin ansiosta kuvittelemme rennon amerikkalaisuuden olevan meille tuttua, mutta oikeasti se ei ole. Vaarallinen tilanne voi syntyä nopeasti tuossa liipasinherkässä maassa.

Itkonen sanoittaa sen, mitä me (kuplassamme) ajattelemme. Häntä on helppo seurata ja sympata. Kirja on paitsi rehellisenoloinen ja paljastava (karmea) poliittisen tilanteen kuvaus, myös kasvukertomus, matkakertomus ja mikä herkullisinta: erinomainen kaunokirjallinen teos. Jossa kirjailija valottaa omaa persoonaansa sopivasti annostellen ja jonka rakenne on helppo ja lukijaystävällinen.

Ostin myös epäilyn: jos minä elän kuplassa, ja Itkonen, kuten hän miettii, mikä on totuus? Onko meidän kuplamme fantasia,  Trumplandia todellisuutta? Hämmentää, pelottaa.

Taitava kaunokirjan, lehtiartikkelin ja matkakertomuksen yhdistelmä, mikä toimii mainiosti: pidän ja ihailen (enkä mieti sähellystä sen synnyn takana, mitä uskon olleen. Koska tuotanto oli erikoinen, monen lehtiartikkeita tilanneen toimeksiantajan / kustantajan varassa.) Helsingin kirjamessuilla 2018 teemamaa on Yhdysvallat; se on syy, miksi aiheeseen liittyviä kirjoja luen ja miksi tämän kirjan olin täpännyt lukulistaani. Onneksi! Kirja tarjoaa mainion sukelluksen Yhdysvaltojen ominaispiireisiin.

Simo lanseerasi Yhdysvallat-haasteen, ja vaikka olen lukenut jo pari teemaan liittyvää, haastekohdat ovat no, haasteellisia. Voisin täpätä kohtaan 9: Sukupolvikuvaus. Koska en usko, että minua paljon vanhemmat tai nuoremmat näkevät Yhdysvallat samalla tavalla. Enkä edes ole niin nuori kuin Itkonen, mutta hahmotan pointin. Siis Itkosen, en Yhdysvaltojen. Täppään kuitenkin selkeämmän kohdan 13: kirjassa ollaan matkalla Amerikkaan.

Kenelle: Yhdysvalloista kiinnostuneille. Politiikan nykytilaa ymmärtämään yrittäville. Ajatteluttavien matkakirjojen ystäville.

Muualla: Lukeminen on niin miellyttävää, että jopa toinen kirjailija unohtaa kadehtia, tuumii Helmi Kekkonen. Nanna Kirjakimarassaan toivoo Itkoselta lisää asiaproosaa.

Juha Itkonen: Minun Amerikkani. Otava 2016.

Lukupinon Yhdysvallat-haaste, kohta 13: kirja, jossa ollaan matkalla Amerikkaan.


13 kommenttia:

  1. Trump valittiin siksi että ihmiset olivat kyllästyneet vanhaan kaartiin. Trump on joissain asioissa jopa oikeassa, vaikka amerikkalaiset elävät vajeiden turvin, niin Trumpin väite että eräät maat elävät Amerikan rahoin ei ole ehkä tuulesta temmattu. Suomalaiset eivät voi koskaan ymmärtää amerikkalaisia, minulla on liuta amerikan suomalaisia sukulaisia joiden on tosivaikea ymmärtää eurooppalaisten elämäntapaa ja he asuvat vielä Mainen osavaltiossa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmaan meni, mutta miksi kyllästyminen ja miten Trumpin suosio ilmeni "kentällä", sitä Itkonen kuvaa hienosti. Nuo yhteiskuntien erot ovat kyllä kiinnostavia.

      Poista
    2. Itkonen oli taannoin Pressiklubissa ja on terävä kaveri.
      Olen varmasti saanut näkemyksiä rapakon takaa, mutta en kyllä ole enää moneen vuoteen ymmärtänyt ihmisten ruikuttamista pikkuasioista, ja ilmaisten palveluiden vaatimista. Nyt vaaditaan ilmaisia lukiomatereiaaleja kaikille. Itse kannatan, että ilmaiseksi annetaan vain köyhille. Ilmainen siis tarkoittaa, että kustannetaan verorahoilla, ja osa ulkomaisella lainalla.

      Poista
    3. Terävä on, ja hieno kirjoittaja, Itkonen siis. Niin, tuo tasapainoilu sen välillä, kuka tarvitsee "ilmaista" tukea ja kuka ei: kiitän onneani, ettei minun tarvitse siitä päättää. Sitä varten ovat äänestämme poliitikot. Hoitakoot hommansa!

      Poista
  2. Itse vietin kuukauden Jenkeissä pressanvaalien ollessa käynnissä (niitähän käytiin pitkään ja hartaasti) ja seurasin mielenkiinnolla muun ohella uutisointia ja keskustelupaneeleja aiheesta. Trumpin valinta ei tullut yllärinä, vaikka häntä "vitsinä" (muualla) pidettiinkin.

    Voisi olla mielenkiintoista lukea tämä kirja. Itse olen käynyt lukuisia kertoja Jenkeissä (ei taida sormet riittää laskemaan) sekä kiertäen maata että erään kerran majoittuen ystäväni luona reilun kuukauden Vegasissa. Laaja maa ja arkea on monenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kiintoisaa lukea juttusi tästä kirjasta, Elegia, kun tunnet asiaa/maata noin hyvin! Asian lisäksi kirja on hieno kaunokirjallinen teos.

      Poista
    2. En väitä tuntevani hyvin, mutta monista syistä johtuen olen siellä rampannut paljon ja myös lukenut jonkin verran maan kulttuurista ja sen vaiheista jne. (kulttuurienvälisen viestinnän opintojeni takia/vaikutuksesta tarkastelen, hahmotan ja pohdin edelleen eri kulttuureita myös tiettyjen "mallien" mukaan)

      Poista
  3. Havaintosi Itkosen kirjasta olivat pitkälti samanlaisia kuin omani. Tekstiä oli miellyttävä lukea ja havainnot olivat suomalaiselle lukijalle osuvasti kirjoitettu. Ehkä kirjassa jonkinlaista arkuutta oli minunkin mielestäni. Tuntui ettei Itkonen uskaltanut kunnolla haastaa haastateltavia tai oikeastaan omaa ajatteluakaan. Omien havaintojeni mukaan Trumpin valintaan vaikuttaneet juuri yhdysvaltalaisten muutoshalukkuus. Kun vaihtoehtoja käytännössä on vain kaksi, saattaa usealla äänestäjällä olla tilanne jossa he valitsevat kahdesta huonosta paremman. Medialla myös järkyttävän suuri vaikutus ajatteluumme. Suomessa esimerkiksi kun Trump myötämielistä uutisointia ei käytännössä ole, niin hyvin harva häntä täällä tuskin kannattaisi. Yhdysvalloissa ilmeisesti tilanne, ainakin paikallislehdistössä on päinvastainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myötämielistä sanottavaa on vaikea keksiä Euroopasta katsoen. Mutta on hyvä tiedostaa, että tilanne paikan päällä on erilainen. Vaikkei sitä ymmärräkään.

      Poista
    2. Jenkeissä on kokonainen kanava (Fox News), joka on republikaanien hallussa. Kanavan katsominen on tuskaista, kun taso on lähinnä MV-lehden tasoa. Ja ihmiset uskovat siihen.

      Poista
    3. Huh, hirvittää ajatellakin. Onneksi media on meillä vielä melko hyvin asialinjalla.

      Poista
  4. Luin juuri päivän Hesaria, enkä malta olla lainaamatta pääkirjoituksen alkua ja loppua: "Lähes katkeamaton draama Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ympärillä aiheuttaa turtumista, jota on kutsuttu myös raivostumisuupumukseksi. --- Trump sanoo, ettei kyse ole sekasorrosta vaan energiasta. Hän vakuuttaa viihtyvänsä keskellä konflikteja. Muiden viihtyvyys ei kohene siitä tiedosta."

    VastaaPoista