Elävää kuvaa

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

"Menneisyys ei koskaan poistu. Se vain piiloutuu."

Näin toteaa herra Hendrich Tomille. Tom on syntynyt vuonna 1581, Hendrich vielä aiemmin, mutta he keskustelevat nykyajassa. Heitä vaivaa outo syndrooma, tauti tai miksi ilmiötä haluaakaan sanoa: he eivät vanhene muiden ihmisten tapaan. Vaan paljon, paljon hitaammin. He eivät ole ainoita laatuaan: alboiksi kutsuttuja henkilöitä on muitakin, ja Hendrich antaa Tomille tehtäväksi löytää heitä, jotta oudoiksi, mielisairaiksi tai noidiksi leimattuja ikinuoria voitaisiin auttaa selviämään,  turvallisuussyistä ehdottomasti salassa pidettävän ominaisuutensa kanssa.

Nykyhetkessä Tom toimii nelikymppisenä historianopettajana Lontoossa. Seuraamme hänen muistelujaan alkaen noitavainojen ajasta Suffolkista eri paikkoihin Englantia ja maailmaa: Australia löydetään, New Amsterdamista New Yorkiksi muuttunut kaupunki kasvaa, Shakespeare herättää ihastusta ("Shakespearessa oli jotain hyvin epäshakespearemäistä, etenkin kun hän oli selvin päin.") ja kyllä, 1930-luku suurkaupungeissa oli juuri sellainen kuin olemme lukeneet. Kiihkeä, nautinnonhakuinen, yltäkylläinen, eikä aivan vähän pelottavalla tavalla:

"Se aikakausi tuntui olevan jotenkin pielessä. Se oli liian turmeltunut. Liian kiihkeä. Liian monet asiat muuttuivat. Oli liikaa onnellisuutta rinta rinnan ylenpalttisen kurjuuden kanssa. Liikaa vaurautta liiallisen köyhyyden rinnalla. Maailma muuttui nopeammaksi ja äänekkäämmäksi ja yhteiskuntajärjestelmät muuttuivat yhtä kaoottisiksi ja sirpaleisiksi kuin jazz-partituurit. Niinpä paikoitellen kaivattiin yksinkertaisuutta, järjestystä, syntipukkeja ja öykkärimäisiä johtajia, valtioita, jotka ottaisivat uskonnon tai kultin roolin. Sellaista tapahtui silloin tällöin. Tuntui siltä että 1930-luvulla pelissä oli koko ihmiskunnan tulevaisuus. Siltä usein tuntuu nykyäänkin. Liian monet ihmiset halusivat löytää helppoja vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin."

Tom rikkoo albojen perussääntöä. Rakastua ei saa - mutta vaikea sitä on satoja vuosia välttääkään. Kun itse pysyt nuorena, mutta rakkaasi eivät, kuvio osoittautuu joltisenkin mahdottomaksi. Hyvääkin on: vaikka pitkä elämä on vaikea tehtävä ja usein tuntuu kiroukselta, mies näkee paljon, oppii paljon. Ehkä juuri sen, mitä ihminen perimmältään tavoittelee: ymmärtämään elämisen perimmäisen idean? Kirja on vakava, mutta ajoittain pilkahtee huumoria. Tom oli muun muassa James Cookin mukana löytämässä Tahitia ja ensimmäinen surffilautaa kokeillut eurooppalainen. Mutta pohdiskelu vie voiton.

"Mitä pitempään elää, sitä selvemmin tajuaa, ettei mikään ole muuttumatonta. Kaikista tulee pakolaisia, jos he vain elävät riittävän pitkään. Kaikki joutuvat tajuamaan, että kansallisuudella on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä. Kaikki joutuvat kokemaan sen, että heidän maailmankuvansa kyseenalaistetaan ja todistetaan vääräksi." 

Aikamatkailu on yksi lempiaiheitani kirjallisuudessa: ehkä juuri alun sitaatin toteaman faktan takia. Kun kaikki mennyt vaikuttaa nykyisyyteen, mitä tapahtuisi, jos mennyttä voisi tarkastella autenttisesti (tai tulevaisuutta, mutta nyt puhutaan jo tapahtuneista asioista)? Myös nykyisessä pitkään elämisen ihailun kulttuurissa näkökulma on raikas. Mitä, jos oikeasti eläisit viisisataavuotiaaksi tai ylikin? Nauttisitko siitä?

"Kun tulee vanhemmaksi, sitä tajuaa, ettei koskaan pääse pakenemaan tekojaan. Ihmismielellä on omat... vankilansa. Kaikkea elämässä ei voi itse valita."

Surumielisen viihdyttävä, sujuvalukuinen ja normilukijaystävällisellä tasolla mietityttävä kirja, jota ahmin innolla. Vaikka brittikirjailija Haig on napannut historiasta asioita, jotka ovat tunnettuudeltaan helppoja ja sijoittanut tekstiin hienoista kirjanlukijakansan kosiskelua, kirjailijan/Tomin sanomaa on vaikea kieltää. Vertaukset nykyaikaan ja viittaukset ihmiskunnan tulevaisuuteen ovat ilmeisiä ja uskottavia, tosin eivät realiteeteiltaan miellyttäviä. Myös ikääntymisen kuvaus miellytti, kaikesta kärjistyksestä ja mutkien oikomisesta huolimatta.

"Jokaisen ihmisen elämässä tulee se hetki, jolloin tajuaa, ettei jään takana ole enää maata."

Pääviestiksi mieleeni jäi sama, mitä Hendrich Tomille tolkuttaa: maailmaa ymmärtääksesi katso isoa kuvaa. Älä jumitu yksityiskohtiin tai pintailmiöihin. Mieti, mikä on oikeasti tärkeää.

Ei huono viesti. 

Kenelle: Epähömpän viihteen ystäville, opettajille (etenkin historian), pitkästä elämästä haaveileville, kokonaiskuvaa hakeville.

Muualla: Suketus kohotteli kulmiaan Tomin tapaamien historiallisten henkilöiden ilmeisyydelle. Lumiomenan mukaan kirja viihdyttää mutta tarjoaa lopulta ajatteluttavaa ja ihastuttavaa luettavaa nykyhetkessä eläville.

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään. (How to stop time) Suomennos Sarianna Silvonen. Aula & Co 2018. Kansi: Tuomo Parikka. 

12 kommenttia:

  1. Tämä odottaa lukupinossa! Luulenpa, että pidän kovastikin :)

    VastaaPoista
  2. Wau! Kiinnostuin tekstisi perusteella. Voisi sopia lahjaksi lukevalle läheiselle. (Näin saisi itsekin lukea tämän.)

    VastaaPoista
  3. Nyt kun lukemisesta on jo useampi viikko, on todettava, että kyllä tämä jätti kritiikistäni huolimatta positiivisen muistijäljen juurikin vetävänä ja viihdyttävänä kirjallisuutena. Sopinee moneen makuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihdyttää (surumielisesti), mutta sen takana on vakavaa pohdiskelua, ei ihan hihasta heitettyjä kliseitä. Hyvin tehty rajaus kirjailijalta, asiaa olisi varmasti tullut vaikka kuinka paljon.

      Poista
  4. Satuin juuri lukemaan tämän itsekin. Viihdyttävä ja helppolukuinen kirja ja siten ihan hyvä kesähellelukemista. Itselle jäi kuitenkin hieman pinnallinen fiilis, ehkä se oli osittain se historiallisten viittausten ilmeisyys. Ja ikisinkkuna jäi vähän kaivelemaan kirjan viestissä myös se että rakkaus, parisuhde ja perhe on ainoat tiet merkityksellisyyteen elämässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas, oltiin yhtäaikaa menneisyydessä. Totta, ilmeiset viitteet hieman ärsyttivät. Mutta en kokenut parisuhdetta tai perhettä ydinasiaksi, vaan inhimillisyyden ylipäänsä. Että on ihminen, on tunteita. Ja kyllä rakkaus (mitä tai ketä vain kohtaan) on niistä voimakkaimpia, siitä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

      Poista
  5. Kaikki inhimillisen elämän tekijät löysivät paikkansa hyvätasoisessa kerronnassa, joka sisälsi myös historian siipien havinaa.

    Elämän mielekkyyttä tarkasteltaessa ja sen merkityksen etsinnässä valaistiin koko ihmiselon tunne- ja kokemuskirjon sateenkaari ja kuinka kauniina sen spektri lukijalle avautuikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti sanot, Takkutukka, siinäpä hieno tiivistys kirjasta! Kiitos!

      Poista
  6. Tykkäsin tosi paljon. Historia imaisi mukaansa muistelumatkalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historia, eri aikakaudet ja niiden tarkastelu jostain toisesta ajasta... Se on tämän kirjan juju. Tai yksi niistä. Minusta myös hauska pieni pisto pitkän elämän tavoittelijoille keinoilla millä hyvänsä.

      Poista